torstai 28. kesäkuuta 2018

Yksi lensi yli käenpesän

Ihanaa, taas oli se aika kesästä, että pääsi Suomenlinnaan ja siellä kesäteatteriin! Ryhmäteatteri siellä totutusti esittää aina jotain mieleen painuvaa ja tänä kesänä oli vuorossa Yksi lensi yli käenpesän. Jo etukäteen oikein jännitti, miten se tuttu tarina esitetään ja miten, niin ihan mahottoman hienosti!


Ken Keseyn kirjasta on näytelmäksi sovittanut Dale Wasserman, suomennos Sami Parkkisen ja Suomenlinnaan ohjannut Juha Kukkonen.

Mielisairaalassa ollaan koko ajan ja pääsimme tutustumaan niin potilaisiin kuin henkilökuntaankin. Jopa siinä määrin, että meinasi tulla haikea olo, kun esitys oli ohi. Mutta - kerron jotain.

Tarinahan menee niin, että mielisairaalassa, tällä osastolla on seitsemän potilasta. Joukkoon saapuu sitten Randle P.McMurphy - Mac, joka laittaa kaiken ranttaliksi. Robin Svartström tekee huikean roolin Macina, joka uhmaa sääntöjä, ärsyttää, mutta on silti hyväsydäminen. Niin ja hänhän ei ole hullu... Jotenkin tuli sellainen olo, että jos hän olisi saanut olla siellä pidempään, muut potilaat olisivat saattaneet tervehtyä. Ehkä juuri tälläinen kuva haluttiinkin alunperin antaa.

Hoitaja Ratched on tämän tarinan "pahis", jos niin voidaan ajatella, mutta omalla säännönmukaisella toiminnallaan hän ei juurikaan sympatiapisteitä kerää. Minna Suuronen on topakkana tässä roolissa ja erittäin vakuuttava.


Todella hyvin oli saatu niin vähään aikaan esiteltyä kaikki niin, että jokaisen profiili tuli hyvin esille. Kuka kukin on ja miksi, kerrottiin niin, että katsoja voi vain arvata loput. Jokainen oli niin oma persoonansa ja näyttelijätyö sitä luokkaa aina ilmeitä myöten, että ansaitsee suuren ihailuni.  Sitä vaan eläytyi niin täysillä mukaan, että melkei olisi voinut olla yksi potilaista.


Kaikki olivat siis aivan loistavia ja kun kysyin pojaltani, joka oli avecinani, että kuka ja miksi!? Mitä vastasi: Kaikki, ei voi laittaa järjestykseen, sillä niin oli oiva paketti. Vaan jos olisi pakko, niin minä vaikutuin piirun verran Amira Khalifan esittämästä Scanlon'sta. Jokainen ilme ja liike olivat niin täydellisiä, puhuttamattakaan reploista, jotka miellyttivät minua räväkkyydellään.
Robert Kock Päällikkö Bromden'n roolissa oli liikuttava. Tiia Louste oli professori Harding, juuri sellainen pikkuisen tärkeä, mutta kuitenkin tarpeen tullen joustava. Samuli Niittymäki keräsi kaiken hellyyttävän huomion olemalla Billy Bibbit, kertakaikkisen ihana. Mikko Penttilä Chesswickinä otti yleisönsä jo ennen esitystä kertomalla säännöistä, miten meidän tuli toimia. Tommi Eronen muhkeassa parrassaan oli Martini, hauska ressukka.
Jutta Järvinen oli apuhoitaja Finn, hiljainen hiiri, josta löytyi kuitenkin kissa! Toisena apuhoitajana toimi Alex Anton, joka hippasi myös Sandyn roolissa. Melkoinen tuplarooli.
Kolmessa pikkuroolissa seikkaili Wanda Dubiel (kiitos käsiohjelman).

Yksi lensi yli käenpesän on näytelmä, missä on ollut iso porukka tekijöitä ja sen huomaa. Kaiken kaikkiaan koko esityksestä jäi mieleen kaikkea - sai nauraa, koska sehän on hauska, näin jälkeen päinkin vielä naurattaa moni kohtaus. Se myös jätti ajatuksia, paljon mietittävää, luulen että jälkimainingit kestää pitkään.

Vahva suositus! Menkää ihmiset Suomenlinnan kesäteatteriin ja varatkaa aikaa ja nauttikaa siitä!
Minä lähetän vilpittömät kiitokset koko työryhmälle, että sain nähdä tämän!

Kuvat: Mitro Härkönen

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Miehen kylkiluu

Juhannuksen kohokohta oli käsillä, kun suuntasimme Strömforsin ruukkikylään. Suomennettuna ihan vaan menimme Ruotsinpyhtäälle, vaikka sekin kuullostaa hienolle. Miljööhän on mitä ihanin ja syitä sinne menoon on monia ja aina voi keksiä lisää. Tällä kertaa se perimmäinen syy oli MIEHEN KYLKILUU!  Maria Jotunin klassikko, jonka ensiesitys oli jo 1914, on nyt nautittavana tuoreeltaan ja niin naurettavana. Onhan sillä naurutakuu.
Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi ja tuuli piti loitolla ötökät!


Juttuhan menee niin, että paljastamatta isompin juonen käänteitä, niin nostan hiukan henkilöitä. Tarinassa on kolme miestä, jotka ikäänkuin kaikki ovat kahden naisen loukussa! Niin ja sitten on vielä neljäs mies, joka ei saa sitä yhtäkään...


Apteekkarina, Jussi vaa, nii oli Veli-Pekka Ristaniemi. Kyllä oli menoa ja meininkiä, kun välillä teki mieli Ainaa ja sitten se oma vaimo Ellikin oli niin nam.


Ainan osassa iloitsi Sanna Ristaniemi, jotenkin sen oloisena, kuin olisi tiennyt, miten kaikki päättyy.


Essi Rönnkvist oli topakka Elli, jonka mieli muuttui lennosta. Oma mies, apteekkari Jussi olisi niin ihana, mutta mitä Elli näkee Yrjössä? Onhan Yrjö toki lääkäri, mutta...


Seppo-Ilmari Siitonen toimii lääkärin virassa tässä näytelmässä! Hänelle taitaa jäädä luu käteen, joskaan ei se miehen kylkiluu.


Topias on se pikkasen hei-hei, niin pihi, että laihialaisetkin kalpenis. Akka kuoli, niin eipä surettanut, vaan uusi piti saada tilalle. Juhana Rönnkvist huutaa ja mesoaa just niin, että yleisöstäkin joku pyörtyi. Ei nyt ehkä sen takia, mutta aika vaikuttavaa. No eipä silti, uusi kylkiluu oli miehelle tulossa.


Miina, joka oli jo tyrkyllä toisaalle, sai kun saikin miehen. Miinan roolissa hempukkana loistaa Maria Krestjanoff, joka oli uusi kasvo Ruukinmyllyssä.


Vapaamielinen renki Tuomas haluaisi kaksi naista. On siis kahden vaiheilla kaiken aikaa, kun ei tiedä, mitä oikein tekisi ja tekee mitä tahansa, niin ei ole hyvä - kellään! Marko Lindholm on lyömätön! Koko rooli, alusta loppuun asti oli riemullista seurattavaa ja etenkin eturivistä. Tuomas on mies, jonka haluaisi niin Amalia kuin Miinakin. Molemmat melko lailla määrätietoisesti ovat miehen päättäneet saada ja mies on naisen armoilla.


Amalia on nainen, joka tietää mitä tekee ja haluaa. Leski ja pöljän Topiaksen sisko.  Sanna Ristaniemi sukkuloi hyvin kahden roolin välissä ja tekee mainiota komediaa.


Ruukinmyllyn kesäteatteri on ihan omaa luokkaansa! Siellä on ihan omintakeinen tyyli vetää esityksiä ja hyvä mieli jää pitkäksi aikaa. Nyt vaan kaikki sinne viihtymään ja hei, arvuuttelemaan kuinka moni näyttelijöistä joutuu uimaan! Kaikkea muutakin nähtävää piisaa koko rahan edestä!

Kuvat: Kini Laine




maanantai 18. kesäkuuta 2018

Pertti Sveholm ohjasi Kunnon komedian

Pertti Sveholm on nähty parina kesänä Heinolan kesäteatterin näyttämöllä. Tänä kesänä ei nähdä, miksi ei, niin siksi, että hän on ollut ohjaajan roolissa esityksessä Kunnon komedia.

Kuva: Lauri Rotko
1. Mikä oli se juttu, että hyppäsit ohjaajan saappaisiin tämän kesän näytelmässä?
-  Ihan normaalin kaavan mukaan minä tähän ohjaajan hommaan tulin, eli Heinolan tuottaja Saija Jäppinen kyseli olisinko halukas astumaan remmiin. Olen ollut täällä näyttelemässä pari kertaa joten tunsin jo talon tavat, ja tiesin että kaikki toimii. Ja kun mukana on liuta taitavia näyttelijöitä, niin oli helppoa tehdä päätös mukaan lähdöstä. Ohjaaminen sinänsä ei ole minulle mitenkään uutta.

2. Ohjaaja vai näyttelijä - kumpi on enemmän ominta oloasi?
- Molempi parempi! Näytteleminen ja ohjaaminen ruokkivat kivasti toisiaan, ja on terveellistä vaihtaa välillä näkökulmaa, niin katse pysyy terävänä.

3. Tyttäresi Pihla näyttelee Kunnon komediassa. Millaista on työskennellä tyttären kanssa? Siis, vaikuttaako isä-tytär-suhde millään lailla ammattimaiseen työskentelyyn?
-  Pihlan kanssa olen aiemmin näytellyt useammassakin jutussa, nyt sitten ensimmäistä kertaa Pihla on minun ohjattavanani. Ei siinä mitään ihmeellisyyksiä ole, työ on työtä. Saman minä vaadin Pihlalta kuin muiltakin, ja hän suhtautuu minuun kuin muihinkin ohjaajiin. Harjoitusten jälkeen ollaan sitten taas isä ja tytär.

4. Jos olet useina kesinä hikipäässä näytellyt näyttämöllä, niin mikä on tämän kesän juoni?
- No nyt ei tarvitse hikoilla ihan samaan malliin kuin näyttämöllä, voi laittaa muut hikoilemaan. Farssissa täytyy pitää huoli siitä, että rytmi säilyy ja energiatasoa on korkealla, ja silloin lavalla joutuu välillä juoksemaan. Se on kesäkuumalla paitsi raskasta, myös hauskaa.

5. Miksi Heinola? Kerro meille kaikille, miksi kannattaa tulla Heinolaan ja näkemään sen kesäteatteri?
- Heinolaan on aina onnistuttu saamaan erinomaisia näyttelijöitä, jotka ovat ansioituneita komedian taitajia. Näyttelijät herättävät komedian henkiin. Vaikka Heinolassa ollaan kesäisissä tunnelmissa ja kevyellä mielellä, niin töitä tehdään tosissaan. Tarkoitus on tarjota yleisölle kunnianhimoista viihdettä. Uskon, että yleisö saa rahoilleen vastinetta.

Kiitos Pertti haastattelusta!



perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kunnon komedia

Kesäteatterikierros oli erittäin hyvä aloittaa Heinolasta! Heti näin aluksi on pakko antaa vinkki, että Heinolaan kannattaa lähteä ajoissa. Jos lähdet viime tipassa, menetät paljon. Minulla on tapana tehdä niin, että saavun Heinolaan siten, että saan auton paraatipaikalle ja sitten jalkaudutaan, katsellaan kaupunkia ja nautitaan siitä pikkukaupungin rauhasta ja ihaillaan maisemia. Pikkuhiljaa astellaan kesäteatterin alueelle, missä voi ihailla pihapiiriä ja asennoitua tulevaan esitykseen. Portit aukeavat ajoissa ja yleisö saa kaikessa rauhassa soljua paikoilleen.

Tänä kesänä on vuorossa Kunnon komedia. Pääosassa ei ole Kunto, vaan  Roland! Brittihuumoria Dave Freemanin näytelmänä, jonka on osaavasti ohjannut Pertti Sveholm. Jos on aiemmin käynyt Heinolan kesäteatterissa, on nähnyt Sveholmin lavalla, nyt ei nää.
Sen sijaan, hänen tyttärensä Pihla Penttinen loistaa Julia Dickerby'n roolissa kuin vanha tekijä. Anteeksi ilmaisu, mutta missä vaiheessa hän on kerennyt kasvaa aikuiseksi ja vetelee osansa niin hienosti, että niin... Kerron tähän pikkusivujutun - kun poistuimme esityksestä takaoikealle, niin eräs rouva huusi sinne, missä oletettiin näyttelijöiden vielä lymyilevän: HYVÄ PIHLA!!!! Olisin voinut yhtyä siihen huutoon!


Kyse on siis komediasta, missä paikkana on Terveyskylpylä, sen omistajat ja asiakkaat ja, no niin, koska on kyseessä hupailu, niin menneisyys kummittelee ja siitä sitä riemua sitten repeääkin. Julia Dickerby'n mies on Roland, jonka roolin vetää ihanine kulmakarvoineen Risto Kaskilahti. Hän ei petä, ilmeet ja eleet kertovat ihan kaiken ja siitähän me kaikki tykkäämme.


Menneisyys "kummittelee" lähinnä Sidneyn vaatteissa, joita tässä esityksessä kantaa vaihtelevalla tyylillä Taisto Oksanen, josta todella on moneksi. Hän on kertakaikkisen ärsyttävän ihana.  Mitä tulee siihen, että asiakkaana on Vanessa Harbinger, niin olin vallan haltioitunut siitä, että Jonna Järnefelt veti sen osan niin huikeaan tyyliin. Olin aikaisemmin nähnyt häntä vain vakavimmissa rooleissa, niin miten ilahduttavaa oli nyt tämä niin kovasti paljon hauska osa, mistä jäi hyvä maku.


En aio kertoa juonta, koska se vaan on jokaisen itse koettava! Mutta, Jaana Saarinen on tärisyttävä anoppi! Joka paikassa ja ei missään. Pokkana se, joka haluaa pelastaa kamelin uima-altaasta, kummastelematta sen enempää, miksi se on sinne joutunut! Anu Sinisalo on vakuuttava tai ainakin melkein, naiskonstaapeli, aivan kuin suoraan jostakin englantilaisesta vanhan ajan poliisisarjasta.


Hahaa, viimeisenä vaan ei hullumpana tai... no juu, ihan kuinka vaan, esittelen kuitenkin Hooperin! Hooper on asiakas ja hänen osassaan hauskuuttaa Jari Pehkonen. Aina kun Hooper oli vuorossa esiintyä, niin jopas nauratti.  En voi sille mitään, mutta Jari Pehkonen, niin hänessä on jokin piirre, mikä herättää kaikki nauruhermot!

Heinolan kesäteatteri - se kuuluu kesään! Tälläisenä keskiäkäisenä tätinä otan avecikseni aina jonkun lapsistani mukaan antamaan kommenttia ja siitä syntyy suorastaan kilpailu, kuka pääsee mukaan! Näytelmä siis sopii kaikenikäisille ja vaikea kuvitella, että joku ei tykkäisi.

Joten, lievä vihjaus! Menkää Heinolaan! Se on koettava! Nimim. "kokemusta on"

Kuvat: Lauri Rotko