Kaaos kulisseissa

 Kaaos kulisseissa on tämän syksyn riemastuttava näytelmä Kouvolan teatterissa.  Michael Frayn käsikirjoituksen pohjalta ohjaus on Jukka Keinosen. Luulin, että olin nähnyt tästä jo muualla toisen version, mutta enpäs ollutkaan ja se vasta olikin ilahduttavaa.

Sali täyttyi aika lailla ääriään myöten ja sitten se alkoi. Kaaosta heti alusta alkaen. Aiettä, mie rakastan sitä, kun yleisö otetaan mukaan heti kättelyssä niin, että osuu ja uppoo.

Koska on kyse kaaoksesta, niin sitähän se on alusta loppuun asti. Yhtä kohellusta kaiken aikaa, niin että ei meinaa saada henkeä vedettyä.
Saamme seurata esitystä, missä esitetään näytelmää ”Ei ketään kotona”. On harjoitus, on esitys kulissien takaa ja sitten, miltä se näyttää yleisölle esitettynä. Ohjaaja-Lennin roolissa on Markus Waara, joka osaksi istuu katsomon perällä ja huutelee sieltä ohjeita.

Johanna Heimonen on aivan mahtava Outi, joka esittää Rva Clackett’a ja ottaa kyllä lavan niin haltuun. Panu Poutanen töytäilee Harrina, joka tekee niin hienon alastulon portailta, että sen olisi halunnut nähdä heti uudestaan ja uudestaan hidastettuna. Tiina Winter Iidan roolissa saa kekkaloida oikein huolella.

Annina Rubinstein on Pauliina, joka selvittelee kaikkien välejä. On kyllä jännittävää, että niin hän kuin Tiina Winterkin sujuvasti korkkareissa juoksevat portaita ees sun taas.
Samu Loijas on vieraileva tähti Kouvolan teatterissa ja hänen roolinsa on Petteri, joka on kyllä niin ”petteri” punakuonoineen. Hyvin istuu tai makaa.

Veli-Matti Karén seppoilee Seppona. Voi Seppo, missä sinä olet? Aina jossain ja ilmestyy kyllä sitten. Seppo vetää ihan omaa show'ta.

Satu Taalikainen ja Satu Lemola ovat ne teatterin ”takapirut”, Tinde ja Peppi. Yhteistyö ei ole paras mahdollinen, mutta eihän sitä muuten kaaosta saisikaan.

Kulisseissa siis kuohuu, kun kellä kaikilla on suhde ja kenen kanssa. Ihailtavaa sähläämistä, mikä siis näyttää siltä ja että olisi helppoa, mutta voi vaan todella arvostaa, miten taitavaa työtä on taas tehty. Erinomainen paketti!

Ehdottomasti syksyn pimeneviin iltoihin tehty esitys, mikä kannattaa käydä kokemassa.

Kuvat: TAVATON media

Teatteripäivä Kotkassa

 Se oli vielä kevättä, kun hankin liput Kotkan kaupunginteatteriin, kahteen näytökseen! Niinpä köröttelimme Kouvolasta hyvissä ajoin kauniina syyslauantaina kohti Kotkaan.

Klo 13 alkoi esitys Kuka pelkää Virginia Woolfia? Tarinahan on monelle tuttu, sillä jo 1962 siitä tehtiin elokuva, jota tähditti Elizabeth Taylor ja Richard Burton. 
Näytelmä on vahvaa tulkintaa keski-ikäisen pariskunnan suhteesta. George ja Martha ovat juuri saapuneet kotiinsa kekkereistä ja on jo varsin myöhä, mutta silti heille saapuu nuori pariskunta kylään. Alkaa melkoinen alkolin huuruinen yö...

Kuka pelkää Virginia Woolfia? on vaikuttava esitys, Edward Albeen'n käsikirjoitus ja Kotkaan tämän o ohjannut Anna Viitala. 
Marthan roolissa on Anne Niilola ja Georgena Jarkko Sarjanen. Viiltävää parisuhdedraamaa, paikoitellen jopa pelottavaa, miten voidaan toista sivaltaa. Aivan loistavaa dialogia, sellaista tykistystä, että sitä sai vaan ihailla, miten sujuvaa tekstiä sieltä tuli. Kun Jarkko Sarjanen Georgena suolti settiä, monin paikoin vaikeilla sanoillakin, se oli kyllä mahtavaa. 

Nuoripari Honey ja Nick yrittävät luovia siinä "myrskyssä", ensin toppuutellen, mutta lopulta mukaan joutuen. Vierailevat näyttelijät Veera Anttila ja Akseli Ilvesniemi kyllä lunastavat paikkansa. 

Tämä Naapurinäyttämöllä nähtävä esitys kestää väliaikoineen 2h45min ja se on tiukkaa pakettia alusta loppuun. Ehdottomasti suositeltava esitys, joka kyllä pitää otteessaan. 

Seuraavaksi lähdimme sulattelemaan esitystä, kun siirryimme ravintola Canttiiniin ruokailemaan.
Sen jälkeen takaisin teatterille, sillä klo 18 alkoi ensi-ilta Big Fish - kalajuttuja - musikaali! Joten päivä jatkui sujuvasti teatterin parissa.
Tämä musikaali oli sellainen, joka oli minulle niin täysin uusi, etten ollut koskaan siitä mitään kuullut saati nähnyt. Käsikirjoitus on John Agust'n, joka taas on rustannut sen Daniel Wallace'n kirjan pohjalta. Musiikki on Andrew Lippa ja ensiesitys oli huhtikuussa 2013.
Kotkaan esityksen ohjasi Miko Jaakkola, joka sen viime töinään teki, ennen kuin siirtyy Tampereen Työväenteatterin taiteelliseksi johtajaksi.

Big fish on hieno ja mahtipontinen musikaali, missä aika lailla on tämä kimurantti isäpoikasuhde. Isä Edward Bloom elelee mielikuvitusmaailmassa ja tarinaa piisaa niin, että niitä tarinoita sitten fantasian muodossa päästään näkemään. Mukana on niin noidat, ihmissudet kuin jättiläisetkin.
Edwardia vanhempana näyttelee Antti Leskinen ja nuorempana Juho Markkanen. Kumpikin tekevät loistoroolin. Se Edwardin poika Will taas miettii, kuka hänen isänsä on? Vielä aikuisena hän ei sitä tiedä. Kalle Kurikkala on se Will-poika, joka jää aina isänsä varjoon. Liikuttavan ihana. 

Edwarin vaimo on Sandra ja vanhempi Sandra on Lise Holmberg ja nuorempaa versiota esittää Marika Huomolin. Will Bloomin vaimon, Josephinen "neuvonantaja"-roolin vetelee Ella Mustajärvi.
Tarina on kaiken kaikkiaan erittäin kiehtova. Suuren osan kuitenkin lohkaisee ne Edwardin kertomat jutut, jotka voisivat olla totta... Niissä sitä erikoista ja taitavaa väkeä sitten piisaakin ja saa nauttia monen moisista esityksistä. Musiikkia on runsaasti ja mikäs sitä oli kuullessa, kun niin upeat esittäjät ja Minna Vainikaisen (vier.) koreografiat olivat vertaansa vailla. Upea ja toimiva lavastus oli jälleen Lucie Kuropatová'n.

Nyt siis kaikki Kotkaan katsomaan näitä esityksiä, joko samana päivänä tai saa niitä erikseenkin käydä nauttimassa. Hyvä mieli tulee, kun on niin taitavasti ja upeasti rakennettu kattaus!

Kuvat: Jukka Koskinen

Maailman pihamaat

 Maailman pihamaat on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoitus ja sen ensiesitys oli v. 2022 Ristiinan kesäteatterissa. Näin sen silloin ja pidin tavattomasti. Nyt sen otti ohjelmistoonsa Pyhtään Harrastajateatteri ja olihan se pakko lähteä katsomaan. Meitä oli neljä ja teimme ensi-visiitin Pyhtään Purolaan, missä on ihana, wanha seuratalo Svedebo. Ei tarvinut sadevermeitä eikä aurinkolaseja, kun olimme sisätiloissa. 

Pyhtäälle Maailman pihamaat on ohjannut Henri Saarainen.
 Näytelmä on varsin nostalginen, paljon kaikkea vanhaa ja sitä entistä elämää, mikä nostattaa mieleen omiakin muistoja. Tarina menee niin, että maalaistyttö Siiri on lähtenyt kymmenen vuotta sitten maailmalle laulamaan ja palaa nyt kotikylälle kymmenen vuoden jälkeen ystävänsä häihin. Eletään vuoron perään nyt-aikaa ja ennen-aikaa ja ne toimivat erinomaisesti. 

Pyhtäälle oli myös saatu haalittua lapsia/nuoria näyttelijöitä, koska tässä näytelmässä on ne roolit, kun henkilöt olivat vielä lapsia ja sitten kun he ovat jo aikuisia. Nämä nuoret vetivät kyllä osansa niin luontevasti ja raikkaasti, että sitä oli ilo seurata. Kun kolme nuorta tyttöä esittivät Puhelinlingat laulaa-biisin, niin se oli kuin wanhan ajan Metrotytöt.

Maailman pihamaat-näytelmän pääpari on Siiri ja Janne. Nuoruuden Siiri ja Janne ovat Senja Sjögren ja Jesse Snygg. Molemmat olivat kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Puvustus teki ison osan siihen, että nykyajan nuorista saatiin niin lämminhenkisiä, entisajan lapsia. 

Aikuisia Siiriä ja Jannea esittivät Päivi Sinisalo ja Marko Paukkunen. Siiri pakenee ja Janne yrittää pysyä perässä. Hyvin vetivät, mutta sellainen pikkujuttu vähän häiritsi, että Jannella oli sormus. Se kiiltää heti katsojan silmään. Esityksen ajaksi sen voisi laittaa vaikka taskuun.

Kaikki olivat erittäin hyviä tyyppejä ja osuvaa tulkintaa. Tanja Puustinen-Kiljusen teksti vaan toimii ja kun se esitetään sydämestä, niin se osuu. Huumoria on ripoteltu sinne sun tänne ja se on kepeää. Erilaiset henkilöt tuovat ryhtiä ja rytmiä tarinaan. Sisarukset Hermanska (Christina Hjelm) ja Vilhelmiina (Gina Drockila-Kosonen) ovat niin nokkela parivaljakko, että heistä saisi ihan oman näytelmän. Tero Kiljunen kahdessa roolissa oli varsin hupaisa, Tapani Kansa-tribuutti ja "Tapparan mies". 
Siirin vanhemmat Riitta ja Paavo - Irene Sipari-Vilhunen ja Jouni Tani. Kiitos Riitta, kun osasit laittaa pöytäliinan heti suoraan. (Meitä on ainakin kaksi katsojaa, joiden silmään pistää heti, jos se jää vinoon).

Koko esitystä siivittää musiikki, mikä on kaunista, tuttua ja vähän vieraampaa, mutta niin upeasti esitettyä. Uskomattomia laulajia. Säestyksestä vastaa nelihenkinen yhtye kapellimestarinaan Iina Tani, joka on musiikin sovittanut ja vielä soittelee pianoa. Antti Järvinen on kitarassa, Sirpa Salorinne alttoviulussa ja Sauli Paukkunen bassossa ja siinä sivussa hoitelee äänentoiston.

Mistä onni löytyy? Onko meillä aina liian kiire? Pelottaako omat tunteet?
Tee retki Pyhtään Purolaan ja käy ottamassa selvää, mitä Maailman pihamaat pitää sisällään. 
Sellainen varoitus, että kun seuraavana aamuna herää, niin Maailman pihamaat soi korvamatona - vieläkin.

Kiitos kaikille, ihan koko porukalle! Vaikka olimme siellä ensimmäistä kertaa, meidät otettiin vastaan kuin olisimme käyneet ennenkin. Jäi hyvin lämmin mieli.

Kuvat: Satu Kervinen/Kirsi Salo

Merikeskus Vellamo

 Olipa taas aika piipahtaa Kotkan Merikeskus Vellamossa. Merimuseo, Merivartiomuseo ja Kymenlaakson museo ovat kaikki samassa rakennuksessa. Tämän käynnin syy oli ensinnäkin se, että paikka vaan on hieno ja varsin viihtyisä ja toiseksi, siellä on UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön taidetta aina 15.9 asti.

Oli siis kiinnostavaa käydä katsomassa, mitä siellä oli esillä. Noh, olihan siellä mm.Hugo Simbergin grafiikkaa. Simberg on siis luonut Aarnikotkan, mikä on yhtiön logo ollut jo 1800-luvulta asti. Akseli Gallen-Kallela taas oli Simbergin opettaja. Gallen-Kallelalta näyttelyssä on teos, missä ei olekkaan hänen omaa signeeraustaan, vaan todennäköisesti jonkun yhtiön logo.

Vellamossa on aina muitakin näyttelyitä. Varsinaisen pysyvän meriaiheisen näyttelyn rinnalla on nyt Puun vuoro - Kunnianosoitus Kymenlaakson metsäteollisuudelle ja sen tekijöille.

Se kestää peräti 1.11.2026 asti ja on ihan mahtava. Taidolla tehty, ihasteltavaa ja ihmeteltävää piisaa. 

Jotenkin nykyaikana museoiden näyttelyistä osataan tehdä sellaisia, että niissä viihtyy.

 

 

Oceanista – muoti ja meri-näyttely oli mykistävä! Siellä oli mitä moninaisimpia luomuksia, joita en ees kerennyt kuvata, koska jäin vaan katselemaan. Mutta - kannattaa siis nähä ne mielikuvitukselliset vermeet. Tämä näyttely kestää  29.9.2024 asti!

Vellamossa on niin paljon kaikkea nähtävää, että kannattaa varata aikaa. Koska mekin heti alkuun kävimme Ravintola Laakonkissa syömässä hyvin kelvollisen mansikkaleivoksen. Kun näyttelyt oli katsottu, niin lopuksi on kiva ilahduttaa itseään ja ehkäpä muitakin, tekemällä ostoksia Museokauppa Plootussa. Sieltä mukaan tarttui mm. tukkapampula (nostalginen muisto lapsuudesta) ja tervakynttilä!

Ehdottomasti sellainen kohde, mikä ei jätä kylmäksi!

Kuvat: Kini Laine

Valelääkäriksi vasten tahtoaan

 Kuusankosken ulkonäyttämöllä meitä hellittiin hauskalla kesänäytelmällä Valelääkäriksi vasten tahtoaan. Käsikirjoitus on Albert Ljung'n ja Kuusankoskelle tämän valelääkärihupailun on ohjannut Karolina Eklund-Vuorela. Ensi-ilta oli 26.7 perjantaina ja sää oli suotuisa, ei ollu hiki eikä kylmä, ei paistanut naamaan, eikä satanut. 

Roppinen on hiukan saamaton, paitsi naisten suhteen ja vaimo Rilli antaa siitä pikkasen huutia. Kun paikalle osuu veljekset Tuomas ja Paavali, jotka etsivät emännän tyttärelle lääkäriä, Rilli panee toimeksi. Roppisesta tulee valelääkäri vastoin tahtoaan. Janne Järvisalo on mainio valelääkäri ja saa aikaan jos vaikka miten monta hässäkkää. Rillin osan tomerasti vetää Tanja Paakkulainen.

Joonas Wirtanen ja Sanna Kausalainen-Szigetközi ovat veljekset Tuomas ja Paavali Apostolinen ja hyvin jaksavatkin kirmata milloin kenenkin perässä.  Emäntänä häärää Marinka Ehrukainen, joka yrittää naittaa tyttärensä vanhalle, mutta varakkaalle ukolle. Tytär Josefiina ei moiseen suostu. Nea Mannila Josefiinana on ihanan tempperamenttinen. Herkee sitten puhumattomaksi ja siihen tarvitaan nyt lemmentohtoria. 

Talon piikaa viekoittelee sillä välin Roppinen, eikä ollenkaan välitä siitä, että Tuomas Apostolinen on jo Aulikin varannut. Outi Peräkylä on varsin viekoittelevassa osassa ja miten saakin taikinan alustettua. 

Josefiina on rakastunut Robertiin, mutta äiti ei halua moisesta kuullakaan, koska Robertilla ei ole rahaa. Luukas Kaskimaa on oikein osuva Robertin roolissa.

Koko esitys oli alusta loppuun hyvällä tempolla etenevä ja sitä oli ilo seurata. Hauskan harmiton tarina sopii niin hyvin kesäteatteriohjelmistoon. Jokainen oli omassa roolissan niin hyvä. Toimiva lavastus on Sisu Laitisen.

Menkää ihmeessä katsomaan miten valelääkäriksi joutuu ja kuinka siinä hommassa pärjätään.
Viimeinen esitys 24.8.

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Olin nahjuksen vaimo - Tirvalla!

 Olipas varsin mahtavaa päästä Tirvalle, missä kesäteatteriantia saadaan oikein kunnon annos. Olin nahjuksen vaimo oli Aarne Tarkaksen elokuva vuodelta 1961. Siitä on nyt tehty teatteriesitys tirvalaisittain ja miten onkin hauska paketti. Ohjaus ja dramatisointi on Virve Mattilan, joka on tehnyt jälleen hyvää työtä!

Olen aina tykännyt vanhoista kotimaisista elokuvista, koska ne ovat niin harmittomia ja hauskan kuuloisia. Tässäkin puhutaan sitä "vanhaa suomea" ja se kuullostaa niin kivalta.

Tarina alkaa sillä kun on juuri ilmestynyt kirja "Olin nahjuksen vaimo". Nahjus itse saa kuulla siitä viimeisenä. Kaarlo Kaski on aivan poissa tolaltaan, eikä edes uskalla lukea sitä. Kirjan on kirjoittanut hänen vaimonsa tai entinen vaimo Liisa. Koko Kasken suku on lukenut ja aivan pöyristynyt, siis lievästi sanottuna.

Mitä pitäisi tehdä!? Siitä suvun neuvonantaja tuomari Simolin alkaa auliisti jakaa neuvoja. Kuinka toimitaan ja mikä on lopputulos, niin sehän on vaan nähtävä. Niko Tuominen on sellainen tuomari, että sitä säätämistä ei voinut nauramatta katella.

Koko esitys on kerrassaan ratkiriemukas, koko tarina ja sitä esittävät ihmiset ovat aivan elementissään. Tarinaa maustavat osuvat, ajankuvaan sopivat ja erinomaisesti esitetyt biisit. Vauhtia ja kiperiä tilanteita piisaa yllin kyllin ja saa olla pää väkkäränä, kun yrittää seurata kaikkea, mitä estraadilla tapahtuu. 

Roolisuoritukset olivat niin riemastuttavia, että niitä sai todella ihastella. Pääosassa on Terho Haimi Kaarlo Kaskena. Niin on nahjus, että huh ja miten vetää koko roolin alusta loppuun sellaisella tarmolla, että iso läpy sille. Laulaminenkin sujui kuin vanhalta laulajalta.
Kaarlo Kasken isä on Henrik Kaski, suvun vanhin ja viisain, jää tarkoituksellisesti vähän taka-alalle. Kai Laihinen on erittäin vakuuttava Henrik.
Uolevi Helske on Kaarlon tädin mies, runoilija ja nahjus. Aarne Sihvola niin lausui runoa kuin konsaan joku reppana.
Wilhelm Malm taas on toisen tädin mies ja niin on olevinaan kapteenia, mutta kaikkea muuta, yhtä lailla nahjus kuin joku muukin. Jari Ukkola on roolissaan valloittava ja myöskin toisessa osassa pariisilaisena baarimikkona. Oli pakko käsiohjelmasta tarkistaa, kuka se oli, kun niin hyvin oli "naamioitu" ja vielä lauloi ranskaa...
Miksi nämä neljä miestä heti näin alkuun asettelin? Siksi, että he olivat ensikertalaisia!!! Jumaleisssön, miten olivatkin löytäneet sen kipinän, liekö kytenyt kaikki vuodet ja vasta nyt pääsi syttymään, mutta hyvällä liekillä mentiin!!!

Sisäkkö Stiina oli myös sellainen pakkaus, että oli ihan pakko seurata, mitä hän milloinkin hääräsi, koska oli ihan omat meiningit menossa. Silva Kärpänoja on aivan huikean hauska. Ei ole millään lailla harmaa tapettiin hukkuva, vaan aina asian ytimessä.

Liisa Kasken osaa tulkitsi reippaalla otteella Anni Siekkeli, jonka laulukin oli niin puhdasta.
Kaikkien lauluja on ohjannut Salla Vainio.

Hyvin, erittäin hyvin arvonsa tunteva Gertrud, Henrikin siskoa esittää niin vakuuttavasti Arja Siekkeli, että se melkein "pelotti". Asiat kerrottiin niin painokkaasti, että vastalauseita ei vain voinut olla.
Täteinä peesasivat Eva Helske (Eija Hietamies) ja Elma Malm (Kaisa Leino). Entäs sitten Viivi, "et kyllä nyt itke", jonka osassa Veronika Laihinen sai istua milloin kenenkin kyljessä.

Kaiken kaikkiaan koko porukka tarjoili sellaisen setin, mitä oli nautinnollista katsoa! Huolimatta siitä, että kun olimme ensi-illassa, niin väliajan jälkeen taivas aukeni ja vettä saatiin oikein rapiasti. Ei haitannut, sillä niin esitys lumosi. 

Musiikista vastaa ihana Secrets-bändi, joka koostuu taitavista muusikoista:
Arto Karnaattu, kapellimestari, koskettimet
Tero Tielinen, laulu ja kitara
Marko Virtanen, kitara
Esa Hallivuori, basso
Kimmo Koskipuro, rummut

Niin kovasti tykkäsin, että voisin mennä uudestaan....

Valokuvat: Juho Vainonen

Ristiinassa Kulkurin valssi

 Heinäkuun 7. ja klo 17! Silloin se oli - Ristiinan kesäteatterin vuoden 2024 ensi-ilta ja KULKURIN VALSSI, nam! Jokainen tietää, sen wanhan elokuvan, jossa tähteili Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Nyt ei ole sellaisia tähtiä vaan on ihan jotain muuta. Tanja Puustinen-Kiljunen on ohjannut sellaisen valssin, että pois alta. Kulkurin valssi sellaiseen ristiinalaiseen tyyliin, ettei paremmasta väliä. Näyttämösovitus: Tapio Parkkinen / Panu Raipia

Säätiedotus, mikä nykyään on ihan mitä sattuu, niin kuin sääkin, oli povannut vettä, vaan eipä tullutkaan ja niin saimme nauttia valssia varsin poutaisessa säässä, mikä oli vähän niin kuin ähäkutti niille, jotka eivät sateen pelossa uskaltaneet paikalle. 

Ristiinan Kulkurin valssi yllättää kaikin tavoin. Juonikin on hieman erilainen, mutta kuitenkin vähän samanlainen, että "kulkuri" taidemuotokuvamaalari Rikhard Haavisto saapuu ystävänsä maisterin kanssa Pontus Möbiuksen kartanoon.  Kartanossa on kaunis Kristiina, joka on juuri menossa naimisiin Kuusisaaren ainoan perillisen Willehartin kanssa. 

Rikhard on vaikuttaa olevan sellainen naisten naurattaja, että saa taloudenhoitaja Maijankin  varsin suopeaksi ja maisteri yrittää toppuutella, mutta turhaan. Maija olikin sellainen hauska pakkaus, vähän hömelö, mutta silti niin sydämellinen. Pia Hanski osasi olla huvittavan mainio Maija!
Taneli Arosara ei muistuta millään lailla Tauno Paloa, mutta kaikki hurmurin elkeet ovat hallussa ja ne hän heittää kehään ja kuka siihen sitten lankeaa. 

Pontus Möbius on varsinainen kartanon isäntä, pokkuroi ja harrastaa oikein kulttuuria, mutta onko ihan puhtaat jauhot pussissa... Vesa Partanen, ei hitto ihan nimensä veroinen, mutta myös loistava Pontus. 
Willehart on ihan himmee, mutta miten hupaisa ja kuinka Jani Impivaara osaakin olla just sitä. 

Entäs sitten kartanon kaunis Kristiina! Hääpäivä ja miten menee? Tiina Rouhiainen on juuri sitä, kaunis ja miten laulaa!!! Ääni on upea ja sitä olisi kuunnellut enemmänkin. 

Valovoimaiset sivuroolit, ihan uskomaton kreivitär Cecilia! Vipsu Salomaa sai aina kaiken huomion niillä omintakeisilla lauseillaan. Totuuden siemeniä napsahti tämän tästä. Eno Pehtoori sääti joka säällä siellä ja täällä ja Seppo Lindqvist oli housuissaan todella. 

Sulhasen, Willehartin äiti kreivitär Irina oli myös melkoinen draamaqueen. Niina Rajala oli siinä ja muissakin rooleissa, joissa pääsi laulamaan, niin häkellyttävä. Miten kaunis ääni. Vähän aikaa aina meni, kuka laulaa ja sitten kun selvisi niin wau!

Lauluja kuullaan ja tansseja nähdään. Hienot koreografiat ovat Mimmi Rantalan.

Kaiken aikaa on nähtävillä elävä ja näkyvä livebändi: Juho Puikkonen, Jarno Hopponen ja Arttu Kivekäs, joilta todella sävelet sointuu. 

Koko esitys, kaikki sen näyttelijät ovat niitä, jotka ovat tuoneet sen oman osansa, oman palansa, että lopputulos on kokonainen, Kulkurin valssi, jota oli nautittavaa katsoa. 

Menkää kaikki katsomaan!!! Viimeinen esitys on 25.7.

Kuvat: Lotta Tuominen