Gabriel, tule takaisin

Taas päästiin Mikä?teatteriin ja sen ihanaan tunnelmaan, kun siellä oli estraadilla hurmaava Gabriel ja kolme hurmattavaa naista!!!

Mika Waltarin näytelmä ja Eeva Keinosen ohjaama Gabriel, tule takaisin on vaan aina yhtä valloittava. Yhtä valloittava kuin Gabriel näytelmän naisille. Yleisö sen sijaan kiristelee hampaitaan ja puristelee käsiään nyrkkiin, kun se "herra hurmuri" on niin raivostuttava!

Tilanne on se, että Angerin vanhapiikasisarukset Ulriika(Ulla Tiainen) ja Kristiina(Irma Jäppinen) pitävät kirjakauppaa ja huolehtivat sisarentyttärestään Railista(Jenni Rautiainen). Elämä on arkista, ah, miten tylsää ja niin kuivakkaa, että oikein tuppasi heti tuskastuttamaan. Siis mikä elämä? Sitä ei ollut, paitsi Raililla, jolla vielä oli nuoruuden into päällä, mutta mikä oli kitkettävä pois.

Kristiina, "Pikku-Kris" saa sitten kerrottua, että on tavannut miehen, joka on tulossa vierailulle. Sen kertominen onkin yksi näytelmän riemastuttavia kohtauksia. Kuinka hän on rakastunut, kun vihdoin ja viimein on kohdannut miehen, elämänsä miehen! Niin Gabriel(Olli Korpela) astuu naisten elämään.

Siis mikä hurmuri! Herra Auervaara kun hurmaa vaikka lehmän saadakseen rahaa! Kun tulee selväksi, ettei Kristiinan taskussa olekaan rahaa, on otettava seuraava askel, Ulriika! Vaikka Ulriika vaikuttaakin olevan kovempi luu, niin pehmenee hänkin Gabrielin sylissä.

Vaan, miten käy Railin? Jos elämää elämättömät vanhat piiat vihdoinkin saivat jotain ja lankesivat helposti, ehkä kokemattomuuttaan ja ihmistä kaivaten, niin miten kävi Railin, jolla oli nuoruus valttina.

Minä näin tässä näytelmässä Railin sankarina, joka näkee heti, miten asiat ovat ja hyödyntää sen. Nuoruuden fiksuudella, kyllä, sillä juuri, vie sen pidemmän korren.

Näyttelijäsuoritukset olivat huikeita ja lavastus!!! Aivan mahtava!!!! Erittäin nautittava näytelmä!!!

Upeat kuvat: Matti Järventausta

Mikä?teatteri

Kaksipäisen kotkan varjossa

Ihan vaan pyhäpäivän ratoksi, katsoin jälleen elokuvan Kaksipäisen kotkan varjossa. Olen sen aikoinaan nähnyt elokuvissa, sitten katsoin DVD:ltä ja nyt taas. Jotenkin en vain pääse siitä eroon, sillä pidän sen elokuvan musiikista. Pidän siitä niin paljon, että olen siitä tehtyä CD:täkin kuunnellut monta monituista kertaa.

Elokuva kertoo 1900-luvun alusta, kun Suomessa ei juurikaan ollut sanan vapautta. Ihmiset eli ja venäläiset yritti saada jalan sijaa. Silti, ihana rakkaustarina vie ja vei tätä katsojaa niin, että kun musiikki soi, silmät kostuivat.

Tämä on ihan elokuvan paras biisi!!!!!

Mikko Leppilampi ja Helena Vierikko elokuvan rakastavaisina ovat ihana pari. Vesa-Matti Loiri tekee kivan roolin Vernerinä, jolla on Saara(Anneli Saaristo) ja heillä tytär Veera. Tapio Liinoja oli venäläinen komentaja ja just niin pahis kuin olla saattaa.

Aikoinaan kai kriitkot teilas tämän elokuvan, mutta minä pidin ja tulen aina pitämään. Tunnelma vaan tässä elokuvassa on niin minulle sopiva. Puhumattakaan musiikista, mikä on juuri niin sydämeen käypää. Timo Koivusalo ja Sanna Palin ovat laittaneet kaiken peliin!