sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kartanoiden Kouvola

Kouvolan kaupunginmuseo Poikilossa avattiin upea näyttely, Kartanoiden Kouvola. Olin avajaisissa ja sitten vain odotin, että pääsen sinne ihan yksin. Tänään oli se hetki. Pyhäpäivän ratoksi ilahdutin itseäni sillä, että puin kunnolla päälle ja kävelin museolle. Mikä nautinto olla museossa ihan omassa rauhassa ja uppoutua historian havinoihin. 


Luin joka sanan, katsoin ja ihmettelin, kuvittelin olevani milloin kartanon tytär, milloin olin jossain vain vierailulla. Tervehdin hevosta, jonka vetämisssä rattaissa olisin voinut sinne saapua.

 
Moikkasin koiraa, joka oli saapunut paikalle ihan omilla vaunuillaan. Koira on museokoira, jolle saa ehdottaa nimeä. Voisin ajatella hänen olevan Ralle.


Kouvolan seudulla on useampikin kartano ja niitä taitaa olle reilu parikymmentä. Moni niistä on tuttu, mutta sitten on niitä, joista ei ole kuullutkaan. Tässä näyttelyssä saat tietää niistä ja missä ne sijaitsevat. Koska suurin osa on yksityisessä omistuksessa, niihin ei pääse käymään, mutta museoon pääsee kaikki. 


Niinpä astuin jos vaikka kuinka moneen kartanoon ja sen historiaan. Tässä makuuhuoneessa olisin voinut nukkua, koska olisi vain puuttunut lappu, että tätä huonetta hoitaa "Aino" ja jätin sinulle kolme tyynyä, voit valita mikä niistä on mieleisesi. 


Tässä keittiössä olisin voinut valmistaa ruuat ja...


....tarjoilla ne seiniltä seuraavien seurassa. 


Välillä soitin keskukseen ja tilasin puhelun ystävälleni, että josko tulisin hänen luokseen kahville. 

 
Kun olin katsellut ja kuunnellut monitorista tarinaa Kirjokiven kartanosta, istahdin pöydän ääreen ja seikkailin Moision kartanossa. Niin ja sitä ennen olin katsellut suunnattoman määrän kuvia Valkealan kartanosta. 

Kartanoiden museo on ihana näyttely, siellä on lasten polku, jota minäkin seurasin oman sisäisen lapseni kanssa. Olin hyvin ilahtunut siitä, että soin itselleni tämän nautinnon ja voin suositella sitä ihan kaikille. Mene yksin tai ystävän kanssa. 
Kerroin vain pintaa raapaisten, mitä siellä on nähtävänä. Tähän lopuksi vielä yksi sänkykuva, mihin menneiden aikojen ihmiset halusivat tulla mukaan.


Näyttely kestää 10.10.2021 asti, joten siellä ehtii käydä monta kertaa ja sinne voi viedä vieraansakin tutustumaan, miten hienoa työtä museon väki on saanut aikaseksi. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Pikkupaloja Jyväskylän kirjamessuilta

Jyväskylän kirjamessut 2019 tulivat ja menivät. Kerron vähän, millasta siellä oli ja miten koin sen, että olin siellä neljä päivää ja selvisin hengissä.
Värväydyin siis Reuna-kustantamon ja kirjakaupan mukana messuilemaan, ihan vaan sen takia, että hyvä porukka ja kirjat kiinnostaa aina.  Lähdimme matkaan torstaina puolilta päivin Kirjamobiililla ja olimme Jyväskylässä noin klo 16. Auto ajettiin Paviljonkiin ja sitten käärittiin hihat ja alettiin hommiin.


Tarja ja Jarkko tsekkasivat kartan koordinaatteja kun Göran ajoi sillä aikaa auton ja peräkärryn sisään. Eikä aikaakaan kun paikalle saapui Jasu Rinneoja vaimonsa Annen kanssa ja pian myös Olli Sarpo. Kärry tuli pian tyhjennettyä ja se vietiin pihalle. Minä hinkkasin auton kiiltäväksi, että sitä kelpasi näytellä.

Valmista tuli!


Sitten ei muuta kuin syömään ja nukkumaan.

Göran kokeili oitis lepotuolia.

PERJANTAINA 22.11 olimme paikalla ihan kärppinä vastaanottamaan kaikki messuvieraat. He olivat suht nuorekasta joukkoa, sillä pääasiassa koululaiset valloittivat paikan ja välillä Kirjamobiilin, mikä vetää aika paljon oppilaita. Ihan säälitti välillä autorukka, jonka sisuksiin tunki aina koko luokallinen.


REUNAn Neljä muskettisoturia: Jarkko, Olli, Juha ja Jasu. Mikäs oli tässä porukassa olla mukana.
Päijänne-lava oli aivan Reunan osaston vieressä ja niin pääsimme seuraamaan siinä tapahtuvia haastatteluja.


Vesa Kataisto haastatteli Pertti Jarlaa ja...


...olipa paikalla Antti Heikkinenkin, joka kertoi Maaseudun tulevaisuudesta.

Iltapäivällä oli sitten Ravintolalavalla kinkerit, kun oli kaksi ohjelmanumeroa, missä heiluin mukana. Ensin esittelimme kirjan Joulukalenteri ja sain haastatella neljää kirjailijaa. Kirjassahan on mukana 24 kirjailijaa, koska niihän se menee joulukalenterissa, että tarina päivässä. Nyt lavalla olivat Olli Sarpo, Juha Mäntylä, Jasu Rinneoja ja Ilkka Mattila.

Heti sen jälkeen oli vuorossa leikkimielinen visailu, missä jälleen neljä kirjailijaa olivat vastailemassa kysymyksiin, joita esitin asiasta ja asian vierestä. Yleisö sai äänestää heistä sitten hänet, joka nasevilla vastauksillaan sai voiton. Kisaamassa olivat Olli Sarpo, Jasu Rinneoja, Pertti Jarla ja Jyri Paretskoi. Kaikki olivat niin hauskoja, että oli välillä ihan vaikea kysyä seuraavaa kysymystä, kun niin nauratti edellisen vastaukset. Voittoon selvisi kuitenkin Pertti Jarla!


Perjantaina messut sulkeutuivat klo 18 ja klo 19 meitä jo vietiin kaupungin vastaanotolle kaupungintalolle. Hieno oli se pytkinki, mikä oli rakennettu 1898-99 ja on Jyväskylän ensimmäisimpiä kivirakennuksia. Talo on rempattu uuteen uskoon ja sitä kelpasi katella. Sieltä me sitten siirryimme ravintola Figaroon, missä meitä oli 10-henkinen seurue. Istuimme iloisesti ilkamoiden iltaa.

LAUANTAI 23.11

Jälleen olimme puikoissa hyvin nukutun yön jälkeen. Selkokirjoista puhuttiin mm. paneelikeskustelussa Jyväsjärvi-lavalla. Mukana olivat Jasu Rinneoja, Hanna Männikkölahti ja Riikka Tuohimetsä. Keskustelua johdatteli Sami Ahonen.


Lauantai oli se ehkä vilkkain päivä, koska tuntui, että nyt oli ihmisiä liikkeellä. Kun Helena Petäistö esiintyi Päijänne-lavalla, oli aikamoinen yleisö.


Aika moni muukin kirjailija keräsi messevän sakin ympärilleen, Hienoa, että kirjat kiinnostaa ja ihmiset...

 Outi Pakkanen oli kertomassa uusimmastaan dekkarista Helmimies ja häntä haastatteli Kirsi Sievinen. Kuva on signeerauspöydän tiimoilta.

Yritin päästä näkemään kaikkea ja kuulemaan edes sanan sieltä ja tuolta. Tavattiin Tapani Bagge, Antto Terras, Pasi Lönn, Roope Lipasti, Timo Sandberg ja monia muita, joitakin vain vilaukselta.


Lauantai-illan päätteeksi Juha Virkki haastteli Erja Lyytistä, joka oli ihan hitti. Blueskuningatar!

SUNNUNTAI 24.11


Heti alkuun AP Kivinen haastatteli Suvi Ratista ja hänen kirjansa on Matkaystävä. Kiinnostuin kirjasta oitis, sillä se kertoo lestadiolaisuudesta ja siitä eroamisesta. Meni heti lukulistalle.


Kirsi Pehkonen oli haastateltavana kirjastaan Käsikirjoituksesta kirjaksi. Heti sen jälkeen...


...hän oli Arvo Vuorelan haastateltavana  kovin suosituista Jylhäsalmi-kirjoistaan,


J-P Koskinen oli kertomassa Tulisiipi-kirjastaan ja Sofi Oksanen Koirapuisto-romaanistaan.


Sitten Heikki Salo oli tarinoimassa Mikko Lundellin kirjoittamasta kirjasta Miljoonasade. Niin ja Juha Mieto oli myös paikalla, koska hänestäkin on tehty kirja.


Reunalla oli joka päivä arvonta. Ihmiset saivat osallistua arvontaan kertomalla jonkin kirjan, jonka haluaisivat voittaa. Lauantain arvonnassa sain toimia onnettarena. Olipas jännää, että koko nivaskasta otin sieltä sun täältä kolme voittajaa, niin onnistuin ottamaan silti avioparin!


Sunnuntain onnenmiehenä toimi AP Kivinen ja hän taisi saada kaikki eri perheistä.


Kuten siis jo alussa mainitsin, tässä oli vain niitä pikkupaloja. Raapaisin siis vain pintaa, koska kaikki ymmärtävät, että olisi ihan mahdottomuus kertoa kaikki.



Jyväskylän kirjamessut 2019 olivat kaikin puolin onnistuneet. Siellä oli kodikas ilmapiiri ja oli nähty vaivaa lavasuunnittelussa ja äänissä. Ei ollut sellaista äänikakofoniaa vaan ihan sujuvasti kykeni kuulemaan omat ajatuksensa ja mikä mukavaa, niin pystyi keskustelemaan lähimmäistensä kanssa. Meillä oli huipputiimi ja olimme kaikki hyvin mukana kuvioissa, eikä mitään kommervenkkejä tullut.
Sunnuntaina messut päättyivät klo 16 ja klo 18 olimme valmiit kotimatkalle.

Kiitos Jyväskylä, kaikki siellä mukana olleet ja ennen kaikkea kiitos REUNAn porukalle!