Petter Lax - rockooppera

 Se oli kauhian viluinen tiistai-ilta, kun suuntasimme Myllykoskelle ja siellä Wanhan Rautakaupan takapihalle. Ei suinkaan nauloja etsimään vaan ihan Rockoopperaa seuraamaan. Etupenkkiin ja sit se alko.

Aluksi oli kirja, Petter Lax, minkä ovat kirjoittaneet Jenni Joki ja Jouni Sjöblom. Niin ja sitä ennen oli tietysti, kauan aikaa sitten, Petter Lax, joka näitä Kymenlaakson seutuja oli asuttanut. Tämän kirjan pohjalta Petterin ja Batseban elämän oli Jouni Sjöblom säveltänyt ja sanoittanut rockoopperaksi eli aika lailla tiivis paketti. Koko spektaakkelin on ohjannut Eveliina Lätti. 

Petter Laxin roolissa on itseoikeutettuna Jouni Sjöblom ja Batsebana luonnollisesti Eeva Sjöblom.

Mukana on tietysti Sielulintu-yhtye, jotka hienosti hoiteli sieltä näyttämön takaosasta koko säestyksen ja Juha Vanhatalon kitarasoolot olivat korvia hiveleviä. 

Kuorolaisia eli kyläläisiä oli niin oikealla kuin vasemmallakin puolella ja he osallistuivat muutenkin kuin vain laulamalla. Oli oltava meiningissä mukana, milloin milläkin välineellä. Kaiken kaikkiaan hauskaa se, että ei seisottu vain paikallaan vaan hameen helmat heiluivat.

Biisejä piisasi, niin että kokonaiskattaus oli 24 erilaista laulua, missä jokainen kertoi omaa tarinaansa. Oli todella rock-meininkiä, sitten oli enemmän kansanmusiikillista ja jopa melko hidastakin eli ihan joka lähtöön. Tanssitytöt taustalla elävöittivät tarinaa muutamissa kohtauksissa.

Koska tarina Petter Laxista ajoittuu aika lailla Kustaan sodan aikaan, niin toki Kustaa Kolmas pelmahti paikalle ja taitavasti, kuninkaallisella arvokkuudella, veteli oman osuutensa. Kuninkaana lauloi Lauri Pönni.

Eniten mieltäni ilahdutti lapset/nuoret. Maria, Minttu ja Miska Eilola, Maarit Airola ja Anni Kälviäinen. Oli hienoa katsoa, kuinka he niin suvereenisesti hoitelivat osansa ja isommat paimensivat pienempää. Miska Eilola silti otti osansa aivan valloittavasti.

Matias Husgafvel tulitaiteili yhdessä ja erikseen Terhi Espon kanssa. Osiossa oli mukana jännitysmomentti, koska aluksi oli hieman tuulinen sää. Matias kävi myös Mustan linnun laulamassa ja se oli kaunista kuultavaa. Tässä biisissä oli säv. ja san Jenni Sällisen.

Petter Lax on nopeasti kerrottu tarina ja olipas helppoa seurata, kun oli lukenut kirjan ja koska oli libretto käsissä, josta pystyi seuraamaan sana sanalta. Väkisinkin tuli välillä mieleen, että siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla... 

Kuvat: Anu Hedborg

Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa 2v.

Miepä olinkii eilee synttäreillä! Kouvolan Myllykoskella, tuttavallisesti vaan Mylsäs, on ihana Wanha Rautakauppa, missä ei tosin ole rautaa eikä nauloja, mutta kirjoja sitäkin enemmän. Kirjoja, joissa on rautaisannos nautintoa ja niitä voisi hyvin kutsua rakennustarpeiksi, nauloiksi elämän lankkuaitaan. Noh, mutta, tämä lämminhenkinen kauppa täytti 2v ... ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, ois jospa oisit voinut olla mukana.

Kirjakaupan ja Reuna-kustantamon Äiti, Tarja Tornaeus avasi päivän kekkerit klo 12:00. Hän myös esitteli henkilökuntansa. Kuvassa Toini Lehto ja Jarkko Ryynänen. Lisäksi Markku Nykänen ja nuori Odessa Perttola. Alansa osaajia.

Musiikista vastasi Reunan äänikirjaporukka ja ei sitten mitään höpöhumppaa, vaan Ääänisen aallot ja muita sota-ajan lauluja.
Lauluäänillään meitä ilahduttivat Helena Berg ja Netta Herranen. Kosketinsoittimissa pimputti Timo Trygg. Kitaraa rämpytti Tero Tielinen ja basson varressa jumputti Ilkka Trygg . Hekin lauloivat! Ihan uskomattoman hieno pumppu! Olin vaikuttunut!

Miksi kuulimme sota-ajan lauluja niin siksi, että sen jälkeen julkistettiin Esko Mälkin kirja Rintamalla ja kotona Kannaksella. Eskoa haastatteli Eero Poikela. Tuli hyvä mieli, että niinkin iäkäs ihminen kuin Esko Mälkki kirjoittaa kirjan ja ajoista, jotka ovat meidän historiaa.

Kuva: Jorma Hyvönen

Itse pääsin haastattelemaan Leo Laurilaa, jolta ilmestyi jo kolmas kirja. Tämä uusin on nimeltään Pako maalta ja kertoo nuoren pojan elämästä sodan jälkeisessä Suomessa. Tässä on kirjavinkki!

Tämän jälkeen Tarja Tornaeus nousi estraadille Anne Tarsalaisen kanssa ja he esittelivät Annen uutuuskirjan Lupaus Jaltalla. Olin paennut tässä vaiheessa kaffelle ja kaakulle!

Kuva: Jorma Hyvönen

Äärimmäisen mielenkiintoista oli kuunnella, miten Reuna-kustantamo alkoi tuottaa äänikirjoja! Ihanalla sitkeydellä ja tekemisen meiningillä on menty eteenpäin kuin katujyrä ja nyt tulee äänikirjoja. Paneelikeskustelussa itse tekijät valottivat meille fiiliksiä siitä, miltä se tuntuu ja mitä se on, kun äänikirja tehdään.
Vas. Tero Tielinen vastaa tekniikasta ja tekstin editoinnista, mikä vaikutti todella vaikealta, mutta hän kertoi nauttivansa siitä! Netta Herranen on lukenut tietokirjan Ei äitimateriaalia ja Helena Berg Katariina Hakaniemen Suora Lähetys. Jarkko Ryynänen toimii tuottajana. Ilkka Trygg luki Leo Laurilan Jannen ja Elisan kapinan ja Timo Trygg Elina Saksalan kirjoittaman Kisu - Onnestain on puolet sinun.

Tätä porukkaa olisi kuunnellut enemmänkin! Jotenkin on hienoa, kun ihmiset kertovat, miten pitävät tekemisestään, vaikka tekisivät sitä kaiken muun työn ohella.

En hievahtanutkaan paikaltani, sillä kun vuorossa oli selkokirjailija Sanna-Leena Knuuttila, häntä kuunteli ihan korvat höröllään. Hän kertoi selkokirjailijan työstä ja kirjoistaan, mitkä valaisevat hyvin sodan ajan kotirintaman naisten asemaa. Heti hänen jälkeen tuli Silja Vuorikuru, joka taas on selkomukauttaja eli hän mukauttaa ns. normikirjaa selkokielelle. Siitä saatiin hyviä esimerkkejä, kun Erja Noroviita lausui tekstejä ensin alkuperäisenä ja sitten selkomukautuksena.

Erittäin hyvä tietopaketti ja tunsin tämän jälkeen olevan astetta viisaampi.

Viimeisenä kirjallisessa ohjelmassa oli Tiina Tainion haastattelu kirjastaan Hengästyttävä henkisen kasvun vuosi. Häntä haastatteli Sissi Ramstedt. Heidän mukava vuorovaikutteinen keskustelu oli hengästyttäviä tarinoita täynnä ja luulenpa tarttuvani kirjaan.

Sokerina pohjalla oli Elämä on väkevää-konsertti. Harri Saksala tulkitsi meille mahtavan miehisellä ja rouhealla äänellään upeita kappaleita.

Säestyksestä vastasi uskomaton Mikko Helenius, jolla soittimina olivat piano ja bandoneon, jopa yhtäaikaa!

Kaiken kaikkiaan niin kivat ja lupsakkaat synttärit, että viihdyin siellä yhdeksän tuntia! Liikkeellä oli kivoja ihmisiä ja tunnelma oli kotoisa. Wanhalla Rautakaupalla siis saa ostaa kirjoja, siellä on kahvia ja pientä purtavaa, siellä on tapahtumia, näyttelyitä yms. Nyt tämä kaikki oli samana päivänä, koska Wanha Rautakauppa täytti kunnioitettavat kaksi vuotta! Onnea ja pitkää ikää!