sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Honkatonk ja Costello Hautamäki & Rock'n'roll boys

 Heti aluksi avaudun, että en ole mikään vappu-ihminen, joten kaikenlainen sellainen juhlinta on poissa minusta. Vaan nytpä oli tarjolla Pato Klubin areenalla sellainen kattaus, että vetäsin koltun päälle ja ei kun jortsuihin. Auto nouti minut kotipihalta ja sitten kohti Pato Klubia.
Pato Klubille on aina kiva mennä, koska siellä otetaan kaikki hyvin vastaan, toivotetaan tervetulleeksi ja niin, että heti tulee sellainen fiilis, että oikeesti on tervetullut. Aina järkkäreitä myöten, jotka hymyilevät, rupattelevat, eivätkä ole mitään kivipatsaita, joille olisi turha käydä heittämässä mitään kevyttä läppää. Baarissa toiminta on ripeää ja ystävällistä, tuttavallista.

Mutta - kun olimme päässeet sisään, juomat hankittu ja päästy alkukankeudesta, niin sitten lavalle ilmestyi HONKATONK! Mie oon niin fani! Tykkään siitä reippaasta menosta, biiseistä, missä on sama syke kuin minulla eli vauhtia ja rytkettä, huumoriakin!

Miten tuli hyvä mieli, että naama oli korvissa, kun heiluin sen tahtiin, mitä nää musikantit soitteli ja lauleli. Lasse Andersson soitteli kitaraa ja lauloi suoraan suoneen. Kjell "Zellu" Starck keekoili Kekkos-paidassa ja oli niin rock kitaransa kanssa, että huh! Markku Fredriksson hillitysti ja antaumuksella näppäili bassoa. Rumpali Marko Lipponen oli sitten aina iloisesti virneessä oleva pikkupoika kapuloittensa kanssa.


Kun oli Honkatonk lämmitellyt yleisönsä, niin sitten oli pieni breikki, kunnes lavalle tuli illan tähti:
Costello Hautamäki ja Rock'n'roll boys!!! 

Costello ja kakarat veteli sellaista settiä, että vanha narttukin oli notkeena. Tuli täys laidallinen biisejä ihan joka makuun ja vaikka kenen tekemiä, kuten vaikkapa Peitsamon Kauppaopiston naiset.
Millään en jaksa olla ihmettelemättä, että Costi on edelleen ihan yhtä nuoren näkönen kuin ne pennut, joiden kanssa soitteli. Oma poika, Alex Hautamäki vielä bassossa! Aika hemmetin mahtavaa, musiikki yhdessä ei ole ikäkysymys, itse asiassa oli aika lailla liikuttavaa katsoa, kuinka isä ja poika rokkasivat rinta rinnan. 

Sampsa Rättäri oli kyllä sellainen kitaran vinguttaja, että siitä todella sai hyvän mielen, tyyli ja taito hanskassa! Luulin ensin, että rummuissa oli myös Costellon poika, se toinen, mutta eipä ollutkaan. Sain tietää, että kapuloita paukutti Eero Sampolahti.

Tällä kertaa oli muuten baarin juomien lisäksi tarjolla pizzaa!!! Paikalla oli rokkileipuri Jussi Matsson, joka käden käänteessä taikoi pizzoja ja niitä tuntui menevän. Ihan mahtavaa!

Miksi kerroin tämän kaiken, niin siksi, että ihan vilpittömästi pidin keikasta, siellä esiintyvistä, paikan henkilökunnasta ja sen hengestä (Vesa ja Amanda) ja toivon, että moni kävisi siellä. Olen kuullut, jos yleisö viihtyy, niin bänditkin tykkäävät, koska heistäkin pidetään hyvää huolta. Joka tapauksessa, niin tuli antoisa olo, että oli ihan vaikea nukahtaa, koska edelleen syke oli huima!

Kuvat ja videot: Astrid Tigerstedt