Kustaan sota 1788-1790 - toinen versio

Jos viime kesänä olikin leppeä elokuun ilta, niin nyt ei ollut. Oli viileää ja satoi, kosteusprosentti oli runsas. Vaan ei se haitannut, koska olimme varautuneet yönäytökseen asianomaisin varustein. Vaatetta oli, samoin vilttiä ja sadetakkia. Vain viltit jäivät käyttämättä ja sadetakkiakaan ei olisi enää esityksen alettua tarvinnut, sillä taivas sulki hanansa juuri "kreivin aikaan". Sota saattoi alkaa...

Itse asiassa melkein sama sota, mikä oopperoitiin jo viime kesänä ja mikä sodittiin paljon aikaisemmin. Vaan olipa vaan niin hieno suoritus, että se oli nähtävä uudestaan. Jouni Sjöblomin libretto toimii kuin junan vessa.  Taas olin ihan täpinöissäni siitä, miten biisit rimmas ja svengas. Koko porukka, siis jos toistasataa ihmistä saadaan toimimaan niin kuin taas saatiin, sen on henkeä haukkomisen paikka.

Nyt oli otettu lapsia mukaan ja se herkisti lisää. Aivan ihanaa, että on lapsia, sillä ovathan he osa elämää, joka tilanteessa ja paikassa. Pieniä poikia ja lettipäisiä tyttöjä, niin kovin somaa.

Kustaan ja Katariinan osat ovat pieniä, mutta taustalla vaikuttavia, sillä tässä kansanoopperassa ovat ensisijaisesti esillä ihmiset, kyläläiset, joita sota kosketti. Upeita tansseja ja joukkokohtaukset olivat niin mannaa silmille ja sielulle. Rakkaustarina Annin ja Matin välillä kulkee mukana ja sitä joutuu välillä jännäämään, että kuinkahan mahtaa käydä.

Viimeinen biisi Kuin joen virta, otti taas kaikki mukaansa. Se vaan on niin kaunis, että väkisinkin pukkaa vettä silmiin ja sydämessä tuntuu jännälle.

Olin niin otettu, niin pakahtunut siitä tunteesta, mitä sieltä näyttämöltä välittyi katsomoon, että sillä elää pitkään.

Aivan mahtavaa on se, että tämä näyttämö ja tämä katsomo sai jäädä paikoilleen, vaikka alkuperäinen idea(typerä) oli se, että se olisi purettu!

Kuvat: http://www.kustaankansanooppera.com/

Apulanta Anjalassa!

Anjalassa, mikä tätä nykyä kuuluu Kouvolaan, on paikka nimeltä Mari's Coffee. Kai sieltä kahviakin saa, mutta hyviä keikkoja se ainakin tarjoaa! Nyt olimme siellä kuulemassa Apulantaa!!!

Menimme mukamas myöhään, siis siihen aikaan ku yleensä asettelis päätä pielukselle ja vastais Nukku-Matille myöntävästi. Silti olimme ajoissa ja odotimme ja odotimme. Valtaosalla meni hyvin, kun he käyttivät odotusajan virvokkeiden nauttimiseen, mutta jos on tullut autolla, ei hirveesti viittinyt siihen puuhaan itseään viritellä.

Keskiyön aikaan, aika paljon sen jälkeen kun Tuhkimon kenkä oli kadonnut, he saapuivat ja se alkoi heti! Odotus palkittiin!!!

Kun valtaisa määrä pakkaa yhteen ravintolasaliin, ulkoa tupakalta, ja kaikista pikkunurkista ja koloista, alkoi olla melkoisen lämmin, suorastaan hikinen fiilis. Ymmärsin, että vaikka villatakki oli vuodenaikaan sopiva, niin nyt se oli väärässä paikassa. Pukeutumiskoodi petti.

- Hyvää iltaa Anjala! Viivakoodit oli kyllä niin kohdillaan!

- Eka kerta!!! Apulannan ihan eka keikka Anjalaan! Ainutkertaista, sillä Apulannalla ei montaa paikkaa ole, missä olisivat ekaa kertaa.
Olimme onnellisia. Katsoimme Aurinkoon.

Ville - ei mikään ihan turhin basisti! Hän se kaivoi kaapista ison viulun, muhkean läskibasson ja siinä sitten oli kepitystä kerrakseen!

Keikan alkumetreillä Sipelle nakattiin stringit - wau!? No, niitä hän sitten roikotti hampaissaan, kunnes ripusti ne mikkiin.

Villellä oli huppari, mutta riisui sen melkeinpä kättelyssä ja niin se kuulkaa pojat soitto soi!

Saimme kuulla kaikkea, vanhaa ja uutta - Apulanta antoi meille lannotetta runsain mitoin! Reilun tunnin mitallisen.

Encoressa saatiin vielä piiskaa, eiku siis pari biisiä - Ilona ja Anna mulle piiskaa!

Kiitos Toni, Sipe ja Ville! Kiitos valo- ja äänimiehille! Kaikki yhdessä teitte upean illan(yön)! Kyllä taas jaksaa, kun on niin hyvin lannoitettu!

Kuvat: Elina Winne

Kansanooppera Kustaan sota 1788-1790

Anjalan kartanon rantarinteelle on rakennettu upea näyttämö ja katsomo. Ilma oli kuin morsian, elokuinen leppeä ilta hiveli ja helli meitä, jotka olimme tulleet seuraamaan kansanoopperaa. Kustaan sota 1788-1790.

Kansanoppera kertoo Kustaan sodasta ja lavalla liikkuu toista sataa henkeä. Vaikka ei ymmärtäisi/muistaisi/käsittäisi 1700-luvun sotajutuista yhtään mitään, nauttii silti täysin siemauksin siitä, mitä näkee ja kuulee. Puitteet ovat ihan huikeat. Jokinäkymä taustalla, mitä on oivallisesti käytetty myös näyttämön liikkuvalla takaseinällä, antaa iloa silmille.

Kun esitys alkaa, niin heti ensi kappaleesta asti sen ymmärtää, että kuulee jotain niin ihanaa ja kaunista, kansanomaista ja niin rytmikästä, että sitä oikein itsekkin innostuu ja tekisi mieli laulaa mukana, hypätä tanssimaan.

Tämä kansanopperan on säveltänyt ja käsikirjoittanut Jouni Sjöblom ja olin ihan mykkänä ihastuksesta. Miten tarttuvia sävellyksiä, miten osuvia ja rimmaavia sanoituksia, miten upeaa suomen kieltä. Toivoisin todella, että Jouni toteuttaisi lisää pitkäaikaisia haaveitaan, sillä niin mieluusti nautimme hänen haaveestaan.

Koko tämän spektaakkelin on ohjannut Piia Kleimola. Nätisti niijaan ja kiitän. Ei liene ihan helpoimpia töitä, ohjata niin suurta sakkia ja saada kaikki toimimaan.
Tanssit on suunnitellut Pekka Penttilä ja se vasta olikin upeaa! Niin yksittäiset ryhmätanssit kuin nekin missä koko joukko menee lavalla. Kyllä vaan oli hienoa.

Serkukset Kustaa Kolmas ja Katariina Toinen - siinä vasta pari - Ruotsi ja Venäjä sotimassa meidän kotoisessa Suomessa. Niin vaan se on Kustaa aikoinaan meidän mantuja käynyt katsastamassa. Saimme siitä mahtavan kuvauksen. Historiaa voi esittää ja kertoa niin monin tavoin ja kyllä tämä oli ihan sieltä parhaammasta päästä.
Rakkaustarinaakin nähtiin, kun Maija ja Matti saivat ja melkein menettivät toisensa.

Kaiken kaikkiaan esityksen seuraaminen oli niin riemullista ja rytmi oli sitä luokkaa, että kun se loppui, olisi tehnyt mieli huutaa, että Älkää lopettako, voisitteko vielä vetää uudestaan.
Mainio esitys siitä, miten kaikki toimii. Hyvin tehty! Mitään vikaa en löydä. Paitsi sen, että jos tämä hieno Jokinäyttämö on viimeisen esityksen jälkeen purettava, niin se on ihan kamalaa.

Kuvat: Iiro Viitala

Kustaan sota-sivut