lauantai 24. helmikuuta 2024

Menneisyyden varjo - musiikillinen maaseutukomedia

 Helmikuun varsin kosteassa ja pimeässä illassa suunnistimme Uttiin ja siellä Kuivalan nuorisoseurantalolle, missä oli Uusi Teatteri Utin ensi-ilta: Menneisyyden varjo, mikä on musiikillinen maaseutukomedia. Käsikirjoitus ja pääosan esittäjä on Henna Hännikäinen. Ohjaajana on luotsannut erittäin onnistuneesti tätä maaseutuhässäkkää Sami Sivonen.

Tarinassa olla maalla Vähäkäen tilalla, missä temmeltää monta sukupolvea ja vilskettä piisaa. Välillä kinastellaan aika lailla isoilla kirjaimilla ja sitten taas halaillaan. 
Tilan nykyinen isäntä Benjamin Vähäkäki, jonka roolia Ari Hännikäinen isännöi, on päättänyt luopua lehmistä. Muut ovat jo viety, mutta yksi pääsi karkuun. Karkuun päässyt on Maitotyttönen, jonka nahkoissa ammuu ja valloittaa Henna Hännikäinen. Ihana lehmä !!!

Vähäkäkiä on melkoinen joukko ja lisäksi on vävykokelasta ja naapuria. Oikein sellaista kuin olettaisi olevan, jos vielä elettäisiin niin, että sitä väkeä maalla olisi. "Tietoiskuja" maatalouselämästä tulee välillä pieninä paloina lehmältä, kun miettii syntyjä syviä. 

Parhaiten osu ja uppos tämän näytelmän lapset ja nuoret näyttelijät. Olin suorastaan haltioitunut sille luontevalle ja reippaalle esiintymiselle. Se ei ollut vain replojen ulkolukua vaan aivan mahtavaa tulkintaa. Maitotyttösen paras ystävä Lahja Vähäkäen roolissa Diana Uotila loistaa ihan vimpan päälle. Sitten kaksoset Otto ja Otso Pulkki. Heitä esittivät Eino Pasi ja Otto Kangas. En lakkaa ihmettelemästä sitä meininkiä, mitä näin, miten pojat siellä estraadilla olivat kuin kalat vedessä. Odotin kaiken aikaa niitä kohtauksia, missä näitä nuoria oli.


Lisäksi Viivi Mauno, joka on Laina Vähäkäki, Lahjan sisko, säkenöi lavalla ja onpa esityksen koreografiatkin hänen tuotostaan.
Niin, että sorry kaikki aikuiset, kun en teitä niin ylistä, vaikka olittekin tosi hyviä. Annoitte tilaa näille nuorille ja se on hienoa se. Sydäntä lämmittävää se, että nuoret vaan tuovat aina sellaisen oman lisän ja toiveen siitä, että kaikki jatkuu. 

Musiikki oli Virve Rostin tuotantoa ja säestyksestä vastasi bändi Mekka Q! Biisit vedettiin hienosti, yksin tai yhdessä, riippuen biisistä. Ne yhteisvedot olivat tansseineen nautittavia. Kaiken aikaa näki sen, millä innolla ja riemulla kaikki olivat mukana. Toki harrastelijamaisuus näkyi, mutta se olikin juuri se juttu!

Riemastuttava, koko perheen harmiton näytelmä, josta yleisö tuntui tykkäävän!

Kuvat: Ari Varima



keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Täydellinen Lauantai

 Vietimme lauantai-illan jälleen kerran Kotkassa! Sain mukaani serkkupojan ja kappas, ihan viime metreillä tyttäreni saapui mukaan ja niin me sitten yhdessä vietimme täydellistä lauantaita Kotkan teatterissa, missä oli TÄYDELLINEN LAUANTAI -esityksen ensi-ilta! Se on esitys, missä voi olla niiiiin mukana, koska kun olet suunnitellut jotain vain itsellesi, niin kyllähän se menee aivan täydellisesti pieleen ja aina ihan muista syistä kuin omista. 
Tämä Täydellinen Lauantai on esitys, mikä on alunperin Florian Zeller'n käsikirjoitus. Sen on suomentanut Reita Lounatvuori ja Kotkaan sen ohjasi Iiris Rainio. On siinä ollut ohjaamista, mutta lopputulos on varsin kiitettävä.

Pääosassa on Antti Leskinen, joka on niin ihana Markus! Markus on löytänyt levyn, siitä biisin, mitä on etsinyt kauan ja haluaa vain nauttia siitä, että saa sen kuunnella, mutta saako??? 
Moni voi samaistua siihen, miltä se tuntuu, kun jotain haluaisi tehdä, mutta ei voi, koska aina tulee jotain muuta ja tässä näytelmässä se viedään ihan tappin!!

Vaimo Helena haluaa avautua. Helenan roolin vetää suvereenisti Anne Niilola, huolimatta siitä, että hänellä on polvivamma (Mahtavaa Anne!!!). Vaimo kummastelee, mistä se mies nyt niin on innostunut?
 Poika Sebastian tulee käymään ja olin ihan kujalla, kuka kumma esittää Sebastiania - ei hemmetti, Mikkomarkus Ahtiainen. Maskeeraus oli kyllä niin nappiin tehty ja Mikkomarkus veti aivan loistavan setin.  Sebastian ei kuitenkaan ymmärrä isänsä intoa tai musiikkimakua. 

Vaimo on tilannut vielä puolalaisen remppapojan tekemään remppaa ja eihän siitä mitään tule. Osku Haavisto on niin säälittävän ihana remppamies Leo, ettei paremmasta väliä. Vaikkei mitään osaa, niin sympatiat saa. Naapuri Pavel se on kanssa oikea kaikkien unelmanaapuri - tulee juuri silloin, kun ei olisi niin justiinsa, eikä lähde pois. Kari Kukkonen osaa vedellä sellasen roolin, että auts, miten ärsyttää Pavel ja sitten taas ei. 

Kaiken aikaa odotetaan, että Markuksen ystävä PAULI tulee käymään. Vaan sitäkin ennen tapahtuu paljon ja Markuksen rakastajar Elsa paukahtaa framille, jotta nyt on pakko kertoa sitä ja vähän tätä. Ella Mustajärvi on varsin täpäkkä tässä roolissa, kun haluaa tuoda kaiken julki, mutta...
Kun sitten PAULI pelmahtaa paikalle, niin onkin jo ihan eri soitto menossa. Jarkko Sarjanen on Pauli ja miten ilmestyykin paikalle vasta sitten kun isommat jutut ovat jo käyneet, mutta on kuitenkin  osa kaikkea. 

Täydellinen Lauantai on farssikomedia ja kyllä, se on komediaa ja farssia ihan loppuun asti!

Kuvat: Jukka Koskinen 

maanantai 19. helmikuuta 2024

Kalenteritytöt

 Kuusankoskella rempaistiin jälleen kerran. Siellä pääsee nyt nauttimaan esityksestä Kalenteritytöt. Alunperin sen on käsikirjoittanut Tim Firth ja se saavutti menestystä monella saralla. Suomennos on Aino Piirolan. Nyt tämä upea näytelmä niittää mainetta ja kunniaa Kuusankoskella, minne sen on oivaltavasti ohjannut Arto Käki, jonka monet ovat nähneet enemmän näyttämöllä, mutta - varmaan mieluinen ohjaus....

Tosipohjainen tarina kertoo naisyhdistyksen naisista. Ollaan muka tai jotku tai joku on, hiukan tärkeä ja yrittää pitää ohjakset tiukilla, mutta minkäs sille mahtaa, jos lauma on suhteellisen villiä. Sitä oli kyllä heidän kanssaan ihan samaa mieltä, että tylsäksi olisi käynyt, jos olisi pitänyt asialinjalla keekoilla. 

Kun erään naisen mies menehtyy syöpään, he haluavat hänen muistokseen järkätä syöpäosastolle kunnon sohvan, sillä entinen aiheutti lähinnä sen. että saattoi alkaa hautoa itsemurhaa. Kun lauma hulvattomia, mutta viisaita naisia lyö päät yhteen, syntyy idea kalenterista! Ei mistään sateisista silloista, vaan paljaasta pinnasta, mikä myy. Riemumielellä eivät kaikki heti olleet, mutta kyllä se siitä.

Esityksen paras osio oli se, kun namä naiset panivat kuvaukset käyntiin. Lavalla oli vipinää ja aina sai yllättyä, millainen minkäkin kuun nainen on. Wau!!! Nyt on rohkeaa vetoa, mutta hauskaa sellaista. Naisköörin vetäjänä loistaa Mira Peussa Chrisin roolissa, mikä on täynnä energiaa. Aina kun joku meinaa lannistua, Chris nostaa pystyyn ja taas jatketaan. Muina naisina siellä temmeltää Linda Miettinen (aina kiltti Annie), Johanna Nenonen (räväkkä papin tytär Cora), Tiina Kontula-Ojala (golffari-Celia), Hannele Jokiranta (yllättävä Ruth) ja Sari Rajulin (suorasuu Jessie).

On sitten se naisyhdistyksen vetäjänainen, Marie! Melkoinen ollakseen olija, mutta miten Anu Ruuhimäki sen roolin vetää, ihan huipusti. Just sellanen Marie, jolle en ihan heti menis vastaan sanomaan. 

Miesten, juu niille on muutama pien rooli ja heitä tulkitsevat Roni Soini ja Mikko Jyräs!

Katsottavaa riitti koko illaksi ja lavastus oli toimiva ja sitä oli riittävästi. Se oli pääosin Sisu Laitisen ja työryhmän. Kerkesinkin jo miettiä, kuka on kerennyt kaiken valmistaa, koska kuvausrekvisiittaa piti olla runsaasti.
Vaikka luvassa on paljasta pintaa, niin kyllä silti oli upeita asuja!!! Puvustus on Mervi Suvelan ja työryhmän. Tässä mietin, kuinka paljon oli omia vaatteita, mitkä olivat puvustuksen saloja.
Tekniikka on Jyrki Kleimolan osaavissa käsissä. 

Erityisen ilahduttavaa oli se, miten paljon oli ensi-illassa katsojia, lähes liikutuin siitä. Menkää nyt kaikki muutkin katsomaan, miten osaavia harrastelijoita löytyy Kuusaan teatterista.
Esityksen jälkeen sai ostaa sitä KALENTERIA, minkä myynnillä tuetaan Kuusankosken teatteria.

Kuvat: Hedi Koskinen-Järvisalo

tiistai 6. helmikuuta 2024

Kalle Kurikkala ohjasi Kotkan Kairoon SuomiRock-revyyn - miten se meni?

Kalle Kurikkala on Kotkan teatterin näyttelijöitä, mutta nyt hän on ohjannut Ravintola Kairoon mahtavan Kriisistä kriisiin SuomiRock-revyyn. Näin hän kertoo tästä revyyn valmistumisesta:

 1. Millainen tilanne oli, että päädyit ohjaajaksi tähän revyyseen?

Minua on jo pitkään kiinnostanut ohjaaminen. Pääsin viime vuonna ohjaamaan Kotkan kaupunginteatterin Vappushown, joka meni mielestäni hyvin ja sain myös kivaa palautetta. Sen jälkeen rohkenin kollegoiden kannustuksesta kysymään teatterinjohtajalta, voisinko ohjata lisää ja tässä sitä ollaan!

2. Olette kaikki yhdessä laatineet käsikirjoituksen, kuinka se syntyi?

Käsikirjoitimme revyyn yhdessä näyttelijöiden ja kuiskaaja-järjestäjän kanssa. Teimme yhdessä kirjoitusharjoituksia, keskustelimme erilaisista kriiseistä ja esityksen tyylilajista sekä kuuntelimme paljon musiikkia. Yleensä meni niin, että ensin kirjoitimme ja keskustelimme yhdessä, sitten jokainen kirjoitti yksin kohtauksia, joita kokoonnuimme yhdessä lukemaan. Saimme toisiltamme palautetta teksteistä ja niiden pohjalta kohtauksia kehitettiin eteenpäin. Kun materiaalia oli mielestäni riittävästi, tein kohtauksista kokonaisuuden, joka sitten luettiin. Sen jälkeen vielä muokkasimme sitä yhdessä ja näyttämöharjoituksien aikana se muovautui tähän nyt nähtävään muotoonsa.

3. Kriisistä kriisiin - heijastuvatko omat kriisit esityksessä?

Nyt voin puhua vain omasta puolestani kirjoittajana. Itse lähdin pohtimaan kriisejä ylipäänsä ja millä kulmalla niistä saisi toimivan kohtauksen. En niinkään miettinyt omia kriisejäni, vaan enemmänkin mikä minusta on hauskaa tai mitä haluaisin itse nähdä teatterissa. Joten sillä tavalla kriisit eivät ole omasta elämästä, mutta totta kai me tuomme tekemäämme taiteeseen aina jotain itsestämme. Myös siksi on etu, että kirjoittajia on ollut useita: kaikille löytyy varmasti jotain samaistuttavaa ja omaan huumoriin sopivaa.

4. Biisivalinnat olivat todella hyviä, miten ne valikoituivat?

Kiitos, kiva että pidit! Kuuntelin paljon suomirock biisejä, joista etsin kriisi-teemaan sopivia sanoituksia. Ja niitähän löytyi yllättävän hyvin. Jokainen käsikirjoittaja sai ehdottaa kappaleita ja monesti ne oli jo kirjoitettu kohtauksiin sisään. Kuuntelimme myös yhdessä musiikkia ja löysimme yhteisiä suosikkeja. Lisäksi pohdimme, mitä biisejä suomirock-revyyssä pitäisi olla, jotta katsojan odotukset täyttyisivät. Lopputulokseen kuitenkin valikoitui esityksen teemaan ja dramaturgiaan parhaiten sopivat biisit. Mielestäni kokonaisuus on onnistunut valikoima suomirockia klassikoista nykypäivään.

5. Mikä oli ohjaamisessa haastavinta?

Moni asia oli uutta ja myös siksi haastavaa, sillä tämä on ensimmäinen suurempi ohjaustyöni. Ehkä eniten yllätti ja haastoi kaikki se työ, mitä ohjaajan tulee tehdä harjoitusten ulkopuolella. Pitää suunnitella harjoitukset hyvin, jotta siellä voi olla vapaa tekemään taidetta muiden kanssa. Valmistautuminen muistuttaa näyttelijän valmistautumista harjoituksiin, mutta se pitää tehdä jokaiseen rooliin sekä muihin osa-alueisiin kuten valoon ja ääneen. Onneksi valmistautumista ei tehdä aina yksin, vaan yhdessä suunnittelijoiden kanssa ja harjoituksissa teosta valmistetaan yhdessä koko työryhmän voimin.

 Kuva: Niklas Riihelä

Tahdon vielä toivottaa kaikki lukijat lämpimästi tervetulleiksi Kotkan kaupunginteatteriin katsomaan Kriisistä kriisiin -suomirock-revyytä ja muita näytelmiämme. Seuraava ensi-ilta on Täydellinen lauantai -farssikomedia Suurella näyttämöllä 17.2. Revyyn osalta lipuista jo 70% myyty, joten osta omasi pian!

Kiitos Kalle haastattelusta ja ottakaa hänen tervetuliaistoivotus tosissaan!



 


maanantai 5. helmikuuta 2024

Kriisistä kriisiin - SuomiRock-revyy

 Nyt oli sellainen pläjäys Ravintola Kairossa, että meni suoraan suoneen, sieluun ja sukkiin. Kotkan kaupungiteatterin esitys Kriisistä kriisiin SuomiRock-revyy antaa kaikkensa. Työryhmä on itse käsikirjoittanut revyyn ja sen on ohjannut Kalle Kurikkala, joka on yksi Kotkan teatterin näyttelijöistä.

Esityksessä edetään Kriisistä kriisiin ja miten ollaan Urheiluhullu. Huomenna jo Juppihippipunkkari, jollei Levoton Tuhkimo. Valot pimeyksien reunalla ja sitten tuleekin mieleen, että Tahdon rakastella sinua, ellei se olisi Romanticide! Peltirumpu kajahtaa ja sitten näkyy Rusketusraidat. Pidä huolta, että seuraavaksi soi Satumaa-tango. Seireeni saapuu ja pyytää; Anna mulle piiskaa. Via Dolorosa on paikka missä kohdataan Pelikaani, joka on Vihreän joen rannalla. GET ON!!!

Revyyssä on sellainen draivi päällä, ettei yhtään sellaista hetkeä, että olisi kerennyt huokaista. Aivan mahtavaa! Biisivalinnat olivat niin osuvia ja säestyksestä vastasivat Josa, Hate ja Wiltsu.
Kaikki välikriisit olivat niin hauskoja, vaikka taustalta paistoikin se todellinen asia. Jokainen voi ottaa omakseen monia esitettyjä juttuja. 

On ihan vaan pakko ylistää koko porukkaa, miten taitavia he ovat: Miia Maaranen, Lise Holmberg, Mirka Mylläri, Marika Huomolin ja porukan ainoana miehenä Juho Markkanen.
Silmät kostuivat siitä, miten hienosta esityksestä sai nauttia, eikä naurun kyyneleiltä voitu välttyä.

Ehdottoman suositeltava esitys, jonka voisi katsoa vaikka kuinka monta kertaa. Lisäksi Ravintola Kairon ruoka oli varsin maittavaa. Niin ja kun Kouvolasta pääsee junalla oven eteen, niin kyllä kelpasi!

Kuvat: Jukka Koskinen