Cabaret

Pitkästä aikaa kävin Lappeenrannan teatterissa. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja niin oli aikaa saada auto parkkiin ja käydä kahvittelemassa. Kauppakeskus Iso Kristiina on mielenkiintoinen paikka, sillä kun siellä elää tätä päivää ja nousee sitten raput ylös teatteriin, voi mennä ihan toiseen maailmaan. Tällä kertaa siirryimme suoraan 1920-luvulle.

Valojen sammuttua, olimme keskellä sitä sykettä, kun musikaali CABARET alkoi. Olimme hyvin tervetulleita seuraamaan Iiris Rannion ohjaamaa musikaalia, mikä on alunperin käsikirjoitellut Joe Masteroff ja säveltänyt Fred Ebb.

Seremoniamestarina viihdytti Jussi Johnsson, joka tyttöineen veti hulppeat kohtaukset. Oli nautinto katsella berliiniläisen yökerho Kit Kat Klubin tarjontaa, jonka tanssiesitykset ja laulut olivat upeat. Koreografi Tanja Huotari oli kekseliäästi onnistunut luomaan hauskat kuviot, erityisesti käsien käyttö jäi mieleen. Jukka Kurosen valosuunnittelu oli myös huomattava.

Amerikkalainen kirjailija Cliff Bradshaw (Jarno Hyökyvaara) saapuu Berliiniin ja tapaa junassa Ernst Ludvig'n (Eppu Pastinen) ja he ystävystyvät. Ernst vinkkaa Cliffille majapaikasta ja ei aikaakaan kun kirjailija on jo yökerhossa. Kit Kat Klubin tähtiesiintyjä Sally Bowles (Sanna Kemppainen) iskee kyntensä kirjailijaan. Lisäksi romantiikkaa tulee vuokraemäntä Fräulein Scneider'n (Anna-Kaisa Makkonen) ja hänen vuokralaisensa hedelmäkauppias Herr Schultz'n (Seppo Kaisanlahti) suhteesta.
Tarinassa tulee esille hyvin 1920-luku ja sen kaikki ajankuva, politiikka, talous ja tietty moraalinen vapaus.

Erikoismaininta vielä ja tietysti puvustukselle! Kyllä riitti säihkettä, helmiä ja kimmallusta, jonka Timjami Varamäki oli suunnitellut.

Jani Polan ihana, siis hassun hauska orkesteri, soitteli niin kuin nyt vain berliiniläinen yökerho-orkesteri sen voi tehdä. Verhon takana, mutta välillä oli verho auki....

Piipahtakaa Kit Kat Klubilla!

Kuvat: Aki Loponen

Heljä Heikkinen Kolmen pennin opperan Pollyna!

1. Olet Lappeenrannan teatterissa Kolmen pennin oopperan Polly. Miten päädyit Pollyksi?
- Näin ilmoituksen, että Lappeenrannan kaupunginteatterin Kolmen pennin oopperaan etsitään vielä nuorta naisnäyttelijää Polly Peachumin rooliin ja kiinnostuin siitä heti. Laitoin teatterinjohtajalle hakemuksen ja ilmaisin mielenkiintoni. Myöhemmin osa hakijoista pyydettiin koelauluun, josta sitten minut onnekseni valittiin rooliin.

Kuva: Ari Nakari


2. Kuinka haasteellinen Pollyn osa on? Miten pian opit laulut, jotka eivät ole ihan helpoimmasta päästä?
- Koen Pollyn osan melko haastavaksi, mikä on todella mielekästä! Aluksi jännitti muutaman kappaleen kohdalla miten omaksun niihin tarvittavan laulutyylin, joka on äänenkäytöltään "klassisempi" kuin missä olen mukavuusalueella. Harjoitteleminen tekee kuitenkin ihmeitä ja kun näyttelijäntyö vielä siivittää musiikillista ilmaisua, niin kyllä sieltä alkoi kaikenlaista tulla ulos. Kävin myös muutamalla laulutunnilla, toinen oli jopa Lontoossa asti eräällä englantilaisella opettajalla.

3. Yksi Kolmen pennin oopperan herkullisimpia kohtauksia on mustasukkaisuusduetto! Millaista sitä on esittää, riidellä laulaen?
- Mustasukkaisuusduetto on ihana ja sitä on hauska esittää. On kivaa vaan antaa mennä ja jopa kirkua. Tykkään usein hallitun laulun lisäksi rosoisesta ja jopa rumasta äänenkäytöstä, kun se on mausteena muuten harjoitellun kokonaisuuden lomassa. Siitä nautin! Täytyy kyllä sanoa, että välillä riitelykohtauksen jälkeen tunnen lihaksissa, että tulipas nyt puristettua ja riehuttua, heh.

4. Tämän näytelmän alkumetrit olivat vastoinkäymisten saattelemia. Mitä tapahtui?
- Tämän näytelmän harjoituskaudella sattui poikkeuksellinen juttu: ohjaajamme vaihtui vain 4 viikkoa ennen ensi-iltaa. Timo Sokuran täytyi keskittyä teatterinjohtajan tehtäviinsä ja Pirkko Uitto laajensi työnkuvaansa näyttelijästä ohjaajaksi. Näyttelijä Anna-Kaisa Makkonen ryhtyi ohjaajan assistentiksi, sillä Pirkko on paljolti kiinni näyttämöllä Celia Peachumin roolissa, mikä vaikeuttaa hänen osaltaan kohtauksien kokonaisuuden hallintaa. Superkaksikko!

5. Kuinka olet viihtynyt Lappeenrannassa?
- Olen viihtynyt Lappeenrannassa todella hyvin. Teatteri on järjestänyt meille vierailijoille majoituksen sataman alueelta, meillä on ihana näkymä Saimaalle. Vesistön läheisyys on nostanut elämänlaatua paljon, on ollut ihanaa kävellä rantaa pitkin jopa marraskuun pimeyden keskellä!

Kolmen pennin ooppera

Lappeenrannan uusi ja kovasti paljon hiano teatteri kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa esittää musiikkinäytelmää Kolmen pennin ooppera. Siis todellakin, ei ole kyse oopperasta, vaikka onkin jonkin verran mahtipontinen ja ääntä riittää, jopa niin että katsojalla henki on salpautua. Alunperin tarina oli Kerjäläisooppera vuodelta 1728. Bertolt Brecht ja Kurt Weill värkkäsivät siitä omanlaisensa version 200 vuotta myöhemmin ja niin syntyi Kolmen pennin ooppera.

Lähdin ihan puhtain ja avoimin mielin katsomaan tätä esitystä. En ottanut etukäteen selvää mistään muusta kuin siitä, missä uusi teatteritalo on ja mihin saa auton parkkiin. Oli kiva jännätä, mitä tulen näkemään ja heti aluksi, orkesterin asetuttua puikkoihin, alkoi soida Puukko-Mackie(varma korvamato!!!)

Kolmen pennin opperan on ohjannut Pirkko Uitto ja hänet myös nähdään Celia Peachum´n osassa. Topakka rouva, jonka käheän karhean ääni hiveli selkäydintä. Jonathan Jeremias Peachum´n nilkin osaa veti Jussi Johnsson ja kyllä löytyi ääntä, joka kantoi.

Kerjäläisiä, ilotyttöjä ja Puukko-Mackien jengiläisiä. Karua ja kurjaa, mutta hauskalla tavalla esitetty. Puukko-Mackien housuissa on Tatu Siivonen(vierailija), joka kaiken rosvoilun lisäksi on melkoinen naisten mies. Mitäpä voi odottaa sellaiselta, jolla on mm. kultaiset bokserit(juu, kyllä jäi mieleen!). Niin ja kyllä hän lauloikin, niin että verenkierto hetkeksi pysähtyi.

Mies on tehnyt taas uuden valloituksen ja hän on Polly Peachum, herra ja rouva Peachum´n tytär. Polly´n roolissa on Heljä Heikkinen(vierailija), joka aluksi söpöilee, mutta näyttää pian, miten löytyy ruutia ja nousee koko tämän näytelmän tähdeksi. Aivan upealla, puhtaalla ja niin kestävällä äänellään ottaa yleisön haltuun.

Puukko-Mackie on sellainen naissankari, että ilotyttöjen ja Pollyn lisäksi on vielä Lucy(Anna-Kaisa Makkonen), hänen toinen vaimonsa. Kun se selviää Pollylle, niin seuraa melkoinen kohtaus!

Suorastaan herkullisin kohtaus koko näytelmässä, kun kaksi naista riitelee yhdestä miehestä. Yleisön mielestä varmasti koko mies saisi pysyä vangittuna ja niin kuin meinaa käydä, että herra melkein hirteen joutuu. Vaan kuinkas sitten käykään?

Menkää kaikki katsomaan! Kolmen pennin ooppera on erittäin hieno esitys ja antaa sellaista iloa ja voimaa, millä taas jaksaa pitkään. Siinä kaikki vetävät roolinsa tyylillä, mitä voi vaan ihastella.
 Uuden karhea ja uudelle tuoksuva teatteritalo on myös kokemisen arvoinen. Kun poistuimme salista, orkesteri soitti vielä Puukko-Mackie´ta, joten enemmistö ihmisistä hyräili biisiä seuraavan tunnin ajan! Kannattaa kokeilla, miten siun käy!

Lappeenrannan teatteri

Kuvat: Ari Nakari

Pelko ja Rakkaus

Taas tuli käytyä...no ei se ollut kuin toinen kerta tänä syksynä. Ens mie kävin Lappeenrannassa ja nyt viimeeksi viel Lahdessa. Ovat sillai mukavan ajomatkan päässä, nämä paikat, niin jaksaa YÖn perään lähteä.
Tämänvuotinen kiertue on ollut Pelko ja Rakkaus. 

Lappeenrannassa en ihan päässyt kärryille uusista biiseistä, mutta toisella kerralla alkoi jo maistua tutummalle, etenkin Syyt syntyjen oli varsin vetävä(tuttu Syksyn Sävelestä).

Molemmilla kerroilla Juki veti neljä biisiä! Wuh! Aikamoista hellimistä, jota jo siellä Lahdessa osasin odottaa. Melkonen veto antaa Jukin laulaa niin ja pari ei-Yön biisiäkin, kuten Kasevan Tyhjää ja Neon2:n Ei yksinäinen unta saa. Parin biisin aikana Juki luovuttaa bassonsa Latomaalle ja vain laulaa... Nam! Kauneinta päällä maan-biisi on kauneinta päällä maan!

Lahdessa keikka alkoi klo 19:00 ja loppui pikkasen ennen kymmentä, että oikein hyvän annoksen sain!
Siihen kimaraan saatiin sitten kuulla Ollin esittämä joululaulu, mikä tulee vasta vuoden päästä julkaistavalle joululevylle(hidasta), no onpahan siis tiedossa jo jotain ensi joulustakin!

Sali oli täynnä ja meni oli aika lailla lämmin, huolimatta siitä, että oli istumatilaisuus(olisi mieli vähän tehnyt nousta ja ...)