torstai 22. elokuuta 2024

Maailman pihamaat

 Maailman pihamaat on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoitus ja sen ensiesitys oli v. 2022 Ristiinan kesäteatterissa. Näin sen silloin ja pidin tavattomasti. Nyt sen otti ohjelmistoonsa Pyhtään Harrastajateatteri ja olihan se pakko lähteä katsomaan. Meitä oli neljä ja teimme ensi-visiitin Pyhtään Purolaan, missä on ihana, wanha seuratalo Svedebo. Ei tarvinut sadevermeitä eikä aurinkolaseja, kun olimme sisätiloissa. 

Pyhtäälle Maailman pihamaat on ohjannut Henri Saarainen.
 Näytelmä on varsin nostalginen, paljon kaikkea vanhaa ja sitä entistä elämää, mikä nostattaa mieleen omiakin muistoja. Tarina menee niin, että maalaistyttö Siiri on lähtenyt kymmenen vuotta sitten maailmalle laulamaan ja palaa nyt kotikylälle kymmenen vuoden jälkeen ystävänsä häihin. Eletään vuoron perään nyt-aikaa ja ennen-aikaa ja ne toimivat erinomaisesti. 

Pyhtäälle oli myös saatu haalittua lapsia/nuoria näyttelijöitä, koska tässä näytelmässä on ne roolit, kun henkilöt olivat vielä lapsia ja sitten kun he ovat jo aikuisia. Nämä nuoret vetivät kyllä osansa niin luontevasti ja raikkaasti, että sitä oli ilo seurata. Kun kolme nuorta tyttöä esittivät Puhelinlingat laulaa-biisin, niin se oli kuin wanhan ajan Metrotytöt.

Maailman pihamaat-näytelmän pääpari on Siiri ja Janne. Nuoruuden Siiri ja Janne ovat Senja Sjögren ja Jesse Snygg. Molemmat olivat kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Puvustus teki ison osan siihen, että nykyajan nuorista saatiin niin lämminhenkisiä, entisajan lapsia. 


Aikuisia Siiriä ja Jannea esittivät Päivi Sinisalo ja Marko Paukkunen. Siiri pakenee ja Janne yrittää pysyä perässä. Hyvin vetivät, mutta sellainen pikkujuttu vähän häiritsi, että Jannella oli sormus. Se kiiltää heti katsojan silmään. Esityksen ajaksi sen voisi laittaa vaikka taskuun.

Kaikki olivat erittäin hyviä tyyppejä ja osuvaa tulkintaa. Tanja Puustinen-Kiljusen teksti vaan toimii ja kun se esitetään sydämestä, niin se osuu. Huumoria on ripoteltu sinne sun tänne ja se on kepeää. Erilaiset henkilöt tuovat ryhtiä ja rytmiä tarinaan. Sisarukset Hermanska (Christina Hjelm) ja Vilhelmiina (Gina Drockila-Kosonen) ovat niin nokkela parivaljakko, että heistä saisi ihan oman näytelmän. Tero Kiljunen kahdessa roolissa oli varsin hupaisa, Tapani Kansa-tribuutti ja "Tapparan mies". 
Siirin vanhemmat Riitta ja Paavo - Irene Sipari-Vilhunen ja Jouni Tani. Kiitos Riitta, kun osasit laittaa pöytäliinan heti suoraan. (Meitä on ainakin kaksi katsojaa, joiden silmään pistää heti, jos se jää vinoon).

Koko esitystä siivittää musiikki, mikä on kaunista, tuttua ja vähän vieraampaa, mutta niin upeasti esitettyä. Uskomattomia laulajia. Säestyksestä vastaa nelihenkinen yhtye kapellimestarinaan Iina Tani, joka on musiikin sovittanut ja vielä soittelee pianoa. Antti Järvinen on kitarassa, Sirpa Salorinne alttoviulussa ja Sauli Paukkunen bassossa ja siinä sivussa hoitelee äänentoiston.

Mistä onni löytyy? Onko meillä aina liian kiire? Pelottaako omat tunteet?
Tee retki Pyhtään Purolaan ja käy ottamassa selvää, mitä Maailman pihamaat pitää sisällään. 
Sellainen varoitus, että kun seuraavana aamuna herää, niin Maailman pihamaat soi korvamatona - vieläkin.

Kiitos kaikille, ihan koko porukalle! Vaikka olimme siellä ensimmäistä kertaa, meidät otettiin vastaan kuin olisimme käyneet ennenkin. Jäi hyvin lämmin mieli.

Kuvat: Satu Kervinen/Kirsi Salo


perjantai 16. elokuuta 2024

Merikeskus Vellamo

 Olipa taas aika piipahtaa Kotkan Merikeskus Vellamossa. Merimuseo, Merivartiomuseo ja Kymenlaakson museo ovat kaikki samassa rakennuksessa. Tämän käynnin syy oli ensinnäkin se, että paikka vaan on hieno ja varsin viihtyisä ja toiseksi, siellä on UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön taidetta aina 15.9 asti.

Oli siis kiinnostavaa käydä katsomassa, mitä siellä oli esillä. Noh, olihan siellä mm.Hugo Simbergin grafiikkaa. Simberg on siis luonut Aarnikotkan, mikä on yhtiön logo ollut jo 1800-luvulta asti. Akseli Gallen-Kallela taas oli Simbergin opettaja. Gallen-Kallelalta näyttelyssä on teos, missä ei olekkaan hänen omaa signeeraustaan, vaan todennäköisesti jonkun yhtiön logo.

Vellamossa on aina muitakin näyttelyitä. Varsinaisen pysyvän meriaiheisen näyttelyn rinnalla on nyt Puun vuoro - Kunnianosoitus Kymenlaakson metsäteollisuudelle ja sen tekijöille.

Se kestää peräti 1.11.2026 asti ja on ihan mahtava. Taidolla tehty, ihasteltavaa ja ihmeteltävää piisaa. 

Jotenkin nykyaikana museoiden näyttelyistä osataan tehdä sellaisia, että niissä viihtyy.

 

 

Oceanista – muoti ja meri-näyttely oli mykistävä! Siellä oli mitä moninaisimpia luomuksia, joita en ees kerennyt kuvata, koska jäin vaan katselemaan. Mutta - kannattaa siis nähä ne mielikuvitukselliset vermeet. Tämä näyttely kestää  29.9.2024 asti!

Vellamossa on niin paljon kaikkea nähtävää, että kannattaa varata aikaa. Koska mekin heti alkuun kävimme Ravintola Laakonkissa syömässä hyvin kelvollisen mansikkaleivoksen. Kun näyttelyt oli katsottu, niin lopuksi on kiva ilahduttaa itseään ja ehkäpä muitakin, tekemällä ostoksia Museokauppa Plootussa. Sieltä mukaan tarttui mm. tukkapampula (nostalginen muisto lapsuudesta) ja tervakynttilä!

Ehdottomasti sellainen kohde, mikä ei jätä kylmäksi!

Kuvat: Kini Laine