sunnuntai 31. elokuuta 2014

Loviisan Wanhat talot!

Taas oli se aika vuodesta, kun Loviisa on täynnä ihmisiä. Olisko ollut peräti kuudes kerta kun olin mukana kiertelemässä wanhoja taloja ja kyllä - se oli taas sen arvoista!

Kuninkaanlampi ja palkittu puutarha oli ihan huikea!


Miten voi olla niin siistiä, että oli kuin olisi makuuhuoneessa kävellyt.


Kaikki oli niin taidolla ja sydämellä vaalittu.


Talo itsessään oli juuri sellainen, missä harmonia vallitsee. (sisäkuvaus ei ollut sallittu)

Vanha Viinatorni on myös yksi suosikkikohteistani. Joka kerta on vaan ihan pakko kiivetä ylimmäiseen huoneeseen, mikä on talossa asuvan taiteilija Kai Nissisen atelejee.


Lukuisista tauluista jää mieleen alastomat naiset - taidolla maalattuja!

Talo on rakennettu 1876.

Loviisan Kappelia ei voi ohittaa! Aivan uskomatonta, missä kunnossa se oli vuosia sitten ja nyt, sitä ei voi sanoin kuvata - mahtava on aika pliisu sana.


Nyt saimme nähdä esityksen, kuinka 1700-luvun aatelisnainen pukeutuu tai kuinka hänet puetaan!


Kappelissa oli myös Kultturikissa !!! Kurnau!

Ruotsinkielinen työväenopisto oli uusi paikka.


Sen atk-luokassa oli upeita uuneja.


Nykyaika ja jotain menneisyydestä sulassa sovussa tai lämmössä.

Villa Lilla Gula on ihan ihana!!!


Luin oikein ilmoituksen, että keittiön tapetti on Vallilaa - mikä tapetti??? Hipaisin puista seinää, että mitä - se oli tapettia - kaikki muutkin kääntyivät katsomaan, sillä yhtään ei tapetilta näyttänyt!


Valoa, ah, ja niin somaa!


Villa Jose on myös mieleenpainuva kohde!


Kaikkien uunien Miss Uuni!


Tämä pieni ja soma makuuhuoneen uuni on aina vain yhtä kiehtova.


Makuuhuoneen ikkunasta olisi voinut ihailla maisemaa ihan miten kauan tahansa.

Merimiehen mökki oli aikoinaan ihan toivottomassa kunnossa!


Pikkuhiljaa siitä alkaa tulla jotain. Uusi osa oli jo tehty ja tämä kuva on vanhaa puolta.

Wanhan kaupan puutarha on aina kiertämisen arvoinen paikka.


Siellä sielu vaan jotenkin lepää...


Tätä samaa ruusua olen kuvannut aiemminkin, sillä on se niin kuvauksellinen.


Istahtamispaikkoja piisasi...


Niin, ettei osaisi valita, missä aamukahvinsa joisi, mutta puutarhakutsut voisi järjestää.


Lovisa Gymnasium on myös ihan "pakkokohde", sillä keräilijän mieltä se keräilytavaroiden määrä hellii.

Kävimme paljon muutakin läpi, mutta tässä vain joitain hippusia, sillä aina ei ymmärtänyt kuvata, kun sitä vaan oli niin innoissaan.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kirkossa, mikä toivottaa kaikki tervetulleeksi Loviisaan!


Hetken hiljennyimme ja näimme sen - Siunausta ja Varjelusta! 


Tapaamisiin vuoden päästä!

tiistai 19. elokuuta 2014

Kesäkaverit

Pitkästä aikaa, pitkän kuuman kesän jälkeen, hitonmoisena sadepäivänä oli ihan mieletön idea lähteä elokuviin! Naisenergiaa autollinen ja ei kun menoksi. Kuusaan Studio 123 ja Kesäkaverit !!!


Elokuvassa mennään Hangon kesään ja vietetään sitä ihan niin kuin asiaan kuuluu, pitämällä hauskaa! Iiris(Anna Paavilainen) ja Karoliina(Iina Kuustonen) ovat ottaneet sieltä pestin tarjoilijoina ja siitä se sitten alkaa. Aluksi on saatava asuntoasiat järjestykseen ja se hoituu Eevan(Minka Kuustonen) kautta tai kanssa. Mukaan tulee vielä Iiriksen sisko Hertta(Pihla Viitala). Alkaa oikein tyttöjen kesä...

Tai niinhän sitä luulis. Suloinen Jussi(Lauri Tilkanen) osuu Iiriksen polulle. Karoliinaa vie Tommy(Sampo Sarkola) ja Eevallakin on joku....Olli(Eero Ritala). Kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin elokuvissa vaan mutkitellen. No, pääasia onkin se "tyttöjen kesä".

Vauhtia piisaa ja miten on hauskaa! Aivan ihanan piristävä elokuva, missä keski-äkäinen täti-ihminen ihan tunsi nuortuvansa. Kun elokuva on ohi, voi taas palata omaan arkeensa, hyvin virkistäytyneenä!

En suosittele elokuvaa kukkahattutädeille enkä niille, joilta oma nuoruus jäi elämättä, sillä tässä paketissa tulee se kaikki ja se voi panna harmittamaan!

Elokuvasta mieleen jäänyt neuvo: Jos kohdallesi osuu mukava mies, ota se, sillä vittumaisista ei ole kuin harmia !

maanantai 18. elokuuta 2014

Kolsilan korohoro Uhtualla

Haminassa päästään Jatkosotaan melkosen sakin kanssa. Alikersantti Luottamus luotsaa tätä joukkoa. Pojilla meinaan juttua piisaa, eikä mitään kovin hartaita haasteluja vaan melkosen roimia jutusteluja.
Kolsilan korohoro Uhtualla on Nenosen Jallun kynästä tai sanoisko päästä, joten jo senkin puoleen tarina ei ole niitä tavanomaisimpia sotajuttuja.


Poikia emännöi Galina, joka myös piti pojista erittäin hyvää huolta, kaikin mahdollisin tavoin eli varmaankin siihen tyyliin, että "Iloista antajaa Jumala rakastaa".
Galina pisti tuulemaan muutenkin niin, että olipa ongelma millainen tahansa, niin Galina kun vähän polvelle istahti, niin jo säästettiin ihmishenkiäkin.


Kirjeet olivat loistavia, etenkin kun kotoa tuli sellaista postia, että kotirintama petti! Vastata siihen tietysti piti, samalla lailla.


Oli tämä siitä hyvä sotatarina, ettei juurikaan taisteltu, ei tapettu eikä ollut kamalia pommituskohtauksia. Tämä näytelmä kertoo lähinnä niitä äijien jorinoita, asioita mitkä tuntuvat tärkeiltä, ruoka, viina ja naiset!

No olihan siinä se haavoittunut, ku omiltaan sai kopsun päähänsä ja "sekosi". Välillä aina äityi puhumaan omiaan eli tulevia juttuja ennusti. Huvittavia kohtia kaikki, koska siihen maailman aikaan ne olivat ihan utopiaa, mutta meille jo elettyä elämää.

Haminan Bastion vaan ei ole ihan niitä parhaimpia kesäteatteripaikkoja, koska äänen toisto ei siellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kun on paljon tekstiä, minkä haluaisi kuulla, piti keskittyä ihan äärimmilleen, että sai kaikesta selvän ja silti osa meni ohi...

Tämän sodan ohjasi Jalle Niemelä

lauantai 9. elokuuta 2014

Gabriel, tule takaisin

Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin, on erittäin hyvä näytelmä, edelleen! Mikä?teatteri esitti sen talvella sisätiloissa ja nyt, tauon jälkeen ulkona, kesäteatterissa, Kouvolan museokorttelissa! Kuulinpa hyvinkin sen, että miten on hyvä, vaikka olisi nähnyt sen elokuvana tai joskus jollain muulla näyttämöllä, niin nyt puree...


Gabriel tulee ja vie naisten sydämet! Voi, miten uskomatonta, kuinka mies kietoo pauloihinsa kaksi vanhapiikasisarusta. Kaksi keski-ikäistä, tylsää, arkista ja harmaata paperikaupan pitäjää. Miten ihminen kaipaa sitä toista, läheisyyttä ja uppoaa valheeseen.


Sisarusten sisarentyttärestä, Railista, on tehty hupakko, joka ei ymmärrä mitään, koska on vielä niin lapsellinen. Onneksi, koska niin ollen, ainakin minusta, Raili, on tämän näytelmän sankari! Nuoruuden suomalla otteella.


Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita! On pakko kertoa, että tunnen ihmiset näiden roolien takaa ja näissä rooleissa he eivät ole tuttujani. He ovat Ulriika, Gabriel, Raili ja Kristiina. Joka esityksestä olen vaikuttunut, enkä ole ainoa!

Tämä on nähtävä!

Kuvat: Elina Winne