Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuva-Portti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuva-Portti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. kesäkuuta 2026

Palokunnan juhlat

 Ku Kuusankosken teatteri aikoinaa ajettiin alas (vielkii pännii se tilanne), nii jo sillo lohuttelin ittiäin, ett siel o nii mahtavaa, taitavaa ja kekseliäst porukkaa, ett kyl hyö jottai värkkää ja niihä hyö ovat sit tehneet. Lyöttäytysivät Mikä?teatterin kaa kimppaa ja siitähä ei oo ku hyvii seurauksii!

Palokunnan juhlat o Agapetuksen näytelmä, mikä jo vuosii sit esitettii Kuusankosken teatteris ja siin miun näkemäs esitykses ol sit iha oikee palohälytyskii. No, ny ei ollu, onneks, ni sai kattella koko esityksen yhtä soittoo. 

Tän version o ohjannu Karolina Eklund ja melkoset juhlat olkii viritelly. 
Palokunnan juhlat ku o semmone hassun hauska tarina siit, ku esitetää näytelmä, minkä aiheen o näytelmän esittämiin tai no, sen harjottelu. 

Eletää kyläs, mis valmistellaa Palokunnan juhlii näytelmää ja ku kylää o saapunu lomailemaa Severi Urmasto, näyttelijä, ni onhaa se saatava mukaan, etenkii ku kaik kylän naiset ovat hänest iha mehuissaa. Matti Olenius näyttelee roolissaa näyttelijää, joka sitte ohjaa kyläläisii ja hyvin vetääki, vaik jo katsojaan meinaa hermo mennä häne puolestaa niitte kaikkien tumpeloitte takii. Irma Jäppinen on Anna Bris, joka on ain enne ohjannu, mut suostuu ny mielin kielin olee apuohjaaja. 

Koko esityksen hauskuus on sitä, ku harrastajat harrastaa, mut mukaa tulee sit ne kaikkien keskinäiset suhteet, kylän juorut, perhetapahtumat ja ne kaik ovat nii läsnä siel kaike aikaa, ettei meinaa valmista tulla. Ain keskeytyy, ku jonkun täytyy mennä puhelimee. Osataanks vuorosanoi ja uskalletaanks jotai vai ei... Komediaa roppakaupal. Jokahiin ol nii osaasa uponnu, et sit ol kaike aikaa nii keskel kyläläiste elämää, et oikee kunnol jännitti, tuleeks täst ny yhtää mitää.

Rajakiven Erkki se ol sellain totuuen torvi, joka kieli poskes lauko ain niit kylän faktoi kehii, et iha väkisinkii nauratti. Janne Järvisalo ol kyl nii Erkki, ettei paremmast välii. Häne rouvansa Kerttu sai tämän täst olla sanomas, et ny Erkki, hiljaa. Tia Aronen ol varsin topakka Kerttu, joka lupas ain kaike hoitaa. 

Koko esitykses ol 13 näyttelijää eli melkone sakki, mut mite ottivat tarinan haltuu ja esittivät sen meil, nii ku oisvat ennenkii esiintyneet...ehe-ehe, no ku siis tarkotin, et mite ol nii valmist kauraa, ettei yhtää kömmähyst huomattu. 

On viel mainittava Eeva Hiki, joka ol koko sen talon vahtimestari-siivooja-yleismiesjantune, tiukka tyyppi, jonka jälki ol moitteetont, ei ees hiirii. Heidi Koskinen-Järvisalo ol kiva nähä pitkäst aikaa näyttelees!
Hemmetin hiano esitys, mikä kantsii mennä tsekkaa!!! Hei, ja sisätilois!!!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

maanantai 5. joulukuuta 2022

Auringon lapset - elokuvamusiikkia

 Oliko taas nii ku aika lailla mahtavaa olla paikas Kuva-Portti, vanhas elokuvateatteris, mis Mikä?teatteri ja Elokuvakerho Edvin olvat järkänneet tilaisuuen, jos saimme kuulla elokuvasävelmii.

Kuva: Elina Winne

Meil ain esiteltii biisit ja et mist elokuvast se ol. Täst vastas Satu Kurri ja Aija Kajama. Aija Kajama lisäks heitti parit runon lausunnat mukaa ja mite, nii iha hemmetin hyvin.

Kuva: Kini Laine

Sellane kokoonpano oli estraadil, et jokain veti nii taiol ja syämel, et mie olin nii lääpällää, et rakastin jokaist iha kauhiast. Biisei tul nii laiast laitaa, et ol kyl viimese pääl nostalgiaöverit. 

Kuva: Elina Winne

Joka ikiin biisi ol nii nautittava, et meinas iha syän pakahtuu ja silmiä hiosti. Se sellain rento, lämmin tunnelma ja se mite kivast ol toteutettu, ol nii nautittavaa.

Kuva: Elina Winne

Monta erilaist laulajaa, jokahisel oman olosesa biisi, jo vain se ol hienoo. Laului laulovat Mira Peussa, ain nii ihanan kähee ääni, mikä panee veren kiertämää.  Antti Salmela, joka laulaa nii ihanast hymys suin ja isol ilol.

Kuva: Elina Winne

Jarmo Lindgren veteli sit sillai miehisee tyylii omansa ja mite hivel sieluu. Janne Järvisalo taas osu sellasee saumaa omil biiseil, et lähes veret seisautti. Heidi Koskinen-Järvisalo nakkas basson välil Ollil ja veteli oman biisinsä nii vahval tunteel, et osu ja uppos. 

Kuva: Elina Winne

Olli Korpela, paitsi soitteli kitaraa ja vähä sit Heidin bassooki, nii laulo myös parit biisit ja nam. 
Samal ain muute ku niit biisii esitettii, niin taustal pyöri siit leffast raina, jote ol siin kattomist ja kuulemist! Anna Kuurne, joka ol kosketinsoittajaan pimputtamas, niin myöskii laulo ja kyl ol kuumaa.
Näitten taustavideoitte takaan ol Pihla Lindström. Sit viel äänetoistost vastas Juha Vanhatalo ja mite ol korvii hivelevää.

Mut viel se säestys, saamari mikä bändi! Jos kitaras olvat Olli Korpela ja Janne Järvisalo, nii sit ol viel sähkökitaras Tuomas Seppänen, joka veteli sellasen setin, et pois alta, lähes tulkoo tajunnan räjäyttävä juttu! Heidi Koskinen-Järvisalo naputteli bassos. Vaa entäs rumpali Saku Myller ja sitte saksofonisti Nooa Peltola, jonka soolo Cherbourgin sateenvarjoista soi mius varmaa hamaa tappii.

Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo

Kiitos koko porukal nii mahettoman antoisast esityksest ja viel aikaan, ku kaik vetää suunnillee tipetappi-konserttei, nii päästii nauttii jostaa pal mahtavammast.  Ootte kyl kaik Auringon lapsii, ku toitte nii pal valoo pimeesee aikaa!
Ne, ketkä eivät olleet ny mukaan, nii en kerro enempää, en ees biisei, koska tammikuus napsahtaa uusinta ja ainskii mie oon jo jonos sinne. Täl tietoo se ois 22.1.2023.