Kotkaniemi - Presidentti P.E.Svinhufvudin museo

 Luumäellä, ihan hulppeissa maisemissa sijaitsee Kotkaniemi, presidentti P.E.Svinhufvudin kotimuseo. Päärakennus on rakennettu v.1898 maalaistuomarin  kodiksi ja virka-asunnoksi. Kun Svinhufvud valittiin v. 1908 Lappeen kihlakunnantuomariksi, hän osti Kotkaniemen tilan.

Kotkaniemi siirtyi museovirastolle vuosituhannen vaihteessa ja museo avattiin v.2000. Mittava peruskorjaus tehtiin v.2016-2017 ja kesällä 2018 avattiin museo uusittuna.

Meitä oli parikymmenpäinen joukko tutustumassa paikkaan, missä kukaan ei ollut ennen käynyt. Opas otti meidät hyvin vastaan ja kertoi tilan historiasta, rakennuksista, puutarhasta ja ihmisistä, joita siellä on asunut. 

Sisätiloissa olikin paljon nähtävää. Ensimmäisessä kerroksessa oli sali, presidentin työhuone, Ellen-rouvan huone ja kaikki niin kuin isäntäväki olisi vain hetkeksi poistunut paikalta. 

Aikoinaan Ellen Svinhufvud piti talossa pensionaattia ja yläkerran yksi huone oli sisustettu sen ajan mukaiseksi. Varsin viihtyisä. Lisäksi yläkerrassa on kaksi isoa huonetta, joita voi varata kokoustiloiksi. Siperia ja Käräjätupa. 

Erityisesti toisen huoneen ikkunasta oli äärimmäisen ihana näköala, joka voisi helpottaa tylsääkin kokousta. Piha hiekkakäytävineen oli ilo silmälle, koska kaikki oli niin siistiä ja hyvin hoidettua. 

Kun olimme tutkineet joka nurkan, nojoo, lähes joka nurkan, niin sitten oli vuorossa kahvi ja suussa sulava lohipiirakka, mikä tarjoilitiin rakennuksen toisessa päässä sijaitsevassa kahvila Ellenissä. 

Kaiken kaikkiaan paikka on näkemisen ja kokemisen arvoinen ja tulen tekemään uusintaretken, sillä pihasta lähtee 600m:n luontopolku ja sen haluan teputella ihan kaikessa rauhassa. 

https://www.kotkaniemi.fi/

Honkatonk ja Costello Hautamäki & Rock'n'roll boys

 Heti aluksi avaudun, että en ole mikään vappu-ihminen, joten kaikenlainen sellainen juhlinta on poissa minusta. Vaan nytpä oli tarjolla Pato Klubin areenalla sellainen kattaus, että vetäsin koltun päälle ja ei kun jortsuihin. Auto nouti minut kotipihalta ja sitten kohti Pato Klubia.
Pato Klubille on aina kiva mennä, koska siellä otetaan kaikki hyvin vastaan, toivotetaan tervetulleeksi ja niin, että heti tulee sellainen fiilis, että oikeesti on tervetullut. Aina järkkäreitä myöten, jotka hymyilevät, rupattelevat, eivätkä ole mitään kivipatsaita, joille olisi turha käydä heittämässä mitään kevyttä läppää. Baarissa toiminta on ripeää ja ystävällistä, tuttavallista.

Mutta - kun olimme päässeet sisään, juomat hankittu ja päästy alkukankeudesta, niin sitten lavalle ilmestyi HONKATONK! Mie oon niin fani! Tykkään siitä reippaasta menosta, biiseistä, missä on sama syke kuin minulla eli vauhtia ja rytkettä, huumoriakin!

Miten tuli hyvä mieli, että naama oli korvissa, kun heiluin sen tahtiin, mitä nää musikantit soitteli ja lauleli. Lasse Andersson soitteli kitaraa ja lauloi suoraan suoneen. Kjell "Zellu" Starck keekoili Kekkos-paidassa ja oli niin rock kitaransa kanssa, että huh! Markku Fredriksson hillitysti ja antaumuksella näppäili bassoa. Rumpali Marko Lipponen oli sitten aina iloisesti virneessä oleva pikkupoika kapuloittensa kanssa.

Kun oli Honkatonk lämmitellyt yleisönsä, niin sitten oli pieni breikki, kunnes lavalle tuli illan tähti:
Costello Hautamäki ja Rock'n'roll boys!!! 

Costello ja kakarat veteli sellaista settiä, että vanha narttukin oli notkeena. Tuli täys laidallinen biisejä ihan joka makuun ja vaikka kenen tekemiä, kuten vaikkapa Peitsamon Kauppaopiston naiset.
Millään en jaksa olla ihmettelemättä, että Costi on edelleen ihan yhtä nuoren näkönen kuin ne pennut, joiden kanssa soitteli. Oma poika, Alex Hautamäki vielä bassossa! Aika hemmetin mahtavaa, musiikki yhdessä ei ole ikäkysymys, itse asiassa oli aika lailla liikuttavaa katsoa, kuinka isä ja poika rokkasivat rinta rinnan. 

Sampsa Rättäri oli kyllä sellainen kitaran vinguttaja, että siitä todella sai hyvän mielen, tyyli ja taito hanskassa! Luulin ensin, että rummuissa oli myös Costellon poika, se toinen, mutta eipä ollutkaan. Sain tietää, että kapuloita paukutti Eero Sampolahti.

Tällä kertaa oli muuten baarin juomien lisäksi tarjolla pizzaa!!! Paikalla oli rokkileipuri Jussi Matsson, joka käden käänteessä taikoi pizzoja ja niitä tuntui menevän. Ihan mahtavaa!

Miksi kerroin tämän kaiken, niin siksi, että ihan vilpittömästi pidin keikasta, siellä esiintyvistä, paikan henkilökunnasta ja sen hengestä (Vesa ja Amanda) ja toivon, että moni kävisi siellä. Olen kuullut, jos yleisö viihtyy, niin bänditkin tykkäävät, koska heistäkin pidetään hyvää huolta. Joka tapauksessa, niin tuli antoisa olo, että oli ihan vaikea nukahtaa, koska edelleen syke oli huima!

Kuvat ja videot: Astrid Tigerstedt