tiistai 28. lokakuuta 2014

Vadelmavenepakolainen

Ihan oli pakko mennä kattoo tää leffa! Jos on lukenu kirjan ja nähny pari teatteriversioo, ni ei ku popparipänikkä kainaloon ja kattoo sit leffaa... Tarkoitin siis itseäni. Leffan voi siis katsoa vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan mitään Vadelmavenepakolaisesta. Tällä kertaa suuntasimme Kauppakeskus Veturiin ja siellä Studio123!


Hah, jos olin pienessä mielessä ees kuvitellut, että näkisin jotain sen suuntaista, mitä olin lukenut kirjasta ja mitä olin nähnyt teatterissa, niin nyt tuli kyllä vadelmavene suoraan päin pläsiä!

Juonen käänteet ovat ihan erilaiset ja se aluksi hieman hämmentää, mutta kun elokuva ottaa ja vie, niin se ei enää sillai haittaa. Elokuva onkin täysin eri juttu, oma tarinansa.

Silti, pakkomielteinen Mikko Virtanen kokee olevansa sielultaan niin ruotsalainen, vaikka on syntynyt suomalaiseksi. Siitä sitten kehkeytyy yhtä sun toista, matkalla suomalaisuudesta ruotsalaisuuteen.

Mikko Virtanen(Jonas Karlsson) on niin "ruotsalainen". Tässä versiossa hänellä on sitten "sisko", todella kaunis Marie (Josephine Bornebusch). Niinpä tarina saa ihan toisenlaisen käänteen. Mikko Virtanen ei murhaakkaan ketään, ei voi! On sellaine kiltti nössykkä ja oikeastaan aika hauska.

Välillä ei edes ymmärrä katsovansa suomalaista elokuvaa, sillä niin ruotsalainen se on. No, yhteistyöllä se sujuu ruotsi-suomi-ottelu - tasapeli tai oikeastaan pikkasen ruotsin hyväksi.

Kun elokuvaversio on niinkin siloiteltu, sitä voi katsoa sitten koko perheen voimin!


maanantai 27. lokakuuta 2014

Ei kiitos!


Ei kiitos on Anna-Leena Härkösen kirjan pohjalta tehty näytelmä, joka on nyt Kuusankosken teatterin Luola-näyttämöllä. Uskomaton esitys, siis kertakaikkiaan!



Matti(Janne Palin)ja Heli(Maija Raikamo) Valkonen ovat olleet jo 15 vuotta naimisissa ja heillä on 13v tytär Sissi(Maria Koivukari), joka on juuri lähdössä kielimatkalle Englantiin. Eli, ihan normaali kiva pikku perheidylli - paitsi ettei oo...

Heli haluaa ja Matti ei. Seksiä! Jos tilanne olisi toisin, että Matti haluaisi ja Heli ei, niin olisiko se jotenkin "normaalimpaa". Ei kiitos kun kertoo juuri siitä, miten nainen haluaa ja mies välttelee...


Heli tekee kaikkensa, saadakseen Matin kiinnostumaan, innostumaan, lämpenemään, mutta Matti on väsynyt ja vetäytyy tietokoneensa pariin, pelaa ja pelaa! Heli on kiltti, Heli huutaa ja raivoaa ja taas yrittää hyvällä, mutta Matti ei jaksa.

He lähtevät matkalle, mutta piristääkö se? Ehei, Matti on vetämätön. Hääpäivääkin yritetään viettää, mutta kuinkas siinä sitten käy, kun Heli haluais ja ....


Härkösen teksti on nasevaa ja menee suoraan asiaan, mutta se on myös sitä, että se välillä naurattaa ja sitten taas pistää ajattelemaan. Selvää on, että Matti on haluton ja Heli ei. Mikä sitten neuvoksi, niin Helin kohdalle osuu Jarno(Arto Käki), oppilas saksan kielen tunnilta.


Heli menee oppilaansa sänkyyn ja vailla syyllisyyttä!? Onko se ratkaisu, sen saa jokainen itse ratkaista. Heli tapaa välillä ystäväänsä Mannaa(Satu Halonen), joka antaa hyviä neuvoja, niin kuin nyt vain nainen voi naiselle antaa.

Avioliitto ei ole helppoa elämää, se on kipupisteitä täynnä. Ei kiitos on ihan hemmetin hyvä katsaus erään avioliiton tarinaan. Se on niin hyvin näytelty, että se osuu ja uppoaa syvälle. Se naurattaa, se nostaa palan kurkkuun, se on nähtävä!

Kuvat: Jyrki Kleimola

http://www.kuusankoskenteatteri.fi/Ohjelmisto/Ei_Kiitos

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Chicago!

Lahti on Suomen Chicago - just ja juuri siellä se on - Chicago !!!! Lahden teatterissa! Kerrassaan loistava musikaali 1920-luvulta meille 2000-luvun ihmisille, joista juuri kukaan ei ole elänyt sitä aikaa. Tutustuin tähän nautintoon tyttäreni suosituksesta ja se kyllä kannatti.
Niin hyvä, että ihan väkisinkin alkoi miettiä, miten se kävis, jos itte kokeilis, jos sais sen tanssin jotenkin onnistumaan, kun niin hyvältä se näytti.


Chicago kertoo Roxien tarinan, joka siis murhaa miehen ja joutuu vankilaan! Hui! Naisvankilassa on sitten jos vaikka kuin hurjia tyyppejä ja joita pyörittää kuuluisia lakimieshurmuri Billy(Mikko Pörhölä), joka rahasta toimii aina todella asiakkaan puolesta. Ennen kuin kaikki alkoi, tyttäreni kiinnitti huomionsa muutamaa penkkiriviä edempänä olevan miehen hiuksiin, niin olivat kivasti laineilla, että olisko vaikka joku alan ammattilainen, juu oli! Billy!


Roxie, vaikka onkin melkonen, no en sano mikä, niin oli silti viehättävä ja lauloi kuin seireeni, viekoitteli ja sai vaan kaiken anteeksi, kun oli niin blondi !



Velma, toinen kamala nart...no naisvanki, huolimatta kaikesta, lauloi ja tanssi yleisön sydämiin.


Chicago eteni vauhdilla ja sai ihan haukkoa henkeään siinä, miten upeat olivat koreografiat, kuinka kaikki toimi, sujui kuin tanssi... heh, no niin, juuri se tanssi ja laulu, miten lahjakkaita nuoria oli koko joukko tätä ihanaa musikaalia tekemässä.
Tässä porukassa ei ollut suuria nimiä, mutta tästä voi nousta suuria nimiä!


Seremoniamestari(Tapani Kalliomäki) luotsasi tarinaa eteenpäin, oli aina milloin missäkin nurkassa ja mikä siinä oli niin kovasti tuttua....ahaa, niin hän on ollut tv-sarjassa Hovimäki, wau!

Kaiken kaikkiaan, oli ilo nähdä tämä musikaali, jota oli katsomassa yleisö, mikä muodostui kaiken ikäisistä. Lavasteet olivat niin täynnä glamouria ja kaiken kaikkiaan toimivat! Hyvää mieltä ja iloa pimeään syksyyn Chicagon kautta!

Kuvat: Sami Heiskanen

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/

lauantai 4. lokakuuta 2014

Mielensäpahoittaja

Kyl mie niin mielein ilahutin, ku keräsin nuoret ja vein ne eläviin kuviin. Ihmisii ol ku meren mutaa, mut saatiinpa istumapaikat. Vaikka - en mie iha heti muista, et ku istun ain kolmannel rivil, et eteenki ois joku tullu. Ny tuli!


Kaik kirjat lukeneen mie sinne menin. Mie jotenkii aattelin, et se ois olt siit ekast kirjast, mut Miniästähää tää ja hyvä nii. Mie kyl melkee asetuin välil miniän puolel, että hitto, mikä käppänä, hermot menee. Joskaa ei se miniäkää mikää herranterttu ollu. Nii, ja entäs poika, ei ihme jos Mielensäpahoittajal ol miel pahaan. Sellain hiiruli, että pois alta.

Eli, kaiken kaikkiaan varsin osuvii roolituksii ja niist nii hyväst selvitty, et kyl se pani naurattamaa! Escortin kohtalo kyllä veti mielen pahaksi, vaik sekii vaa todisti, et hiirestkii ol johonkii. Melkonen koko perheen nautinto, tämä leffa.

Kauhiast olin kuullu etukätee ylistyst siitä, kui mahettoman hyvä leffa ny o kysees. No olhaa se, mut silti jäi kaihertaa, et mahtaaks ihmiset käyä muuto ollenkaa elokuvis? Ku miust tää ol melko lailla just nii hyvä elokuva, ku kotimaiset yleensäkin! Eli, kyl sit vaa vois käy muutonkii näit Veikkaukse varoil kannatettui leffoi kattomas. Tää ei olt mainos, vaa kehotus!

Myö muute oltii Kuusaal, mis o ain nii kovin maittavat popparit!

http://www.studio123.fi/

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Katri Helena!

Jo toistamiseen kävin katsomassa Kouvolan teatterin Katri Helenaa, enkä vain katsomassa, vaan kuulemassa, nauttimassa, nauramassa, itkemässä.


Tätä musikaalia ei voi unohtaa, sillä niin se palauttaa mieliin kaiken sen jo eletyn elämän. Se muistuttaa ajasta kun Puhelinlangat laulaa ja Nuoruus on seikkailu. Sen ajan kun mietti, Minne tuuli kuljettaa ja missä on ne Maailman pihamaat.
Nuorta Katria tulkitsee niin sydämeen käyvästi Heljä Heikkinen ja vanhempaa Satu Taalikainen. Kummastakaan ei voi suin surminkaan sanoa muuta kuin Ei kauniimpaa...


Danny on melkonen Tuuliviiri, jota aivan hemmetin hyvin ja pettämättömällä tyylillä esittää Veli-Matti Karen, joka siinä sivussa hoitelee pari muutakin roolia.


Ennen väliakaa on kohtaus, jonka uskoisin koskettavan kaikkia. On hautajaiset ja Mun sydämeni tänne jää... Timo Kalaoja on poissa ja hänen osansa niin luontevasti esitti meille Sami Kosola.

Kävin ensimmäisen kerran katsomassa tämän viime vuonna ja nyt tänä syksynä on muutama miehistön vaihdos, joita ei juuri edes huomaa tai jos sittenkin.


Jaana Raski on mm. Aino Kassisena, Nina Petelius-Lehto on se Virtanen-Määttä, Tytti Vänskä se niin kovin kamalan ärsyttävä toimittaja Suni ja Elina Ylisuvanto Arjana.

Pakko on mainita eräs Onnen onkija, Proffa, jonka nahkoihin Raimo Räty ui niin, että oikein puistattaa.

Tässä musikaalissa tapahtuu niin paljon, että se on vain koettava! Se ei kulu vaan elää ja en ole kuullut keneltäkään, etteikö osuisi, sillä kyllä, Anteeksi suo, tämä esitys ampuu täysillä ja suoraan sydämeen.

Katri Helena- musikaalissa kaikki tuntuu. Katri Helena on aina halunut, että hänen laulunsa koskettavat. Kouvolan teatterissa ne tuodaan niin upealla taidolla tarjolle, että ei voi kuin kädet ristissä kiittää!

Kuvat: Marja Seppälä
Kollaasin kuvat Satu Linerva ja Jonna Savolainen

http://www.kouvolanteatteri.fi/