Eikä yksikään pelastunut

 Nyt on Haminan teatteri ottanut ohjelmistoonsa Agatha Christien Kymmenen pient.... ei ku EIKÄ YKSIKÄÄN PELASTUNUT. Ohjaus on moitteeton ja sen takana on Henri Saarainen. 

Tämä esitys oli mykistävä! Se ikään kuin otti raivelista kiinni ja piti ootteessaan aivan loppuun asti. 

Kymmenen toisilleen tuntematonta henkilöä on kutsuttu saarelle ja sitten heitä vaan alkaa kuolla pois, yksi kerrallaan. Tämä oli se, mitä muistin, kun olen joskus ammoisina aikoina lukenut kirjan. Aika kuitenkin ihanasti armahtaa, sillä en kuolemaksenikaan muistanut murhaajaa! Niinpä ote säilyi ja jännitys oli rikkumaton. 

Kymmenen pientä sotilaspatsasta olivat siellä nätisti asemissaan ja vaikka kuinka yritin seurata, kuka ja miten se yksi sieltä aina hävisi, en onnistunut. Se olikin todella mahtavaa, sillä niin taidolla se tehtiin. 

Tämä näytelmä on sellainen kokonainen paketti, missä kaikki toimii loistavasti. Koko näyttelijäkaarti, jotka ovat harrastelijoita, onnistuivat yhdessä ja erikseen. Artikulaatio oli niin selkeää, että miten sitä oli helppo ottaa vastaan, vaikka tekstiä piisasi ja replat olivat pitkiä. Ketään ei voi erikseen nostaa, sillä jokainen oli roolissaan paras ja niin, roolitus oli osunut erittäin nappiin.
Lavastus, puvustus, valot, äänet, mikä setti! 

Olin siis sanalla sanottuna vaikuttunut ja samoin oli seuralaisenikin, kun koko kotimatkan ylistimme näkemäämme ja kokemaamme. Nyt toivon, että mahdollisimman moni näkisi ja saisi jännittää tämän näytelmän parissa. 

Eikä yksikään pelastunut: Juha Vilkki, Mira Fagerlund, Tuomas Hynönen, Jouni Saikkonen, Jaro Suntio, Katri Torro, Hannu Nieminen, Jan Mykänen, Riitta Hotakainen, Markku Lahti ja Jorma Hilska. Kaik män...

Kiitos, Haminan teatteri!!!

Kuvat: Tohtori Armst... Jan Mykkänen

Näytelmä joka menee pieleen

 Keskellä lauantaipäivää saavuin ajoissa Helsinkiin, että pääsin tyttäreni kanssa nauttimaan Helsingin kaupunginteatterin esityksestä Arena-näyttämöllä, missä esitettiin Näytelmä joka menee pieleen. Olen nähnyt samaisen näytelmän aiemminkin ja jopa kahdesti, mutta se ei haitannut. Ei todellakaan, sillä tulkintoja on niin erilaisia, joten jälleen oli uusi ja tuore tulkinta nautittavana.

Näytelmä joka menee pieleen on alunperin Henry Lewis-Jonathan Sayer-Henry Shields-kolmikon käsialaa ja sen on suomentanut Mikko Koivusalo. Tämän HKT:n version on ohjannut ja sovittanut Pentti Kotkaniemi. Eikä ollenkaan pöllömpi esitys!!

Esitys alkaa, kun on ruumis...no ei, kun esitys alkoi jo sillä, kun se alkoi ennen aikojaan! Näyttämömestari Anne (Eija Vilpas) ja valo- ja äänimies Teuvo (Pekka Huotari) etsivät koiraa yleisön joukosta! Anteeksi pikkuspoilaus, mutta kun se oli niin hauska, etenkin kun toisella puolella istuva vanhempi rouva kysyi huolestuneena, että onko niillä ihan oikeasti koira kadonnut. Vakuutin, että ei ole, on ihan vaan läppä.
Pekka Huotari oli siis niin sellasen ikäkulun rokkibändin, olevinaan tosi kuuluisan, sakin joku jäsen, ehkä roudari, niin ettei ollut tunnistettavissa. Pisteet siitä!
Miksi he ovat tähtiä, niin koska heilläkin on omat roolinsa - ihan mahtavat!

Mutta siis, ruumis on ja sitä sitten ihmetellään. Eli on siis harrastajaporukka, joilla on näytelmänsä ensi-ilta, mutta jos ensi-illassa onkin pieniä jännitteitä, niin nyt sitten on ilta ja esitys, missä mikään ei onnistu. Porukan ohjaaja ja pääosan esittäjä on Santeri Kinnunen. Hän Tarkastaja Carter'n roolissaan jotenkin yrittää saada pysymään porukan kasassa ja juonenkin, mutta - ei onnistu. Toisin sanoen kun kaikki menee pieleen, se on riemastuttavaa.

Ei ole ollenkaan niitä näyttelijätyön helpoimpia esityksiä ja niin yleisö pääsee suorastaan haukkomaan henkeään, kuinka kaikki mikä menee pieleen, onnistuu täydellisesti.

Näytelmän nuoret miehet; Alex Anton (Roope, eli Thomas Colleymoore) ja Joel Hirvonen Masa, Cecil ja puutarhuri) pääsevät keikkumaan, roikkumaan ja jos vaikka mitä. Melkosen fyysistä ja jännää!

Tottakai kunnon murhamysteerissä on myös se hovimestari (Matti Rasila) ja se kirkuva, kohtalokas nainen Florence (Sanna-June Hyde).

Tämän näytelmän ensi-ilta oli jo vuosi sitten, mutta onneksi se on lämmitetty uudestaan. sillä katsomo oli aivan täynnä. Hauska farssi, mikä on niin taiten tehty, että kyllä pysyy hereillä, kun ihan koko ajana sattuu ja tapahtuu niin, että on oltava tarkkana, että näkee kaiken. 

Kuvat: Tapio Vanhatalo

Pahojen tapojen kuppila

 Utissa on Kuivalan nuorisotalo, mikä on Uusi Teatteri Utin koti. Tänä keväänä siellä sai kantaesityksen Henna Hännikäisen käsikirjoittama näytelmä Pahojen tapojen kuppila. Ohjauksesta vastasi Eero Hasu.

Pahojen tapojen kuppila on harmiton esitys, missä upeana mausteena toimii Hectorin musiikki. Biisit olivat laidasta laitaan ja hyvin esitetty. Laulujen säestyksestä vastasi ihan oikea bändi, Mekka Q mikä näkyi ja ennen kaikkea kuului hyvin. Soittajat ovat: Jukka "Julle" Ritari, Tapani "Tappi" Koso, Petri "Pete" Reunanen ja Jukka "Juse" Utti. 

Ellellään kylässä, missä on toinen toistaan persoonallisempia ihmisiä. Pappi on saanut fudut ja uusi pappi on astunut remmiin ja heti alkajaisiksi meinaa saada nokkaansa. Uusi pappi Taito Raasu (Jarmo Lindgren) on välillä ihan hukassa, ku kyläläisten käytös on niin omituista. Kyllä kiukkukääkkä Kaisa Turpa (Maiju Jarva) on varsinainen tehopakkaus, kun häärää joka paikassa ja kiukuttelee kaikille. 

Pahojen tapojen kuppila on kylän baari, Hannikaisen baari, kyläläisten olohuone. Baarin omistajana häärää Armas Hannikainen (Ari Hännikäinen). Armaksella on huolia ja kuppila on menossa vasaran alle, Baarissa pyörii kaikenlaista sakkia ja huolimatta mistään, niin ovat ystäviä keskenään. 
Esityksen nuoriso, Kata (Elina Vainonen) ja Nita (Saara Räisänen) pukeutuvat veljiensä vaatteitteisiin ja pääsevät alaikäisinä sisään baariin !? Varsinainen tenunenä on Turo, oikeasti Tuija Aro (Henna Hännikäinen).

Varsinaista koheltamista ja sähläämistä koko touhu, mutta ensi-iltayleisö tuntui viihtyvän. 
Kotimatkalla juttelimme, mie ja seuralaiseni, kuinka laulut olivat parasta. Ystäväni tykkäsi Turosta, mikä oli käsikirjoittaja Henna Hännikäisen rooli. Minä taas vaikutuin Nitan eli Saara Räisäsen laulusta, miten puhdas ja kauniisti soiva ääni. Lisäksi tietysti pappi (Jarmo Lindgren) lauloi mahtavasti!

Lavastus oli toimiva ja ne kalat... Menkää vaikka kattomaan niitä!

Ohjaaja kertoo, että "Tämä on aitojen amatöörien näyttelemää teatteria. Amatöörillä on alun alkaen tarkoitettu henkilöä, harrastajaa, joka tekee asioita sydämellään".

Kuvat: Ari Varima