torstai 23. toukokuuta 2024

Eero Järnefelt Ateneumissa

 Eero Järnefelt on nyt Ateneumissa ja sinne kannattaa poiketa, koska se käynti jää mieleen. Ne taulut kertovat niin paljon ja niissä voi bongata entisajan julkkiksia. 

Olen kovin mieltynyt tutustumaan näihin ihmisiin, jotka joskus ennen muinoin olivat "tapetilla". Vastikään olin lukenut kirjan Arvid Järnefelt: Vanhempieni romaani, joten olin aika lailla tietoinen Eero Järnefeltin lapsuusperheestä, jos jo sitä ennenkin.

Ei voi kuitenkaan olla tietämättä Eero Järnefeltin tauluista, joista osa on ihan klassikkoja. Hänen kulttuuritausta toi oman kipinänsä kaikkeen siihen, mitä hän loi. 

Moni voi ehkä vasta nähtyään taulun ajatella, miten tuo kuva saa sen taiteilijan nimen vasta nyt. 
Järnefeltin taulut ovat sitä esittävää taidetta, jonka äärellä ei tarvitse miettiä. mitä se esittää, vaan se on siinä. Itse ainakin halusin katsoa tauluja läheltä ja kaukaa. 

Jokainen maisema antoi jonkinlaisen fiiliksen, vei katsojan jonnekin tai toi mukaan jonkinlaisen muistikuvan. Vähän sen jälkeen mietti, että millainen on ollut taiteilijan tunne ja mahdollisuus maalata kyseinen taulu. 

Kuva: Katariina Laine

Näyttely on varsin laaja, missä pääsee näkemään monia erilaisia tuotoksia ja aikaa saa varata sillai, ettei ole heti kiire minnekään.  Ihmisiä oli aika lailla, mutta hyvin hienosti kaikki antoivat tilaa katsella ja nauttia milloin mistäkin teoksesta. 

Kaikkea tietoa oli luettavissa ja myös valokuvia, jolloin taiteilija ikäänkuin tuli kuvissa "eläväksi" katsojalle. Sai hetken elää samaa elämää. 

Pidin tavattomasti kaikista tuotoksista, mutta lempparini oli lehmätaulu, koska sen avulla menin jonnekin omaan lapsuuteeni, josta tuli kuva. 

Moni voi tietää jo muutenkin, että Eero Järnefelt oli myös Kolin kuvaaja ja niitä sitten on siellä. Kaikille Kolin kävijöille on mannaa, kun näkee tuttuja maisemia. 

Kesä aikaa tutustua, nähdä ja kokea! Aina 25.8 asti!!!!

Kuvat: Kini Laine

perjantai 10. toukokuuta 2024

Lempi

 Lempi - se on Minna Rytisalon kirja, minkä olin aikoinaan lukenut lentokoneessa matkalla Prahaan. Silloin tiesin, että tulen lukemaan Minna Rytisalolta kaiken. 
Miten hyvä kirja on Lempi, niin onhan se, kun siitä on tehty näytelmäsovitus Sinikka Sanelman ja Miika Murasen toimesta. Nyt LEMPI on aivan mahtava, sillä se on Operaatio sähköpyörätuoli Petralle. Tämän näytelmän puitteissa on joukkorahoituskampanja, jonka tavoitteena on saada rahat, jotta Petra saisi sen tarvitsemansa sähköpyörätuolin. Idean äiti, ohjaaja ja kaiken alulle panija on Piia Kleimola. 

Kun kuulin tästä, olin heti mukana! Halusin lähteä tukemaan kampanjaa ja tietysti näkemään näytelmän Lempi. Otin ystäväni mukaan ja niin me sitten nautimme täysin sydämin koko esityksestä. Lempissä ei ole väliaikaa, mutta aika jotenkin pysähtyi, niin että sitä vaan lähes hypnoottisena seurasi, mitä tapahtuu ja sitten se oli ohi, loppu ja sen jälkeen onkin makusteltu, että mitä siinä tapahtui ja miten se meille kerrottiin. 

Lempi on, mutta häntä ei nähdä, vaan kaikki puhuvat hänestä, kuka milläkin tyylillä. Heli Nikula on Lempin kaksoissisko, Sisko. Hyvin tulee esille sisaruussuhde, äidittömyys, kaksosuus. Nikula tulkitsee oma osansa saksalaisen "morsiamena" niin osuvasti, että se kyllä osuu. Lempi ja Sisko ovat kuitenkin niitä parempiosaisia ja sekin tulee esille. 

Kaikki roolit ovat upeita ja huomaa, että niihin on perehdytty. Se tunnelataus oli niin vahva. Heikki Junnola on Lempin aviomies, Viljami. Miten joutuukin kesken kaiken lähtemään rintamalle, jättämään kauniin ja rakkaan vaimon. Kuinka suree sitä, kun rintamalta palaa ja vaimoa ei enää ole. 

Renne Karppinen on sivurooleissa äänenä, mutta on kaiken musiikin takana! Kaikki näytelmässä kuultavat biisit ovat ihanan herkkiä ja niitä olisi kuunnellut loputtomiin. Jokainen esitti oman osuutensa niin kauniisti, että oli nautinto sitä kuulla. Kuinka jokainen biisi vei tarinaa eteenpäin. 

Lempin yllätys oli Elli! Kaikin puolin. Elli on Lempin ja Viljamin aputyttö, piika, joka tekee ja näkee  kaiken. Tämän roolin tulkitsee Elli Nieminen niin, että en voinut kuin ihastella. Elli yllättää! Elliä haluaisi nähdä lisää ja tarkoitan nyt Elli Niemistä, jonka perunan kuoriminenkin oli ihan vimpan päälle. 

Koko esitys oli todella vaikuttava, että miten sitä saattoikin seurata niin, että tuskin hengitti. miten uskalsi silmää räpäyttää, ettei vaan menettäisi mitään. Kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa ei hetkessä unohda. 

Me näimme tämän esityksen Pato Klubin Vintillä, mutta hei, sitä esitetään aika monessa muussakin paikassa eli ei voi olla este se, ettei jaksaisi lähteä kauemmaksi. 

Kiitos Petralle, kun olit mukana!
Nyt kaikki tukemaan sitä, että Petra saa sen sähköpyörätuolin!

Tässä linkki, mistä voi hankkia lippuja ja sieltä näkee ne kohteet, missä LEMPIn ja Petrankin voi nähdä!

Kuvat: Piia Kleimola