Helppo ero - Mikkelissä...

 Kyl ol taas otettava eroo Kouvolast ja lähettävä Mikkelii, koska kesä ja siel Naisvuorel kesäteatteri. HELPPO ERO siel ny menee ja mite se olkii helppo tai mite sen ny ottaa, mut ainakii ratkiriemukas.

Taas ol tällaisel wanhal nartul iha uus tarina! Jotenkii sitä vaa ain ilahtuu, jos ei tiiä, mikä on kupletin juoni ja se ikääku pääsee yllättämää. Ny kävi nii ja mite ol kiva yllättyy sillee iha isol käel. Mut, asiaa...

Tämän näytelmän ovat käsikirjoittanut Satu Rasila, Mikko Kouki ja Pekka Laasonen. Ihan mieletöntä settiä ovat saaneet aikaseksi ja sellaista hyvin päivitettyä. Vaan, sitten se näyttelijäsakki, miten toteutti koko pakan, niin kyllä sitä sai vaan äimistellä oikein sillai kyynärpäitä myöten.

Mika Nuojua oli ainut, jolla oli vain yksi rooli, mutta sitäkin kattavampi, koska joutui vastaanottamaan ne kaikki muut! Hän se oli eroterapeutti Mika Laakso, jolla on viimeinen työpäivä, koska haluaa eroon kaikesta. Miten se sitten onnistuu, jää todellakin nähtäväksi. 

Asiakkaita tulee ja kuinka moni tulee uudestaan ja samalla pitäisi kiinteistön kummallista seinällä olevaa omituista läikkää selvittää. Joten asiakkaiden lisäksi paikalla ramppaa jos vaikka kuin moni alan asiantuntija. Asiakkailla taas oli mitä ihmeellisimpiä asioita, joista he halusivat eroon.

En varmasti ole ainoa, joka on haltioissaan, kun pääsee näkemään näyttelijöitä, jotka pomppaavat roolista toiseen, koska se vaan on niin mahtavaa. Nauttia siitä mielettömästä ammattitaidosta, kun mennään ovesta pois ja tullaan seuraavan kerran, hetken kuluttua, estraadille aivan eri roolissa. 

Näissä osissa niittivät gloriaa Jukka Rasila! Pauliina Hukkanen! ja Joonas Kääriäinen!  Jokainen veti sellaisen setin, että pois alta. Heillä kaikilla oli 9-12 roolia. Kyllä - pakosti antoi pisteet sille, joka siellä taustalla hoiti puvustusta!!!!
Ketään ei voi nostaa framille parhaana, koska koko joukkue oli niin parasta A-ryhmää!

Kaiken kaikkiaan riemastuttavan hauska näytelmä, missä sai alusta loppuun asti olla hymy korvissa. Varsin harmiton, niin hyvin tehty, ettei kukaan voi mieltänsä pahoittaa, päinvastoin. 

Tämä ei ole vain minun arvio, koska kyllä "salakuuntelin" yleisön kommentteja, niin väliajalla kuin esityksen jälkeenkin, että miten oli hubaisaa. Ihmiset lähtivät sieltä kaikki hyvillä mielin.

Joten wahva suositus, käykää Mikkelissä ja menkää Naisvuorelle, siellä se kesäteatteri on!

Kuvat: Kontarastia / Pihla Liukkonen

Jenni Tieaho - Kouvolan Taidemuseo Poikilo

 Kouvolan Taidemuseo Poikilossa on Jenni Tieahon näyttely - Pyörteitä ja virtauksia 23.5 - 1.9.2024

Aivan ihana näyttely, mistä ei yhdellä kertaa saa tarpeekseen. Kävin sellaisena päivänä, kun siellä oli joku ryhmä ja taiteilija itse. Jonkin aikaa kuljin mukana, mutta kun se ei ole minun juttu, jättäydyin kulkemaan omineni. Muutaman sanan pääsin kuitenkin vaihtamaan Jenni Tieahon kanssa. 

Teokset ovat upeita! Olin aivan häikäistynyt siitä, miten luonnon materiaaleista voi saada kasaan niin oikeita ja elävän näköisiä juttuja. Oli katsottava kaikkia kaukaa ja ihan läheltä. Hevonen on aika lailla aiheena ja äärettömän hienosti toteutettuna. Siis vaikka kuin yrittäisi, niin ei vaan ymmärrä, miten se teos saadaan niin oikean näköiseksi. Okei, rautalankaa ja vaikka pajua, niin, miten kaikki suhteet toimii ja lopputulos näyttää juuri niin aidolta.

Varsat olivat tuohesta värkättyjä, mutta juuri sen olosia, että olisi mieli  tehnyt halata. Jotenkin sellasia, että kohta ne siitä lähtee eteenpäin. 

Ne "käpytakit" olivat oma ihmetyksen aihe, koska olivat niin suuria, että sopisivat sellaiselle kolmemetriselle tyypille, kun se menee torille ostamaan perunoita.  Oli männynkäpyulsteri ja kuusenkäpytrenssi.

Teoksia on niin laidasta laitaan, että jokaiselle löytyy joku mielititetty. Minut vakuutti se luonnon materiaalin käyttö, että miten paljon voi luonnosta ammentaa materiaalia ja ideoita. 
Kun siellä sitten sain katsoa sen videoesityksen, niin se avarsi lisää sitä, miten teokset ovat syntyneet, niin niitä osasi katsoa jotenkin syvemmin. 
Puhumattakaan siitä, kun taiteilija itse kertoi tarinoita liittyen aina johonkin teokseen tai sen tiimoille. 

Kävin näyttelyssä jo 8.6, mutta odotin, että saan paremmat kuvat, joten vasta siksi vähän myöhemmin tämä *wink-wink* 

Menkää katsomaan ja taiteilija Jenni Tieaho on seuraavan kerran itse paikalla 24.8 klo 13
Aion mennä itsekkin vielä uudestaan!

Kuvat: Kasimir Laine

Vielä ehtii - Heinolan kesäteatteri

 Tänä vuonna kesän ensimmäisen kesäteatterin näin Heinolassa. VIELÄ EHTII oli siellä ensi-illassa 13.6.

Tämän hulvattoman hauskan näytelmän käsikirjoitus on Carin Mannheimer'n, joka aikoinaan Ruotsissa palkittiin  kriitikoiden Teaterpriset-palkinnolla. Suomennos on Liisa Urpalaisen. Loistavasta ohjauksesta vastaa Sari Siikander, joka on ohjannut Heinolaan aiemminkin. 

Rooleissa Tiina Weckström, Katariina Kaitue, Jaana Saarinen, Juhani Laitela, Sauli Suonpää, ja Kirsi Ylijoki

Näytelmä kertoo ystävyksistä, jotka tapaavat aina Maanantai-lounaan puitteissa. Syödään, juodaan ja pelataan bridgeä. Ollaan vanhoja ja myönnetään, koska se vaan on tosiasia. Silti on elämää vielä jäljellä ja sitä on hyvä elää, vielä ehtii vaikka mitä, kun pistää töpinäksi. 

Tapahtumapaikka on Mariannen olohuone ja melkoisen vilkas paikka onkin, kun ovi on aina auki ja sieltä sitten tulee mm. Kotiapu-Tommi, joka auttaa kaikissa tarvittavissa kotihommissa. Ensin ei olisi tarvetta, mutta sitten onkin ihan kaiken aikaa. KotiapuTommin oli paikalle "kutsunut" Säde, jonka mielestä Marianne tarvitsee apua. Katariina Kaitue kaikkine ilmeineen, raivareineen ja olemuksineen oli säteilevä Säde.

Jaana Saarinen on nähty Heinolassa lukuisia kertoja, mutta nyt hän on Mariannen ystävä Annakaisa. Hänellä on mies, joka vaatii alituista huolenpitoa. Lopulta tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, että Annakaisa tekee oman ryhtiliikkeen. Sekin on aivan suotavaa, olipa ikää sitten kuinka paljon tahansa.

Peter on Annakaisan serkku, joka värvätään maanantailounaalle, mutta mikä pettymys, kun ei osaakkaan pelata bridgeä. Juha Laitala on kiltti Peter, joka on leski ja no, kenelle häntä sitten ollaankaan värväämässä... ja kuka hänet lopulta saa. 

Tiina Weckström Mariannen roolissa oli ihan huippu. Se räväkkä äänen sävy, kun sieltä tuli sitä settiä, oli niin selkeä, ettei kyllä jäänyt tavuakaan kuulematta. Miusta tuli heti fani!
 Vaan kyllä kaiken kaikkiaan koko porukka oli niin vakuuttavaa, että sitä jopa pystyi unohtamaan, ketä he ovat. Olivat vain joukko ikääntyviä, joilla on vikoja ja toiveita, mielentilavaihteluja, vessahätää ja erimielisyyksiä, muistoja ja unohduksia. Elämän koko kirjo ja se oma tahto!

Tyttären roolissa Kirsi Ylijoki oli kaunis ja reipas ja juuri sellainen tytär, kun sitä varmaan suurin osa. Kiireinen ja ei sillai oikein "ymmärrä" äidin elämää. Ihanan ulkopuolinen ja asiallinen.

Tämän näytelmän teksti on niin railakasta ja raikasta, että jotenkin sitä vaan eli mukana kaiken aikaa. Sitten sitä tunnisti kaikkia kohtauksia joko niin, että oli nähnyt ja kuullut läheisissä ja tuttavissa. Parasta sekin, että kyllä oman itensäkin luki välillä joukkoon ja sekös vasta naurattikin. Etenkin se, kun asiat tuotiin esiin ihan suodattamatta. Kun se tehdään taidolla, se on nautinnollista.

Uusia sanontoja ja sanojakin tuli esiin ja voin vakuuttaa, että minussakin heräsi eräänlainen Passiivinen Puuma, kun katseli sitä KotiapuTommia... (Sauli Suonpää)

Vaikka se oli hauskaa ja riemullista, niin kyllä välillä silti nous vedet silmiin ja koko yleisö oli ihan hipihiljaa. Vielä ehtii on näytelmä, mikä todella antaa paljon, kaikin tavoin, koska se herättää monenlaisia tunteita. Lopputulos on kuitenkin se, että siitä jää tavattoman hyvä mieli. 

Heinolan kesäteatteri on paikka, mihin kannattaa se kesäretki tehdä, koska sijainti on jo ihan mahtava. Keskellä kaupunkia, upeassa miljöössä, vettä ja puistoja ympärillä ja katettu katsomo!

Hei-hei, menkää Heinolaan, koska siellä Vielä ehtii!!!

Kuvat: Tommi Mattila