Saara ja muutosten syksy

 Kouvolan teatterin kevään viimeinen ensi-ilta oli Saara ja muutosten syksy. Esitys on Kouvolan teatterin Klubilla ja kaikki neljä esitystä ovat loppuunmyytyjä. Yhtään en ihmettele, sillä niin oli mahtava suksee. Kouvolan teatterin Nuorten teatteri näytti nuorta osaamista.

Alkuperäinen käsikirjoitus on Ilona Tiaisen, mutta Kouvolan teatterin näyttelijä Panu Poutanen käsikirjoitti sen lähes uusiksi, niin että saatiin lisää rooleja. Nuoret antoivat omat ideansa mukaan ja lopputulos oli häkellyttävä. Poutanen myös ohjasi näytelmän ja valot ja äänet ja...

Saara ja muutosten syksy, kertoo nuorista. Saara (Ronja Villikka) on kiltti tyttö, joka tekee tunnollisesti läksyt ja paneutuu koulun käymiseen, ystävänsä Oonan (Lotta Ahtiainen) kanssa. 
Hyvin paljon on kohtauksia koulusta ja erilaisista oppilaista, porukoista ja mahtavista persoonista. Sellainen hyvä meininki, kunnes kouluun tulee uusi oppilas Inka (Hertta Karén)!!! Inka panee kuviot uusiksi, eikä mitenkään hyvällä tavalla.
Kukaan ei ole enää oma itsensä ja kaikki haluavat olla jotain muuta, vai haluavatko? 

Minttu (Minea Jokivirta) ja Amanda (Veronika Laihinen) ovat olleet ystäviä ensimmäisestä koulupäivästä asti, kun olivat 7-vuotiaita. Nyt jotain on tullut väliin ja ystävyys on koetuksella. Minea Jokivirta on säveltänyt aivan upean biisin, En edes uskalla sanoo mun omaa nimeä, minkä Mintun roolissa esittää niin koskettavasti, että en takuulla ollut ainoa, jonka silmät vettyivät, kun sitä niin täynnä tunnetta huokuvaa laulua kuunteli.

Näyttelijöitä oli 19 ja jokaisella oli oma roolinsa, kaikki pääsivät näyttämään kykyjänsä. Jopa osa niin, että heillä oli useampi rooli. No, Sointu Viinikainen esitti niin uskottavasti Saaran äitiä, että vaikutti ihan oikeesti aikuiselta. Kun taas hetken päästä hän oli Emo, mustatukkainen, hivenen pöljä, joka hakkaa päätään pukukaappiin yms.  Mahtavaa heittäytymistä. Sitten Venla Peltola! Herätti hilpeyttä Jeren roolissa ja siis vasta kotona tajusin, että hei, hän esitti myös Inkan äitiä!!! Luukas Kaskimaan rooli oli Emil, nörtti poika, älykkö, joka jää vähän ulkopuolelle, kun saa kuulla, ettei hänestä tykkää kukaan. Vaan kun rempasee, niin meni tovi jos toinenkin, että käsitin, kuka hän on! Tässä kuultiin Panu Poutasen sanoittama ja sovittama räp-biisi En jaksa olla enää nörtti edellisestä elämästä.

Mutta - KAIKKI olivat todella taitavia, saivat minut nauramaan, kyynelehtimään, ihastumaan, kaikkea mahdollista. Nautin joka hetkestä, kaikesta siitä, mitä sain nähdä ja kuulla. Mennä nuorten maailmaan ja vaikka minulla jo onkin ikää karttunut, niin kyllä muistan oman nuoruuteni. Itse asiassa tässä näytelmässä tyttöjen levälahkeiset housut palauttivat mieleen aika lailla muistoja. 

Vielä, näin seuraavana päivänäkin, olen täynnä hyvää mieltä. Ihailen nuoria, jotka uskaltavat ja tuovat esiin sen mahtavan energian ja jotenkin sellaisen fiiliksen, että Hei, kattokaa, mitä me osataan!
Käsi sydämellä kiitän ihan jokaista ja Ihanaa Kesää!!!

Kuvat: Elisa Sola

Me ei kuolla koskaan

 Me ei kuolla koskaan on musikaali, mikä perustuu Olavi Uusivirran musiikkiin. Käsikirjoituksen takana ovat Jutta Taipale ja Metti Vuosku. 
Kouvolan Yhteislyseolle tämän loistavan esityksen ohjasi Mari Kahri.

Innoissani odotin esitystä ja asettelin itseni ystäväni kanssa etupenkkiin, että varmasti näen kaiken. Miksi olin innoissani, niin siksi, että Olavi Uusivirran musiikki upposi silloin aikoinaan jo ensimmäisestä biisistä lähtien ja sen jälkeen olen seurannut uraa melko tiiviisti ja ollut lääpälläni niihin biiseihin. Sitten - nämä nuorten esitykset ovat niin pakahduttavan ihania, että kun katsoo sitä intoa ja energiaa, mikä sieltä estraadilta huokuu, niin sitä ihan itsekkin nuortuu.

Tarina kertoo nuoresta Erikasta, joka on jäänyt syrjään muista. Erikalla on ongelmia. Erika on yrittänut hakea apua. Erika on päässyt välillä osastolle. Niin rankka aihe ja niin hyvin tulkittu, että tuskin yleisössä oli yhtään kuivaa silmää. Erikan osaa esittävät kolme oppilasta, kukin hyvin taitavasti ja herkästi tulkiten; Hertta Karén, Rania Valtonen ja Elviira Eloranta.
Erikan ystävää, Mariaa esitti Sointu Viinikainen, jonka tulkinta oli luontevaa ja ääni hunajaa. Toista ystävää, Ruusua esitti Anni Okka.

Eletään nuorten maailmassa, missä ajatus voi olla, että Me ei kuolla koskaan. Kun on Rakkautta ilmassa, niin Kauneus sekoittaa mun pään. Jos on Kultaa hiuksissa, niin Ollaanko tämä kesä näin. Silti, tuntuu toisinaan, että Minä olen hullu tai Raivo härkä... Ukonlintu ja virvaliekki.

Päästään koulumaailmaan, mikä on paikka paikoin hyvinkin raadollista. Sitten ollaan tunnilla ja opiskellaan vaikka luovaa kirjoittamista. 
Saadaan maistaa perhearkea ja sitten taas nuorten bileisiin. Vauhtia piisaa ja tempo on melkoinen, niin ettei meinaa penkillä pysyä. Vaan miten nautinnollista. Häkellyttävää!!!

Kaikki biisit vedettiin niin taidolla ja tunteella, että olin ihan pakahtua ylpeydestä, miten meillä Kouvolassa osataan. Kun ensi-illassa vielä itse Olavi Uusivirta oli mukana seuraamassa, niin voin vaan hämärästi kuvitella, miltä se esiintyjistä tuntui.
Tanssiosuudet olivat niin upeita ja mahtavat koreografiat ja ohjaus Piia Koskelan ja yhdessä biisissä mukana Roosa Raanoja. 

Musiikki on se kantava voima ja tässä musikaalissa on upea orkesteri!!! Anna Kuurne on koonnut ja taitavasti ohjanut soittajat loihtimaan sävelet ilmoille. Niin, että oli aina välillä pakko vaan katsoa sinne päin, että kuka se siellä nyt esittää, koska välillä sieltä nousi erikseen viulu, toisinaan laulu. 

Tämä esitys jätti aivan huikeat jälkijäristykset, jotka kestivät pitkään. Koko seuraavan yön kävin läpi kaikkea ja uneni olivat kiinni esityksessä. Kun aamulla heräsin, mieli oli edelleen täynnä Me ei kuolla koskaan-musikaalin esitystä. Sieltä pulpahtaa jatkuvasti esiin pätkiä ja sitä jää niitä miettimään.

Kiitos Kouvolan Yhteislyseon porukka! Ihan jokaiselle iso hali, mitä teitte. Elämys oli sen arvoinen, että siitä ei hevillä toivu. Ystäväni vielä esityksen jälkeen soitti kotoaan ja hehkutti lisää, miten ihanaa oli. 

Olin niin onnellinen, että sain kokea tämän!!!

Kuvat: Niilo Mämmelä

Kevätrevyy

 Se aika vuodesta, kun pääsi nauttimaan Kouvolan teatterin ratkiriemukkaasta iloittelusta, Hyvät naiset ja herrat - KEVÄTREVYY!!!

Kun on jo ennen joulua saanut kivan paketin Joulu-shöystä, niin ihan mahtavaa saada vielä kauden päätöksenä Kevätrevyy, mikä on sellainen keväisen kupliva setti kaikkea ihanaa. Tämän vapun riemupaketin on ohjannut Satu Taalikainen ja kapellimestarina Iikka Kahri, jonka pukukoodi oli lyömätön. 

Tempo oli sitä luokkaa, että ei todellakaan kerennyt miettimään ajan kulua ja ylipäätään mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Koko ajan tapahtui ja kaikkea. Oli sketsiä ja pientä välipalaa kaikissa muodoissa. Ja sitten sitä musiikkia, voi hemmetti, miten se oli hienoa, sydämeen sopivaa ja millaisella taidolla esitetty. 

Lavastuksesta ja valoista vastasi Esa Kurri. Siisti "pallero", mikä muuttui aina tilanteen mukaan. Pukusuunnittelu on Sanna Halmeen. Niitä sitten kyllä piisasi ja miten olivat oivaltavia, kauniita ja hauskoja. 

Kouvolan teatterin näyttelijät ovat loistavia - tiedän sen ja miten aina on ilahduttavaa, miten he kykenevät yllättämään. Tommi Kekarainen veti Aira Samulinin osan sellaisella tyylillä, että lähes haukoin henkeäni. Tämä vain yksi juttu niistä monista yllätyksistä, etenkin ihan viimeisessä numerossa miulla putos leuka rinnuksille, kun jähmettyneenä vaan tuijotin, että mitä-mitä-mitä, kunnes hidas sytytys leimahti liekkiin ja käsitin, että se on Markus Waara!

Koko esitys on niin kertakaikkisen mahtava ja hyvää mieltä tuottava, että ilman sitä olisi ollut paljon ikävämpää. Kun kävi vielä päivänäytöksessä, niin sai kaiken iltaa hehkuttaa sitä, miten Kevätrevyy toi ilo ja riemua, mikä kestää pitkään.

Kiitos hulvattomalle porukalle! Markus Waara, Tommi Kekarainen, Annina Rubinstein, Panu Poutanen, Satu Taalikainen, Satu Lemola, Veli-Matti Karén, Tiina Winter ja Johanna Heimonen.

Kevätrevyy kuuluu osioon Pakko nähdä!

Kuvat: Kouvolan teatteri

Grease - musikaali

 Keväinen viikonloppu Helsingissä ja siellä tyttären kanssa laatuaikaa. Kaiken kruunasi, kun pääsimme Messukeskukseen nauttimaan GREASE-musikaalista! Kaikkien ongelmien jälkeen eli mitä kaikkea tämän musikaalin eteen tulleista esteistä pitikin selvitä, niin nyt se on nähtävissä. Ihan mahtavaa.

Minulle tarina oli tuttu, koska elinhän nuoruuteni 1970-luvulla ja Greasen hittielokuvan ensi-ilta oli 1978. Grease on legenda ja sitä on esitetty vaikka missä. Olen aikaisemmin nähnyt kaksi teatteriversiota, mutta tämä Messukeskuksen esitys oli kyllä vertaansa vailla. 

Ohjaus ja mieletön koreografia - niistä vastaa Marco Bjurström ja Peter Pihlström.

Greasen pääpari ovat Sandy ja Danny. Vuoden 2022 tangokuningatar Heta Halonen ja Mikael Saari ovat melkein yhtä hyvä kuin Olivia Newton-John ja John Travolta.

Kuva: Sam Jamsen

Meininki on alusta loppuun asti sellaista draivia, että lähes hengästytti katsoa. Mukaan oli värvätty tähdittämään alan konkareita, kuten Krisse Salminen (Miss Lynch), Esko Eerikäinen (Vince Fontaine) ja Miitta Sorvali (Teen Angel). Alunperin Teen Angel piti olla Jorma Uotinen, mutta kun joskus tulee muutoksia, niin minkäs sille mahtaa. Miitta Sorvali oli kuitenkin todella häikäisevä! Ja jos joku ei muutu, niin Krisse Salminen, ettö miten joku voikin olla niin hauska edelleen ja tyttömäinen. 

Kuva: Sam Jamsen

Nostaisin tähdiksi kuitenkin tämän musikaalinäyttelijäkaartin! Sellainen porukka ja jokainen veti osansa niin taidolla. Kaikki tanssiosuudet olivat äärimmäisen herkullista katseltavaa. Kaikki ne laulut ja askelkuviot olivat niin sielua hiveleviä. Fiilis oli hauska ja energinen ja kun vielä katsojat otettiin mukaan, niin jopas oli tunnelma katossa. 

Video: Kini Laine

Jaksoin kyllä miettiä ja ihmetellä, mikä työ on ollut kaiken tämän takana, sillä työryhmän nimilista on pitkä. Jokainen on kantanut kortensa kekoon, jotta meillä on tilaisuus vain istua ja nauttia siitä, mitä on saatu aikaan. 

Kuva: Kini Laine

Live-bändi paljastui loppupuolella yläritsin seinän takaa - melkoinen kokoonpano!

Tämä kannattaa kokea, olitpa sitten minkä ikäinen tahansa, sillä niin tulee hyvä mieli ja tekee mieli itekkin tanssia monta päivää näkemänsä jälkeen. 

Onnen maa

 Mikä satumainen onni, niin pääsin Onnen maahan! Markku Pölönen on käsikirjoittanut näytelmän, josta olen aiemmin nähnyt parit muut tulkinnat ja parit kerrat oon leffankin katellu. Mutta - aina on kiinnostavaa nähdä ja kokea uusi tulkinta, niin tälläkin kertaa.

Anjalankosken teatteri Myllykoskella tuottaa takuuvarmaa tavaraa ja Onnen maa on juuri sitä settiä. Sinne Onnen maan on ohjannut Mari Kahri. Niinpä se "kahrimainen" ote näkyy ja kuuluu ja juuri sellaisella hyvällä tavalla. Oli niin paljon sellaista kivaa, erilaista näkemystä, mikä toi näytelmälle taas uutta potkua. 

Onnen maa sijoittuu maalle, mahtava nostalgia-paketti monelle, kuten vaikkapa minulle. Siellä perhe elää kolmessa sukupolvessa ja sitten pelmahtaa paikalle "tuhlaajapoika" Tenho, talon toinen pojista ja miten niin vähän rehvastellen. Tenhon roolin vetää luonteikkaasti Tero Turkia. 

Tenho joutuu talon hommiin, mikä ei isommin kiinnosta, ku mieli palaa tansseihin, musiikkiin ja meijerin harkka-tyttöön Virvaan (Jaana Kurittu). Jaana Kurittu on sitten vähän muissakin rooleissa, kuten plastiikki-kauppiaana. Vähänkö hauskaa se, että meille kun sen muovi on ihan arkipäivää, niin oli aikoja, kun sitä ei ollut. 

Tenhon isä, Ukko-Antti (Timo Kurittu) alkaa olla jo sairaalloinen ja muistisairaus on havaittavissa. Moni katsoja varmasti heti ymmärtää, mistä on kyse. Liikuttavaa sitkeyttä ukossa on ja se huolen ja menetyksen pelko hänen vaimossaan Tiinassa (Raijaliisa Laukkanen).

Koko tarina on upea ja siellä saa nähdä aivan loistavia - ja huom!!! - harrastajien suorituksia! Ihan vain muutamia mainitakseni...
- Tapin roolissa Saini Turkia, joka ihan suvereenisti veteli osansa, niin kuin olisi aina tehnyt niin.
- Tertun osa, joka siis oli Tenhon veljen Aarnen vaimo, niin siinä Minna Sipinen oli vertaansa vailla. Kun hän lauloi, ihan väkisinkin pukkasi vettä silmiin.
- Pakko kertoa, että Marko Partanen, joka vastaa äänitekniikasta ja valoista, pyörähteli estraadilla Hiipon roolissa ja niin, että ne tanssit osu suoraa nauruhermoon. 
- Antero Raanoja papin roolissaan... "Tullessani tänne, tapasin miehen..." alkoi jo muistuttaa jotan satukirjaa, missä toistetaan jotain samaa. Meni lopulta ihan huumoriksi. 

Herkkiä hetkiä saimme kokea, mutta myös niitä, jotka naurattivat. Lisäksi koko näytelmää maustoi mahtava musiikki, josta vastasi  Onnen Pojat. Tango-orkesteri koostuu: Arto Karnaattu (kapellimestari, piano ja koskettimet), Kalevi Hautamäki (harmonikka - Wau!), Risto Sorsa (basso) ja Aki Karnaattu (rummut). 

Onnen maa on niin suosittu, että kaikki haluaa sinne - niin että jollet nyt keväällä pääse, koita jaksaa kesän yli, koska se jatkuu syksyllä!

Mie iha hirveesti tykkäsin olla Onnen maalla! Kiitos ihan koko porukalle !!!

Kuvat: Kymenlaakson opisto/Valokuvalinja

Martta Wendelin-näyttely Valamon luostarissa

 Tulipa vietettyä taas tovi jos toinenkin Valamon luostarissa. Vaan siellä,  kaiken muun keskeltä kävin nauttimassa upeasta näyttelystä: 

Martta Wendelin (1893-1986) - Kultahiekkaa ihmisten poluille

5.3.2023 - 14.1.2024

Wendelin on tuttu varmasti monille. Postikorteista, koulukirjoista, vanhoista Kotilieden kansista yms. 
Näyttelyssä tulee esille hänen taiteilu kaikessa monipuolisuudessaan. Koska olen tullut tutuksi hänen taiteestaan enimmäkseen postikorttien puolelta ja niissä esiintyy se hyvin tunnistettava signeeraus. Niin olinpa yllättynyt, että alkuvaiheissa oli erilaisia signeerauksia.

Näyttely on jaettu teemoittain ja sitä on helppo seurata. Postikortit ja Kotilieden kannet ovat kivasti esillä, mutta enemmän keskityin tauluihin. Niissä on kukkataulut, maisemat, Valamo&Karjala, muotokuvat, sadut.  
Wendelin vieraili Valamon luostarisaarella kolmena suvena ja sieltä on mahtavia maalauksia. 

Postikorttisarjakin on niistä tehty v. 1938

Koska Wendelin siis tunnettiin enemmänkin kuvittajana, niin nämä hänen taulut ovat ihan erityisen ihania nähdä. Tarkkailin eri tyylejä, kuten pehmeää vetoa ja sitten tarkempaa.

Joka tapauksessa kaikissa maalauksissa on aistittavissa sellainen hyvä tunnelma. Niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. 

Postikortteja olikin sitten ihan vaan muutama. Joten kannattaa varata aikaa ja asennetta ja sitten vaan nauttimaan, ravitsemaan mieltä ja sielua.

Martta Wendelin - näyttely on sellainen, että se antaa jokaiselle jotakin. On ihanaa uppoutua ja vetää nostalgiaöverit. Kulkea hiljaa teoksesta toiseen ja antaa mielen liikkua, ottaa vastaan se, mitä sieltä tulee. 

Tietoisesti en laittanut kuvia parhaista, koska ne on nähtävä siellä paikan päällä !

Tervemenoa Valamoon! Katsokaa aukioloajat Valamon sivuilta!

Sisko tahtoisin jäädä

 Kotkassa, kaupunginteatterissa oli jälleen ensi-ilta ja nyt oli vuorossa Kotkan nuorisoteatterin esitys Sisko tahtoisin jäädä. Olin jo etukäteen aivan innoissani, että mitä sieltä tulee!

Tämän näytelmän käsikirjoituksesta vastaa Laura Suhonen, Minna-Stiina Saaristo-Vellinki ja Marja Pyykkö. Sisko tahtoisin jäädä on vuonna 2010 tehty elokuvakin. Kotkaan tämän näytelmän on ohjannut Ninni Suntio ja siitä iso kiitos, koska miten hyvin ja ansiokkaasti hän oli saanut nuoret esiintymään!

Päähenkilöinä ovat Emilia ja Siiri. Emilia, koulussa menestyvä, urheilujoukkueen kyky, pikkusiskostaan huolehtiva ja oikea kiltteyden perikuva tutustuu Siiriin, joka on sitä ihan kaikkea muuta. 

Kun Emilia tutustuu Siiriin, niin kaikki muuttuu. Emilia alkaa bilettää ja jotenkin saamaan uutta katsantoa elämäänsä, mikä ei välttämättä ole ihan hyväksi. Emilia on jotenkin vaan ollut sellainen "vara-äiti", kun oma äiti on häipynyt ja isä (Thomas Pryke) on yksinhuoltaja.

Noora Pirinen on loistava Emilia, niin luonteva, raikas ja uskottava. Katsoja elää Emilian mukana, että miten se pärjää ja pärjääkö ja kuinka tulee käymään. 

Siiri on nuori ja täynnä energiaa, mutta kyllä sitä jäi säälittelemään, mikä oli Siirin elämässä mennyt pieleen, kun niin piti toimittaa osaansa. Olla kova ja pärjäävä. Jossain määrin tuli mieleen, miten paljon tällaisia "Siirejä" on olemassa. 

Siirin roolissa on Selja Kivekäs, joka vetää osansa todella energisesti. Ja pakko sanoa, että jos ei ihan välttämättä tykännyt koko ajan Siiristä, niin tykkäsi sen osan esittäjästä. 

Siirin ja Emilian lisäksi estraadilla esiintyy muitakin nuoria, joilla kaikilla on se oma osansa ja miten he sen vetävät, on ihanaa tulkintaa. Olin niin otettu siitä, miten uppouduin tarinaan ja sen esittämiseen. Kaikki nämä nuoret saivat sydämeni sykähtämään siitä aitoudesta ja kuinka jokainen oli osansa ottanut haltuun. 

Mukana oli myös kolme kokeneenpaa aikuisnäyttelijää, mutta on mahtavaa sanoa, ihan käsi sydämellä, miten he jäivät varjoon ja ehkä se oli tarkoituskin. 

Lavastus oli minimaalinen, mutta äärimmäisen toimiva!

Että ihan niin ku sanalla sanoen, Mahtavaa! Sata salamaa koko porukalle! 
Pala kurkussa ja tippa linssissä seurasin sitä ensi-illan loppukukitusta, miten he olivat sen ansaineet. Kuulin sitten, kun katsomossa eräs vanhempi herra tuumasi kumppanilleen, miten oli hyvä aikamatka nuoruuteen! Just niin, eli huolimatta siitä, että on nuorten esittämä, niin ehdottomasti kaikki katsomaan, millaista se nuoren elämä on - paluu omaan nuoruuteen. Ihan tervettä kenelle tahansa.

Iso ja lämmin kiitos !!!

Kuvat: Henni Leskinen