sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Priscilla - aavikon kuningatar

 Pitkästä aikaa taas Helsingin kaupunginteatterissa, missä esitetään musikaalia Priscilla. Koska olen jotenkin tottunut siihen, että aina kaikki ei suju niin kuin pitäisi, niin en liioin hämmästynyt, kun meille ei ollutkaan lippuja, jotka olivat varattu jo elokuun puolella. Siinä kun sitten lippukassa yritti selvittää tilannetta, jono takanamme kasvoi. Sanoin sitten hänelle, että voit hoitaa nuo ja tulemme kohta takaisin, niin jatketaan sitten. Hän vaikutti huojentuneelta. Kun palasimme noin kymmenen minuutin päästä, tämä illan tähti oli hoidellut sen jonon ja meille paikat! Ihan huipputoimintaa! Mihin teatterit joutuisivat, jollei niillä olisi lippukassoja, jotka venyvät aika lailla ja vaikka mihin.
Saimme paikat avecini kanssa eri riveiltä, mutta sekö ei haitannut, sillä ei siellä esityksen aikana seurustella ja meillä oli treffit väliajalla ja esityksen jälkeen.

Musikaali Priscilla oli siis varsin ihana, jo senkin takia, että juuri kun oli ollut läheltä-piti-tilanne, etten näekkään sitä ja sitten sainkin nähdä, niin se fiilis oli valmiiksi aivan isosti vastaanottavainen. 
Ohjauksesta vastaa Samuel Harjanne. 


Priscillan tarinahan on se, että kolme varsin erilaista persoonaa lähtevät kiertueelle Australian toiselle puolelle, koska siellä on pieni poika, joka kaipaa isäänsä. Hetkinen, onko drag queenilla lapsi? On ja vaimo! No, sekin selviää kaveruksille vasta matkan edetessä. 
Clarissa Jäärni roolissaan transnaisena, Bernadettena on aivan mahtava. 
Lauri Mikkola on se Tick, joka tuskailee siitä, kun on se lapsi ja kun ei oikein ole selvää sapluunaa siitä, kuinka tulisi toimia. Aivan upea ääni hänellä.
Niki Rautén on se, josta kuulin jo etukäteen, että aivan pettämätön lavakarisma. Hän on Adam ja ei ollenkaan turhaa kehuttu. Olin ihan liekeissä, hyvä etten syöksynyt lavalle halaamaan. 


Yhtään vähemmälle eivät jääneet muutkaan, sillä heitä oli paljon! Priscillan tempo on sitä luokkaa, että kaikki sujui sellaisella vauhdilla, että tuntui kun aika olisi lentänyt siivillä. 
Olin erittäin häikäistynyt, mykistynyt ja välillä aivan vedet silmissä siitä ihanuudesta, mistä sain nauttia. Kaikki se mitä siellä lavalla tapahtui, oli niin PALJON, että yritin imeä sen kaiken, nähdä, kuulla ja kokea. 


Kun Niki Rautén veti osansa kuvassa olevassa kohtauksessa, olin aivan myyty! Miten taitavaa ja kaikki palikat kohdillaan. Tekniikka on hämmästyttävää ja entäs sitten valot!!!
Okei, ollaan nyt "suuremmassa maailmassa", missä on resurssit tehdä jotain niin loistokasta, että sitä voi tulla pienemmästäkin paikasta nauttimaan ja se kyllä kannattaa. 
Puvustus oli myös ihan omaa luokkaansa! Mikä mielikuvitus ja se työ, että oli saatu sellainen määrä, mitä uskomattomimpia luomuksia aikaseksi. 
Siis kun ei tiedä, mitä kaikkea kertoisi, kun kaikki oli niin mahtavaa. No, mutta koreografiat! Miten se on aina nautittavaa katsoa, kun askeleet ja liikkeet rimmaa ja kaikki yhdessä osaavat kuviot. Sellaiseen vaan ei kyllästy ikinä.

Lavastus: Peter Ahlqvist
Pukusuunnittelu: Tinja Salmi
Valo- ja videosuunnittelu: William Iles ja Toni Haaranen
Koreografi: Gunilla Olsson-Karlsson


Kun loppuhuipennus on se, että Tick pääsee poikansa luokse, niin se on ihan huikeeta. Pojan roolissa vuorottelee kolme poikaa ja meidän esityksessä hän oli juuri Aleksi Johansson. Hän se sai yleisön herkistymään, koska niin mahtavaa tulkintaa, laulua ja ne replat, mitkä hänelle oli tehty, kertoivat sen kaiken oleellisen. Olin niin vaikuttunut siitä, kuinka hän siellä meni kaikkien mukana, aivan kuin olisi syntynyt estraadille. 

Voisin loputtomasti jakaa kiitoksia, hehkuttaa sitä fiilistä, minkä tästä esityksestä sain, mutta kerron ihan käsi sydämellä, että kun kaipaat jotain irti-arjesta-juttua, niin se on tämä. Kun yleisön sekaan lensi sitä bling-blingiä, keräsin osalleni osuneet talteen ja talletan ne. Joskus sitten lapsenlapset voivat katselle, että mummi on ollut kattomassa jotain ihan hemmetin hianoo. 

Kuvat: Robert Seger

lauantai 24. syyskuuta 2022

Poliisin poika

 Poliisin poika on jo ihan legendaarinen Jari Tervon kirjoittama tarina 1990-luvun Rovaniemen pikkurikollisista, hulppeeta rökälehuumoria parhaaseen malliin. Hannu Tyhtilä on ollu osallisena käsikirjoitukseen, että alunperin kirjaksi kirjoitetusta tarinasta on saatu elokuvaversio ja ihan lukematon määrä teatteritulkintoja. Nyt tämä on nähtävissä Kuusankosken taeatterissa, Eero Hasun ohjaamana ja sehän tietää taattua tavaraa. 

Juttuhan menee niin, että pankkiryöstöä suunnitellaan ja osin se toteutuukin, mutta koko sakki on enemmän ja vähemmän sekopäistä. He kaikki ovat niin tosissaan, että se ilmenee aika lailla tragikoomisena. Ihmissuhteet ovat niin kummallisia ja silti tosia. 

Jari Lukkari on Trampas. Hyvin osuvasti vetelee roolin, missä päähenkilö luulee olevansa fiksu, mutta onko? Viinaan menevä pikkurikollinen, joka on vastikään päässyt vankilasta ja jo heti on suunnittelemassa pankkiryöstöä, ikään kuin se olisi hänen "työ".

Avovaimo on Marjaana. Tanja Tuomi on ihan tähti, sillä se Marjaanan rooli on niin räväkkä, että se vaatii jo luonnetta. Marjaana on viimeisillään raskaana, mutta vaikuttaa olevan se porukan aivot. Laukoo totuuksia siihen malliin, että naurattaa, vaikka tilanne olisi vakava.

Marjaanan velipuoli, Lepsu, pikkasen toispuoleinen, mutta miten Teemu Virsu saa sen näyttämään niin lutuselta. Innostuu omista älynväläyksistään ihailtavasti. Lepsun tehtävänä on hankkia autokuski ja sen hän tekee ja saa oikein Tukholmasta asti Jussen! Arto Käki on Jussena ihan aito, tässä tapauksessa puoliksi eritrealainen, joten rukousnauha on ihan passeli. 

Marjaanalla on sisko, Paula, jonka autokin pöllitään!? Sari Rajulin hyppii roolista toiseen ja se on ihailtavaa ja katsojalle aina ihan mahtavaa, ku näkee, miten sitä joku voi muuntautua eri rooleihin. Hän on se Paula, sitten hän on portsarin osassa aivan hervoton, hän on Eeva, hän on pankkineiti. Kaikki menee ja ihan nappiin. 

Toinen roolista toiseen hyppivä on Mira Helli. Hän on tarjoilija, Trampaksen äiti, Lyyti Porstua ja Luusua. Se käheä nauru oli hyytävää, nyt kyllä nauratti, mutta tuli mieleen, että sopisi hyvin vaikka johonkin kauhutarinaan. 

Jos on tarinassa pikkurikollisia, niin onhan oltava poliisejakin. Kiimalainen ja Jaakkola. Pasi Taavitsainen Kiimalaisen roolissa vetelee niin pitkiä reploja, että oikein sitä kaiken aikaa aatteli, miten se on oppinut ton kaiken ja miten sitä joku vaan osaa ja muistaa kaiken mitä pitää sanoa ja niin, että se on luontevaa. Markku Heino se vielä ihan Jaakkolana konttaa portaat, niin olipa settiä.

Kun tässä tarinassa käydään kaupassakin, niin siellä on kauppias Vähäkähkönen. Aulis Forssell siellä sitten häärää ja joutuu perunoitakin keräämään. Ei ollenkaa huono, sillä ei ole hyvä olla ruokaa lattialla.

Koko esitys on ihan hemmetin hyvä! Elina Perälän lavastus on niin toimiva, Mervi Suvelan puvustus kohillaan ja vielä Jyrki Kleimolan tekniikka kruunaa koko paketin, niin mikä oli olla katsomossa ja nauttia koko setistä!

Kuvat; Heidi Koskinen-Järvisalo

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Myrskyluodon Maija

 Myrskyluodon Maija - niin tuttu ja kaunis Anni Blomqvistin tarina, Jussi Helmisen kirjoittamana ja Matti Puurtisen säveltämänä ja nyt Kouvolassa! Loistava ohjaus on Tiina Luhtaniemen.

Aikoinaan näin tämän musikaalin Lahdessa, joten tarina oli tuttu ja tiesin, että se herkistää. Unohdin kuitenkin nessut kotiin ja onnekseni seuralaisellani ne kuuluvat vakiovarusteisiin. Kaikki hyvin ja voitiin aloittaa.

Jo heti aluksi lavastus (Juho Lindström) sai mykistymään ja se, miten valot (Mia Jalerva) ja musiikki (kapellimestari Iikka Kahri) kaikki yhdessä loivat sellaisen tunnelman, että sitä oli niin ihastuksissaan.

Maija ja Janne, Janne ja Maija! Rakkaustarina siitä, miten Janne ottaa vaimokseen nuoren Maijan ja he muuttavat kauaksi Myrskyluodolle. Aloittavat tyhjästä, mutta yhdessä.
Maijan roolia herkästi tulkitsee Satu Lemola. Kun hän alkaa laulaa, se ääni on niin puhdas, niin sieluun asti tunkevaa, että sitä kuuntelisi loputtomiin. Kun hän suree, se on niin voimakasta, että sen tuntee katsojanakin. 
Rinnalla on vanha Maija ja siinä osassa Annina Rubinstein on kerrassaan ihana. Vanha Maija seuraa sivusta ja antaa niitä jo eletyn elämän ohjeita.
Janne on vankka tuki ja turva. Sami Kosola Jannena on juuri sellainen, johon voi luottaa. 
Jannen ja Maijan suhde on niin tavattoman rakkauden täyteinen.

Kaikkien aikuisten joukossa on sitten valloittava lapsinäyttelijä Niko Garcia/Patrik Malin, Nämä pojat vuorottelevat ja heidän osansa on olla ensin Mikael, sitten Sigfrid. Taitavaa osaamista joka kohtauksessa, kaikki replat, liikkuminen, oleminen ja mukana tanssiminen ja laulaminen oli nautinnollista katsottavaa.

Koreografina Riikka Puumalainen on onnistunut ihan täydellisesti. Niin silmiä hivelevää oli se kaikki liike, sen moninaisuus. Kuinka siitä välittyi tunne, kaikki herkkyys.
Puvustus oli myös toimiva. Ne hameet, miten ne pysyivät liikkessä tanssin aikana ja pyörivät niin upeasti, osana kuviota. Pukusuunnittelusta kiitos Leila Kososelle.

Koko runsaslukuinen porukka on saanut aikaiseksi niin tunteisiin menevän esityksen, että sitä nieleskeli vielä takkia hakiessaankin. Jannen ja Maijan häävalssi soi korvamatona vielä aamullakin. 

Kiitos, että Myrskyluodon Maija on nyt Kouvolassa!

Kuvat: TAVATON media

lauantai 17. syyskuuta 2022

Ihan metsässä

 Pääsin seuraamaan Kouvolan teatterin klubille kantaesitystä Ihan metsässä. Olin jo odottanut sitä, kun on itse usein "ihan metsässä" ja ihan metsässä, niin jotain ihanaahan sen on oltava.

Teatterin klubi on mahtavan intiimi ja siellä on melkein kuin osa esitystä. Etenkin nyt, sillä näyttelijät eivät pysy lavalla, vaan vaeltavat milloin missäkin kohtaa. Eräässä kohtauksessa yleisö oli metsää!

Ihan metsässä-näytelmän on tilauksesta kirjoittanut Iira Halttunen. Nuori kirjoittaja, joka on löytänyt metsään liittyviä juttuja paljon ja nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole itsestään selvyyksiä. 

Ohjaajana toimii Seppo Honkonen. Hän on ohjannut näyttelijät puhaltamaan hengen tähän metsäiseen näytelmään. 

Näyttelijöitä on vain kolme, mutta tyyppejä piisaa. 
Pinja Hahtola esittää vain Pilvi Mattsonia ja siinä onkin aika lailla tarpeeksi, sillä hän on pääosassa. On hoitoalan ylikuormitettu hoitaja ja haaveilee irtisanoutuvansa. Perii sitten isoisältään metsää. On niin kaupunkilainen, ettei juurikaan tiedä metsästä mitään, mutta haluaa myydä sen, että saisi rahaa olla rauhassa. Eletään nykypäivää ja sitten hän tapaa Maria Mattsonin...

Irina Pulkka on Maria Mattson! Maria Mattson on oikeasti ollut ja elänyt, Verlan pahvitehtaalla lajittelijana 1884-1936. Pidin tavattomasti siitä, miten Maria "neuvoi" Pilviä, entinen ja nykyinen aika kohtasivat! Irina Pulkalla oli pari muutakin roolia.

Jussi Lankoski hoiteli sitten yhdeksän muuta roolia! Milloin mistäkin suunnasta hän tuli, ollen milloin isä, milloin pankkivirkailija tai joku muu. Aivan loistavaa heittäytymistä. 

Ennen esitystä näyttelijät kiertelivät yleisön joukossa hyvin tuttavallisesti kertoen, että he liikkuvat siellä myös esityksen aikana ja ei tarvitse yhtään jännittää. Tuli ihan sellainen tunne, ku oltaisiin vanhoja tuttuja. Siis - näyttelijät ovat vierailevia tähtiä!

Lopuksi, kun esitys oli ohi, se jatkuikin niin, että näyttelijät, ohjaaja ja kirjoittaja istuivat lavan reunalla ja sitten juteltiin. Me yleisö saimme kysellä ja he kertoivat. Kovasti tuli kiitosta esityksestä, sen aiheesta ja toteutuksesta ja kyllä - iso ja lämmin, metsäntuoksuinen hali koko porukalle. Oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa kokemus.

Kuvat: Seppo Honkonen

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Kuten haluatte

 Kerran aikasemmin mie jo matkustin Helsinkiin, koska oli varattuna liput Suokkiin, mutta se kerta meni sitten korvaavan ohjelman muodossa. Nyt sitten uusinta - Kuten haluatte, niin jopas päästiin katsomaan. Shakespeare - William Shakepeare kirjoitti tämän komedian 1599-1600 ja ei varmasti ajatellut, että sitä esitetään täysille katsomoille vielä 2020-luvulla. 
Ryhmäteatteri esittää kesäteatteriesityksensä Suomenlinnassa ja sinne tämän version on ohjannut Jussi Nikkilä. 

Shakespearen näytelmissä on aina suurta draamaa, suuria tunteita ja sitten sitä komiikkaa. Aluksi en meinannut päästä kärryille, mikä on matkan suunta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa selkityi ja etenkin, kun on saanut yön yli nukkua ja miettiä, niin jopas oli tarina! 
Orlando joutuu riitoihin veljensä kanssa, joskaan ei heillä kummoset välit olleet muutenkaan, Hän lähtee ja mitäs sitten käy? Marketta Tikkanen on hyvin vakuuttava Orlando. Hänen palvelijanaan Adam lähtee mukaan, vaikka on jo vanha. Hannu Kivioja loistaa siinä jos sitten siinä toisessakin roolissaan Audrey'na.

Henkilöitä piisaa kaiken matkaa ja miten hauskoja! Joel Hirvonen veti kolme roolia: Oliver, Amiens ja Corinus. Joten saatoimme nauttia hänen suorituksistaan täysin mitoin. 
Lisäksi oma Ryhmiksen lemppari Santtu Karvonen, joka keekoili Touchstonen osassa hyvinkin kevyesti. Pakko mainita se ilmeikäs replikointi ja isoksi mieheksi kevyt liikehdintä. 

Entäs itse Rosalinda!!! Miiko Toiviainen sai minusta heti fanin. Olin ihan otettu siitä ilmaisukyvystä ja sellaisesta tietystä drivesta, mitä hän piti kaiken aikaa yllä. Upea positiivinen pössis oli aistittavissa. Jotenkin sitä on aina heti polvillaan nuoren kyvykkään esiintyjän edessä, kun tulee se fiilis, että kaikki jatkuu.
Serkukset Rosalinda ja Celia (Anna-Sofia Tuominen) joutuvat lähtemään, kun Herttua Fredrik (Eeva Kaihola) kaappaa vallan ja sitten onkin ihan eri tuulet puhaltamassa.

Jos koko porukka olikin sitä, että niillä on varmasti ollut kivaa, kun ovat tätä tehneet, niin koko esitys huokuu sitä, että ryhmädynamiikka toimii. Sen vaan niin aistii katsomoon. Kaikki suoritukset olivat aivan loistavia aina musikantti Mila Laineen taiturointiin, jonka apurina oli välillä pari muutakin. 
Vilma Sippola sai kyllä sympatiat myös, sillä kaikki ne roolit ja se artikulointi vaan jäi niin mieleen. 

Puvustus, se oli hieno, niin siitä vastasi Saija Siekkinen ja entäs lavastus? Janne Siltavuori ja kyllä oli jännä.

Kuvat: Mitro Härkönen


maanantai 25. heinäkuuta 2022

Kunnan koukkuja eli REVIISORI

 Pyhäpäivän ratoksi oli ohjelmassa Kunnan koukkuja eli Reviisori. Nikolai Gogol syntyi, eli ja vaikutti ja kuoli 1800-luvulla, mutta hänen näytelmänsä elävät edelleen ja ovat ajankohtaisia. Loistava klassikko on nyt nähtävissä Jukka Aaltosen sovittamana Kuusankosken kesäteatterissa Karoliina Eklund-Vuorelan ohjaamana. 
Ilma oli paras mahdollinen, sillä ei tarvinnut sadetakkia eikä aurinkolaseja, puitteet kohillaan.

Tilanne on se, että ollaan kaupungissa jossain ties missä, missä ei kuitenkaan kaikki asiat mene niin hyvin, etteikö tarkastajalla olisi jotain huomautettavaa. Kun tulee tieto, että sellainen tarkastaja saattaa jo olla paikalla, ehkä salaa,  niin mylly lähtee pyörimään. Kaupunginjohtaja Aila Kettunen aikoo varautua. Tiina Österberg-Huttunen kaupunginjohtajan roolissaan laukoo tekstiä ihailtavalla tavalla, sillä sitä riittää. Kutsuu alaisensa paikalle ja jakaa ohjeita. Linda Miettinen on sairaalan johtaja Taru Koskisena hyvinkin ilmeikäs ja uskottava. Matti Olenius lipevänä tuomari Gabriel Virtasena oikein onnistunut. Pilvi Puhakka on roolissaan koulutoimenjohtajana niin hillitty ja varuillaan, kunnes pääsee toiseen osaansa kirvesmies Sainiona - lähtee ja kuuluu!  Aino Forström on niin tiedotuspäällikkö Ursula Aaltoa, että siitä voisi olla joku oikea tiedotuspäällikkö kateellinen. 

Poliisipäällikkö Hyyryläinen se on aina päissään, eikä oikein tiedä itekkään miksi. Teemu Virsu kuitenkin hoitaa poliisin hommat, kaikesta huolimatta, eikä ollenkaan huonosti, pikemminkin hyvin. Koko lössi on kuitenkin haksahtanut siihen, että kaupungin hotellissa asustaa salaperäinen henkilö apurinsa kanssa, varsinainen tyhjäntoimittaja Henrika Erkka.  Anni Amberg suorastaan nauttii roolistaan, kun huomaa, miten kaikki luulevat hänen olevan ihan joku muu.

Kuinka kaikki mielistelevät ja työntävät rahaa, vain omaa selustaansa turvaten. Kaupunginjohtajan mies Mikko Kettunen (Kimmo Puhakka) ja poika Aleksi (Julius Lohman) vieläpä liehittevät Henrikaa, joka ottaa ilon irti. Henrikalla on apulainen, Daisy (Nea Mannila), joka yrittää pitää pakan kasassa. 

Liikkeenharjoittaja Maire Ankeroinen (Tanja Paakkulainen) ja somepersoona Mirkku Kiiski ( Taru Turpeinen) ovat lirissä, kun selviää, että heidän keksimänsä tyyppi  ei olekkaan se, miksi sitä olivat luulleet.

Koko kattaus on aivan loistava, hyvin keitetty kokoon ja tarjoilu mitä parhain! 
Vahva suositus - kannattaa mennä ottamaan nautinto irti!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Pelastakaa Röllimetsä

 Kesäpäivä Haminassa, helle helli ja kaikki oli niin nam. Sitten kesäteatterissa Pelastakaa Röllimetsä!

Allu Tuppuraisen luoma Rölli on valloittanut koko kansan. Haminaan Röllin on ohjannut Jalle Niemelä. Kaikki esityksessä kuultavat Tuppuraisen biisit ovat uudelleen sovitettu Mika Paakon ja Matti Toikan toimesta ja toimivat. Erittäin hyvä puvustus on Pirjo Kotkavuori-Porkan.

Jan Mykkänen on aivan mahtava Rölli! Kun me katsomossa hikoiltiin, kuin saunan lauteilla, niin oikein säälitti se, miten hiessä näyttelijät esiintyivät. Rölli-reppana siinä peruukissa ja niissä vermeissä. Vaan kyllä vaan kaikki sujui kuin tanssi ja kyllä lanne heilui ja hännän alta tulleet rupsut naurattivat. En varmaan koskaan tule niin vanhaksi, etteikö pieruhuumori purisi. 

Röllimetsää uhkaa usealta suunnalta tuho! Sointu Seesteinen, piinkova liikenainen, aikoo laittaa metsän sileäksi ja apurina hänellä on Kaino Lerkkanen. Katariina Myller Sointuna on niin räväkkä, topakka ja sulavasanainen, että huh! Jouni Saikkonen taas mahtavan muuntautumiskykyinen Lerkkanen. 

Entäs sitten Humpuukki MC ilmabikerit! Oikee kunnon rähinäremmi, jotka aiheuttavat pärinää ja miten roskaavat, koska roska on niille "jumala". Tämä sakki oli hauska. Johtajana toimii Humpuukien ylipappi, jonka roolin on hyvin haltuun ottanut Tuomas Guseff. Joukossa mukana taas ihailemani nuoria - räntäntän toimii ja koreografiat ovat hallussa. 

Pelastuuko Röllimetsä, se on nähtävä! Joka tapauksessa on taas kerrottava, että vaikka kuin olisi kyseessä koko perheen näytelmä, niin se ei tarkoita, etteivät aikuiset voisi mennä katsomaan, jos ei ole enää lapsia saatavilla. Koska - näissä näytelmissä on aina ne omat jipot aikuisille ja kyllä - ne osuu! Puhumattakaan siitä, että olisko joku, joka ei Rölliä tuntisi??? 

Kaikki roolisuoritukset olivat ihan kymppiluokkaa, huolimatta siitä, miten kuumat oltavat oli. 
Kiitos Haminan teatteri - priimaa pukkaa!

Kuvat: Mari Salmenhaara

perjantai 22. heinäkuuta 2022

10 tikkua laudalla

 Kesäilta - Tirva - 10 tikkua laudalla!!! Mikä setti! Ihan hemmetin hieno!

Tirvalla kesäteatterin puitteet ovat ihan maailman parhaat. Missä voit nähdä niin kauniit puitteet, että vesi välkyy taustalla. No, voi olla, että jossain, mutta ei nyt ihan joka paikassa. Tirvan kesäteatterissa se on mahdollista ja samalla voi nauttia kesäteatterista, mikä on paitsi hauskaa niin myös antoisaa. Heini Junkkaala on käsikirjoittanut vanhasta leikistä toimivan tarinan, minkä on ohjannut Sami Sivonen.

Jännä tarina kehittyy leikin ympärille - 10 tikkua laudalla, joka on aika lailla monelle tuttu leikki. Mitäs kun leikistä tulee tulee totta ja kaikki 10 tikkua alkavat elää omaa elämäänsä!? Sini-Selina Rasimus on pääosassa, Annan roolissa, joka nimeää jokaisen tikun, mitkä ovat vaarin vanhasta pölkystä veistettyjä. Sitten alkaakin tapahtua. 
Anna ja hänen veljensä Tuukka (Elina Vainonen), äiti  (Silva Kärpänoja) ja isä (Jaakko Pasi) lähtevät lomalle - mummolaan! Mummo, jonka roolin ihanasti hössöttäen ja hyvin artikuloiden vetää Saara Kankala.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu ja niistä jollain lailla vastaa tai ohjailee  Herra Parenteesi (Riina Pasi) ja sivujuonet; Kerttu Niinivaara, Eino Pasi, Vilma Kärpänoja, Minni Pasi, Viljo Pasi ja Mimosa Kärpänoja.

Varsin kiintoisa näkökulma, miten näytelmä kulkee, mutta  äärimmäisen oivaltava. Äiti haluaa isän aikaa, mutta isä käsittää perheeseen panostamisen hivenen eri lailla ja äiti joutuu suuttumaan ja jopa itkemään, ennen kuin tulee muutos ja sekin lasten taholta.  

Uhkakuva on karmea! Naapurin Kaarina, joka uhkailee jopa puukolla. Räväkän Kaarinan osassa on Arja Siekkeli. Kaarinaa pännii oikein huolella hirmuinen meteli, jota ei voi sietää, kun on tottunut elämään hiljaisuudessa. 

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, niin kaikki muuttuu jossain vaiheessa parhain päin, mutta sitä ennen sattuu ja tapahtuu jos ja vaikka mitä. 

Kaikki suoritukset olivat aivan ihania, mutta silti - pakko antaa erityiskiitokset nuorille ja pienille. Omassa suloisuudessaan vetivät roolinsa niin hellyyttävästi, että sitä oli sydän syrjällään ihana katsoa. 

10 tikkua laudalla on mahtava koko perheen näytelmä, minkä kävin katsomassa aikuisen poikani kanssa ja hänkin sai irti sen fiiliksen, mikä kuuluukin saada, kun tällaista esitystä katsoo. 

Kiitos Tirva - oli ihana kesäilta teidän kanssa ja 10 plussaa teille !

Loistava kuvaaja: Juho Vainonen - olisin halunut laittaa kaikki kuvasi näytille!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Mitä kuuluu Marja-Leena?

 Yksi kesän kohokohtia on sekin, kun pääsee Mikkeliin ja siellä Naisvuorelle katsomaan ja nauttimaan kesäteatterista. Tämän kesän viihdyke on Mitä kuuluu Marja-Leena? Käsikirjoitus on Mikko Kivisen ja Otto Kanervan ja kun he ovat kysymyksessä, niin tiedossa on taattua tavaraa. Ohjaus on Mikko Kivisen. Sama näytelmä menee myös Hämeenlinnassa....eli on siinä ohjaajalla ollu pari ruoria hallussa. 

Kuten jo nimi kertoo, niin on siis kyse Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings-musiikista. Olisi vaikea uskoa, että olisi joku, joka ei pitäisi tästä musiikista. Tässä näytelmässä musiikki siivittää tarinaa ja toimii. Jokaiselle löytyy se biisi, mikä koskettaa kuin Vanha koulukuva. Pohjoisen taivaan alla saimme nauttia näytelmästä, joskin olikin katettu katsomo ja näyttämö.

Poika nimeltä Päivi (Marko Nurmi)kertoi heti esityksen alussa liikkuvansa kainalosauvoilla, koska oli akillesjänne tulehtunut. Eipä mitään, sai heti yleisön sympatiat ja Elämänmeno nyt vaan on sellaista.
Mutta mitä settiä saimme nähdä, oli Kyllikki (Tarja Matilainen) ja oli aivan uskomaton Amalia (Päivi Pylvänäinen). 

Pääosassa on Teijo Eloranta (TV:stä tuttu)! Hän se on varsin tomppeli Jouko Kinnunen, joka haikailee Marja-Leenan perään ja tössii lähes kaiken, mutta millä tyylillä - ilmeet ja eleet ovat kuin Elämä ikkunan takana. Hänellä on kaverina Keke Janunen, jonka osan ottaa haltuun Vakosamettihousuinen mies, Kalle Pylvänäinen. Yhdessä etsitään Marja-Leenaa ja kohteena on mm. Pohjois-Karjala, kunnes lopulta törmätään Turkmenialaiseen tyttöystävään.

Viisi näyttelijää, liuta rooleja ja menoa ja melskettä piisaa. Huumorilla höystettyä tarinaa musiikin ryydittämänä, niin se on just sitä, mitä kaivataan. Lavastus, huikea puvustus (Anitta Tukiainen) ja äänet toimii. Entäs livebändi - hyvin esillä ja nuoret miehet siellä antoivat sävelten soida!

Mitä kuuluu Marja-Leena? on näytelmä, mistä nauttii niin, että oikein poskiin sattui, ku niin hymyilytti kaiken aikaa. Millaista upeaa taitoa ja tunnetta saatiin nähdä ja nauttia. Koko esitys oli joka hetkessä mieltä nostattavaa ja kun tämän esityksen näki, niin elää taas sillä fiiliksellä pitkään. Niin ihanaa, että melkein herkisti, kun se loppui. Vaan kun yleisö soljui pois paikalta, yhellä sun toisella soi Elämää....

Kiitos !!!! Nyt voi taas jatkaa Unelmia ja toimistohommia!

Kuvat: Pihla Liukkonen

lauantai 16. heinäkuuta 2022

Puhtaana käteen

 Valkealan kesäteatterissa esitetään tänä kesänä mahtavaa farssia, Puhtaana käteen. Käsikirjoitus on Michael Cooney'n ja sen on suomentanut Tiina Puumalainen.  Valkealaan sen ohjasi alan konkari Mari Kahri.
Kun on kyse farssista, niin ajoitus on äärimmäisen tärkeää. Niin oli säätilankin puolesta. Oli siis ensi-ilta ja kun pääsimme paikalle, niin alkoi sataa. Ei kun sadeviittaa päälle ja mitä kävi sitten? Vähän ennen esityksen alkua kerkesin kipasta autosta hakemassa aurinkolasit!


Puhtaana käteen on sellainen tarina, että en edes yritä selittää sitä, sillä koko näytelmä oli yhtä selitystä. Aivan uskomatonta settiä, missä puhutaan puuta heinää ja kun joku yrittää puhua totta, niin sekin on yhtä tyhjän kanssa. Mitä enemmän selitetään, sitä syvempään suohon mennään. 
Pääpukarina on Erkki Lehtinen, jota esittää todella maineikkaasti Vesa Lipsanen. Erkki on sotkenut itsensä jo parin vuoden ajan sellaiseen solmuun, että vetää siihen sitten alivuokralaisensa Visa Muikun. Visa niin ku se kortti ja Muikku niin ku se kala... Antti Niemi osaa hommansa. 


Lehtinen on saanut jo vaimonsa (Mirva Luoma) lähtemään töihin ja sitten tulee sosiaaliasiahenkilö Jaatinen paikalle. Jaatisen roolissa loistaa Jenni Rautiainen. Aivan ihana, niin on huoliteltu, tarkka ja asiallinen, mutta näytelmän edetessä tilanteet muutuu ja kun Jaatinen saa pikkasen rommia...


Mukaan ehtii Vertti-setä (Ari Teräväinen), kriisavustaja Jutta Yli-Polvi (Anu Karjalainen), parisuhdekonsultti Kuitunen (Päivi Teräväinen), hautajaisurakoitsija Ala-Kulo (Tiina Andersson-Koste), ylitarkastja Nikkinen (Lea Karhu) ja lopulta vielä Visan morsian Ritva (Anu Karjalainen). Jokaisella on tärkeä roolinsa, vaikka yhtä hullun myllyä mennäänkin. Välillä ei tiedä kuka kukin on ja ketkä kaikki ovat kuolleet...tai elossa. 

Puhtaana käteen on mahtava, juuri oikeaa kesäteatteriainesta ja Valkealassa se on harjoiteltu niin hyvin, että kelpaa esittää, saati sitten katsoa. Nauratti ja jännitti vuoronperään, että miten tämä voi päättyä, mutta kyllä se päättyi ja hyvin, vaikka ei olisi voinut uskoa. Voi vaan ihmetellä ja kiitellä, miten hyvin replikointi sujui, vaikka sitä oli paljon, nopeaa ja nokkelaa.

Kiitos - tuli niin hyvä mieli, että nauratti vielä kotimatkallakin!

Kuvat: Sami Lahtinen

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Maailman pihamaat

 Olipa semmone sunnuntai, et ku kotoa lähettii, nii alko sataa, mut ku katteli Ristiinan suuntaa, nii siel ol kirkast. Ku oltii peril, ni ilma ol just nii ku morsian, leppee ja lämmin, just oikee maailman pihamaa.

Ristiinan kesäteatterissa esitetään aivan ihanaa näytelmää Maailman pihamaat, minkä on rustannut Tanja Puustinen-Kiljunen ja ohjannut Tarja Pyhähuhta. Musiikista vastasi yhden miehen loistava orkka Arto Kivekäs. Äänitekniikka oli Juha Tanskasen hallussa. 

Koko esitys on niin herkkää laatua alusta loppuun asti, että paikoitellen olin ihan vesissä silmin. En siksi, että olisi ollut surullista, vaan siksi, että oli niin upeita esiintyjiä, hyviä laulajia ja sitten ne Lapset!!!
Pidin tavattomasti myös Hermanskasta, jota esitti Mimmi Rantala. Hänen rennon letkeä tyyli, luonteikas ulosanti oli nauttivaa. Vasta kotona huomasin lukea tarkemmin, että kivat koreografiat olivat myös hänen!

Tarinassa eletään eri tasoja, ollaan lapsuudessa ja sitten jo aikuisinakin. Lemmenparina, joskaan ei minään helppona parina nähtiin Siiri ja Janne. Tiina Rouhiainen ja Jani Lastuniemi. Kuin suoraan jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Mitä kaikkea sitä onkaan valmis tekemään, saadakseen toisensa....

Hersyvää maalaisromantiikka ja huumoria, elämänmakuisia juttuja on tämä esitys täynnä ja ne laulut, mitkä kuullaan, ovat toinen toistaan mahtavimpia. Koko tarina on niin kivasti rakennettu, että laulut kantaa tarinaa. Välillä olisi tehnyt mieli laulaa mukana.

Vaan nämä lapset!!! Tuula Rantala, Asko Kiljunen, Essi Paasonen, Janna Taivalantti, Inna Rouhiainen ja Seela Turunen olivat koko näytelmän armoitettuja tähtiä! Miten luontevaa replikointia ja mikä kyky esiintyä. Olin niin ihastuksissani, että kyllä herkisti moinen kokemus nähdä ja kokea tällaiset nuoret kyvyt!

Koko porukka veti sellaisen setin viihdettä, ajatusta ja kaikella lämmöllä, että kannatti ajaa vähän kauempaakin ja toivon, että moni muukin lähtisi, bensan hinnoista huolimatta, kokemaan sellaista, millä elää pitkään.

Kuvat: Lotta Tuominen

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Häräntappoase

 Häräntappoase on klassikko! Anna-Leena Härkösen esikoisteos vuodelta 1984. Härkönen oli silloin 17-vuotias. Sen jälkeen kirjasta on tehty tv-sarjoja ja lukuisia teatteriesityksiä. Nyt on vuorossa Iitin kesäteatterin esitys, minkä ovat ohjanneet Jan ja Katri Nyquist.

Iitissä lauteille hyppäsi joukko nuoria, jotka loistivat innolla ja taidoillaan niin, että oli todella riemullista seurata sitä menoa. No, jokunen vanhempikin oli mukana, mutta kyllä nuoriso oli täysin valovoimaista.

Pääosassa on Allu Korva, joka joutuu lähtemään heinäkuuksi maalle, Torvenkylään heinätöihin, vaikka hänellä olisi ollut ihan muita suunnitelmia. Antti Tuominen esittää niin luontevasti Allu Korvaa, että olin todella ihastuksissani. Torvenkylässä on Takkisen perhe, missä Lahja Takkinen (Enni Sormunen) ottaa Allun sydämellisesti vastaan. 

Svante Takkisella (KariTaavila) pumppu vähän reistailee, niin on hyvä kun on nuoria miehiä auttelemassa. Allun kaverina on Pasi Rutanen, joka on myös tullut heinätöihin. Pasia tulkitsee Aamu Ojapalo ja hyvin tulkitseekin! Vielä on yksi, Tauno Takkinen, Takkisten oma poika, joka on kyllä "tavan tauno". Vaan millainen esitys Simo Heinolta! Aivan herkkulista luonnehdintaa ja kun Heinolla oli vielä kaksi roolia. Hän on Allun kaveri Taala, äärimmäinen sähläri ja sitten vuorostaan Tauno, joka säätää omalla tavallaan. 

Upea traktori oli mukana näytelmässä ja sen kyydissä ne heinät! Kiva, ettei tarvinnut kuvitteellisia heiniä. Kaiken aikaa teksti kulkee kuin rasvattu, upeaa muorten kieltä, missä sanotaan asiat niin kuin ne on, riemullista verbaalista tykitystä ja mitä muuta se voisikaan olla, jos teksti on Anna-Leena Härköseltä, jonka on muuten dramatisoinut Antti Laukkarinen. 

Pasi vie Allun heti kylille, missä Torvenkyläläiset tapailevat ja niin on Allu alkanut viihtyä, etenkin kun tapaa Kertun. Kerttu Hurme hurmaa Allun ja Allu rakastuu. Kertun roolissa on Lumi Kaariaho, joka reippaasti kiukuttelee, äksyilee kuin konsanaan teinityttö. Mitenkään ällörömanttiseksi ei tilanne päädy, mutta onhan siinä kuitenkin nuoruuden kesähehkua. 

Kokonaisuudessaan esitys on aivan mahtava. Kiitos nuoret! Ei ollut pelkkiä ulkoa opeteltuja reploja vaan myös ihan oikeaa tulkintaa eleineen ja ilmeineen. Nyt uskoisin, että jospa nuoretkin innostuisisvat lähtemään liikkeelle ja katsomaan tämän esityksen. 

Kuvat: Pauli Similä

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Kaiken takana on nainen

 Huolimatta siitä, että oli jo melkoinen viikonloppu takana, niin miten oli mahtavaa ajella pyhäiltana Korvenkylään, sinne keskelle ei mitään, mutta mitä sieltä aina saa!!! Takuuvarma hyvän mielen saanti-paikka! Tänä kesänä Korvenkylä esittää Kaiken takana on nainen. Jee, Mattii ja Teppoo...
Ohjaajana on Pia Oinas ja voin vakuttaa, että hyvin on vedetty. Hupaisa kässäri on Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren. Mut sit - koreografia, mikä oli niin silmiä hivelevän hienoa, on Osku Heiskasen - läpyt sille. Oon aina ihan mehuissani hyville koreografioille, koska niistä todella nauttii. 


Heti aluksi lähti koko setti hyvin käyntiin ja on aina niin hauskaa, miten on osattu rakentaa biisien ympärille tarina. Tarinassa on pääparina, "ensirakastajina", Eino Happo ja Kirsti.  Jukka Mörsky ja Tuula Anttila. Kumpaakaan en ole koskaan ennen nähnyt estraadilla, joten kun he valtasivat näyttämön, olin ihan ihastuksissani. Oliko pikkasen etukäteisjännitystä ja sitten olisin voinut halolla napauttaa päätäni, että ei Korvenkylässä voisi nähdä muuta kuin Laatua! Jo se tilanne, että Jukka Mörsky esiintyy legendaarisessa tuulipuvussa ja tennissukissa ja laulaa niin upealla äänellä, olis pannu sukat pyörimään jaloissa, jos ne olis ollut. Tuula Anttila ei kalpene siinä rinnalla ollenkaan, vaan on aivan yhtä hyvä.


Lavastus on Hanna Peräkylän taattua laatua, kaikki on viimeisen päälle ja niitä oivaltavia kohtia kannattaa bongata. Mietin, että mikä määrä sukkahousuja on käytetty... Muutenkin koko setti oli käypää kamaa, enkä kerro siitä sen enempää, ettei mene spoilaamisen puolelle.

Puvustus on myös sitä luokkaa, että saattoi vaan ihmetellä, miten kaikki kerettiin vaihtaa ja miten paljon kaikilla asuilla yleisöä herkuteltiin. Puvustus olikin Mirja Nopasen ja Anne Mattilan alaa.

On mainittava vielä Jukka Sinkkonen, jolla oli mainio rooli hulvattomassa Bude'n osassa. Sitten Markku Pakkanen, joka entisenä kansanedustajana varsin suvereenisti veteli Jussin osan yms. Henna Hännikäinen oli Arne the Kmies, joka aiheutti heti hupia, millä oli verkkarit varustettu.

Sitten se ihana juttu, että miten oli nuoria saatu mukaan ja millä innolla he olivat siellä - tunteella ja taidolla. Sellainen ilahduttaa aina ja antaa sellaista lohtua, että matka jatkuu.

Kun on katsomassa harrastajateatterin esitystä, on aina ilahduttavaa se, että saa itsensä hämmästymään siitä, miten taitavia he kuitenkin ovat! Priimaa pukkaa!


Minä rakastan sua.... Olipa kenen häät hyvänsä, niin alkaa silmät hikoilla. Olipa herkkää ja ihanaa. Tarina saa arvoisensa lopun, mutta sitä ennen tapahtuu jos ja vaikka mitä.

Kaiken kaikkiaan - jälleen oli toimiva sakki saanut valmiiksi erittäin toimivan esityksen, millä saatetaan kaikille hyvää mieltä ja elinkää pitkäksi aikaa. 

Kaiken takana on nain.... No mut hei, tämän esityksen takana on kaiken aikaa ihan elävä orkka! Kunnon miehet-bändi: Arto Karnaattu - koskettimet (ja suurimman osan biisien sovitukset), Tiki Heikkilä - kitara, Jukka Utti - rummut, Harri Ruotjoki ja Jari Immonen - bassot.

Korvenkylässä toimii kaikki - sinne on helppo mennä, koska parkkiin ohjaus on huippuluokkaa. Se palveluhenkisyys on kymppiplus! Joka paikassa, juomaa ja antimia oli heti saatavilla ja kaikesta huolehdittiin niin hyvin, että oli kuin kehdossa.

Mutta jos mietit sitä, että Et voi tulla rajan taa, niin tule ihmeessä! Hanki liput vaikka Hänelle! Jos olet onnellinen, niin tämän esityksen jälkeen vieläkin enemmän. Voit sitten muistella vielä Jälkeenpäin. Äläkä ikinä unohda, että Kaiken takana on nainen. Nyt vaan Kaikki peliin ja Korvenkylään! Tule katsomaan Kuka on tuo mies, joka upeasti lavalla laulaa. Onko se Kunnon mies vai Pohjan poika? Mä joka päivä töitä teen ja siksi kannattaa mennä illalla kesäteatteriin. Loppua kohden yleensä Vauhti kiihtyy!!!

Kuvat: Jani Kiviranta



tiistai 21. kesäkuuta 2022

Uusittu Luostarinmäki

 Tulipa käytyä Turuus ja siellä ihan viime tipassa vielä Luostarinmäellä. On siellä tullut käytyä ennenkin, useampaan kertaankin, mutta nyt se paikka avattiin 18.6 uudistuneena ja olimme paikalla heti seuraavana päivänä.

Lippuluukku ja kauppa on ihan uudessa rakennuksessa ja sen jälkeen sitten sai kierrellä mielin määrin ja kaikki missä oli ovi auki, sai mennä sisään. Minusta niitä avoimia ovia oli nyt entistä enemmän.

Oven pielissä oli sellainen laatikko, mista sai ottaa "infotaulun" (oisko ollu vaneria), missä oli lyhyesti kerrottu kulloisenkin huoneen historia ja ketä siellä on asustanut. 

Paikka huokuu niin sisä- kuin ulkotiloiltaan sellaista entisajan elämää, että sitä oli melkoisissa nostalgiapöhinöissä. Kaiken aikaa oli ihana fiilis.

Liikuntaesteisille paikkaa ei voi suositella, sillä pihan maasto on epätasaista ja sisätiloissa on portaita, korkeita kynnyksiä ja matalia kattoja. Onhan kyse siis alueesta, mikä säästyi Turun palolta ja rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan ja yli 200 vuotta vanhoja.

Museossa pääsee katsomaan pieniä filmin pätkiä, infotaulujen lisäksi käytössä on qr-koodit, joiden takana on ääniopasteet. Kaikki sulassa sovussa sen wanhan ja arvokkaan kanssa.

Luostarinmäelle on hyvin valittu henkilökunta, sillä niin auliisti he kertoivat kaikesta ja sai kysellä. Siellä on käsityöläisiä, jotka kertoivat mitä tekevät. Oli niitä, jotka kertoivat muuten kunkin paikan historiasta. Samalla tietenkin pitävät paikkaa silmällä, mutta sen tajusin vasta jälkikäteen. Heillä on työasuina ajan henkeen kuuluva vaatetus, että voisi ihan hyvin heidän kuuluvan kalustoon senkin puolesta. 

Jos olen ennenkin tykännyt Luostarinmäestä, niin nyt vieläkin enemmän. Uudistus on onnistunut ja siellä saa ajan kulumaan eli kannattaa varata aikaa. Olin siellä tyttäreni ja veljeni seurassa ja me kaikki viihdyimme loistavasti. 

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka ja - vaikka olisi käynyt ennenkin, niin nyt sitten uudestaan!

Kuvat: Kini Laine