Jo piti mennä kauan, että minulle selvisi Loviisan teatterin olemassaolo! Olen käynyt lukemattomia kertoja Loviisassa, mutta koska siellä ei ole varsinaista teatterirakennusta, niin eihän siellä voi olla teatteriakaan - Väärin! Kun sain vinkin, että siellä esitetään Päällystakki, niin ei kun kalenteri esiin ja sovittelemaan meno sinne.
Loviisa on ihana, kaunis kaupunki ja täynnä silmän ruokaa rakennusten muodossa. Vaan missä on se teatteri? Loviisan teatteri on harrastelijateatteri, joka esiintyy milloin missäkin ja nyt areena on Kulttuurikeskus Marilynissa. Ohi olen kävellyt usein, että jaahas elokuvateatteri, mutta sisälle menin ensimmäistä kertaa ja on heti sanottava, että varsin viihtyisä ja toimiva tila, ihan kaikin puolin. Mikä ehkä jännää, niin siellä on myös anniskeluoikeudet ja ne ulottuvat katsomoon asti eli halutessaan voi viinilasin kanssa mennä nauttimaan esityksestä. Tässä kohdin minä tein "etikettivirheen" ja menin katsomoon "popkorni-poksin" kanssa! Se vaan tarttui mukaan, kun oli niin kivasti tarjolla. Lähes hävetti niitä napostella, kun jotenkin minusta tuntuu, että ne sopivat elokuviin, ei teatteriesitykseen.
Päällystakki on aluperin Nikolai Gogol`n novelli, joka on syntynyt jo 1842 eli tosi kauan sitten, mutta tarina ei kuole. Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä muokkasivat siitä näytelmäversion 2009 ja nyt Loviisaan tämän klassikkotarinan on ohjannut ja sovittanut Laura Järviluoma. (tähän kohtaan mittavat aploodit)
Olin aivan innoissani näkemään tämän esityksen, sillä onhan se tarina luettu ja olen kaksi versiota aiemmin muualla nähnyt. Jo näin heti alkuun on sanottava, että tämä Loviisan esitys on aivan loistava, se kaikki kekseliäisyys hämmästytti.
Jo se, kun pääsimme saliin, niin siellä 14 näyttelijää olivat jo lavalla ja "ottivat vastaan". En kerro miten, koska se pitää jokaisen itse kokea.
Päähenkilö on tietysti itse Akaki Akakijevits, jonka osaan on uppoutunut Oskari Orenius. Orenius on niin Akaki, että välillä oikein pahaa teki, säälitti ja herkisti. Akaki on reppana, sellainen hieman yksinkertainen, mutta silti niin sitkeä, joka yrittää jotenkin pärjätä muuttuvassa maailmassa ja sen ihmisten kanssa, ollen kuitenkin niin yksin.
Näyttelijäkaarti oli mittava ja rooleja niin paljon, että osalla niitä oli ihan roppakaupalla. Pääosin puvustus oli mustaa. Tuli mieleen, että jokainen on kaivannut kaapistaan ne mustat vaatteet, joiden ei tarvitse olla millään lailla uusia. Muutakin puvustusta oli, että saatiin esiin hieman erikoisia tyyppejä. Puvustus ja tarpeiston valmistus on Leena Saul'n, joka myös toimi kuiskaajana.
Tarina kulkee pääosin sillä, että Akakilla on päällystakki, joka on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta se on hänelle tärkeä. Siitä huomautellaan, mutta Akaki ei välitä, kunnes hän sitten hankkii uuden takin... Sen jälkeen kaikki muuttuu ja mikään ei ole enää ennallaan.
Akaki tekee niin paljon töitä, että uupuu ja saa lääkityksen ja sen myötä taas lisää ongelmia. Tarinasta voisi kertoa kaikkea loputtomiin, mutta en kerro, koska tämä tarina puhuttelee kaikin tavoin, etenkin kun sen on päässyt näkemään.
En nosta jokaista esiintyjää erikseen, mutta haluan mainita pääkertojan, jonka osassa on Eila Diekman. Hän on sitten mielisairaalan johtaja, joka antaa Akakille ruiskeen, että pärjää sitten taas maailmassa, kun sairaala suljetaan. Roolista toiseen, hups vaan ja taas mennään.
Niitä roolista toiseen hyppimisiä siis piisasi muillakin ja toinen nosto on Päivi Pollari, jolla oli kuusi erilaista roolia. Masentunut lääkäri oli aivan huippu! Se, miten hän valuu näyttämöltä pois, oli ihan vertaansa vailla. Just se sellainen kohtaus, että kelataas taaksepäin ja otetaan vielä kerran.
Jos Akaki oli se näytelmän rauhallisin, niin lähes kaikki muut olivatkin sitten vauhdikkaita, siis todella niin, että energiaa piisasi just niin, että katsojallakin sykkeet nousivat. Dunja Katz ottaa haltuun viisi roolia ja ollessaan Storbjörn, estraadi on todella hänen. Vaikuttavaa, miten sellainen johtaja juuri hallitsee - ihan kaiken!
Voisin kehua retostella vaikka kuin tätä esitystä, sillä niin vaan se on Mahtava! Miten harrastelijaporukalla on saatu näin upea esitys aikaseksi!!! Aika lailla päällimmäisenä ajatuksen nousee raha! Kuinka se tässäkin tarinassa hallitsee ja sen myötä ihmisen käytöstä. Vielä sekin, että harrastelijoilla ei ole varoja lavastuksiin yms. mutta kekseliäisyyttä sitäkin enemmän. Minäkin sain käteeni arbuusin kuoren, joka minun piti heittää Akakia kohden. Oli se näppärästi askarreltu. Suihkupullot ja pahvilaatikot olivat hyvin käytetty ja sen ensimmäinen kännykkä tallentui pääni kuvatiedostoihin ikuisiksi ajoiksi.
Loviisan teatterilaiset yllättivät minut kyllä niin täysin ja sellaisella otteella, ettei sitä hevillä unohda. Kiitos ja kummarrus ja nyt toive, että jos ette ole ennen käyneet Loviisan teatteria katsomassa, niin nyt olisi sen aika. Todella kokemisen arvoinen esitys, joten TAKKI niskaan ja menoksi!
Minä ja ystäväni hurautettiin Loviisaan Kouvolasta ja kyllä piisasi kotimatkalla tarinaa, kun kävimme tätä kokemaamme läpi.
Kuvat: Linda Varoma
