Turun taidemuseo ja pari muuta...

 Marraskuinen viikonloppu sujui varsin ratevasti Turussa ja siellä tulikin poikettua muutamassa museossa. 

Ensimmäinen kohde oli Turun Taidemuseo, sillä se on vaan kaikin puolin kiehtova. Niinpä heti sinne.

Puolalanmäellä sijaitsevan taidemuseon on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström (1846-1924) ja se oli avautuessaan Suomen toinen taidemuseoksi suunniteltu rakennus. Ensimmäinenhän oli tietysti Ateneum. Vanha kivilinna-tyyli viehättää.
 Tällä kertaa minulla oli kuitenkin painava syy tulla tähän museoon ja se oli Nelli Palomäen näyttely Otteita. Palomäki on kansainvälisestikin tunnettu valokuvataiteilija. Valokuvat ovat aina kiinnostaneet minua ja tässä näyttelyssä oli osin koteina olleet Valamon luostarin munkit, niin olihan se käytävä tuttuja naamoja bongaamassa.

Hienosti otetut kuvat ovat kauniita katsella. Kun siellä oli vielä sisaruksista kuvattuja teoksia, niin niistä nousi heti esiin erilaisia tunteita. Kuvat ovat kaikki mustavalkoisia, niin voi sitten ihan itse katsellessaan kuvitella värit, jos on tarve. 
Näyttely kestää vain 18.1.2026 asti, joten kannattaa käydä pian tutustumassa. 

Kun on jonkun verran kiertänyt taidemuseoita, niin on aina hauskaa tavata joku tuttu taulu. 

Ensinnäkin Turun taidemuseon kokoelmiin kuuluu Dora Wahlroos: Innoittaja. Ihastuin siihen heti ensimmäisellä kerralla ja sen jälkeen piti onkia kaikki mahdollinen tieto Dorasta (19.12.1870-21.3.1947) Kun näen sen taulun, niin heti tule sellainen hyvä mieli, kuin olisi vanhan tutun tavannut.
 
Toinen yllättävä taulu oli Emma Sarpaniemen valokuvateos, jonka olin nähnyt Rovaniemen Korundissa, jolloin siellä oli Outo vetovoima - Teoksia Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta. Nyt Sarpaniemen teos oli Mikä väri-näyttelyssä, mikä kestää 8.11.2026 asti! Siinä näyttelyssä on sitten 60 teosta 39 taiteilijalta ja riittää silmän iloa. 

Miellyttävä tapaaminen oli myös Rest Is Silence, minkä on taiteillut Petri Ala-Maunus. Hänen teoksiaan olin nähnyt Valamon luostarin näyttelyssä Taivaallista valoa. Ilahduttavaa.

Turun taidemuseo on aina käymisen arvoinen paikka, sillä kyllä löytyy nautittavaa joka lähtöön. Minä vain hiukan pintaa raapaisin. 

***********************************************************************************

Taidemuseosta sunnistimme Ett hem-museoon, kotimuseoon, missä oli juuri auennut Jouluinen museo-kattaus. Tämä kotimuseo oli saanut siis ihana jouluisen tunnelman ja siellä pääsi kyllä rauhalliseen joulumieleen. 

Oli joulukuusi ja hiljaa soi rauhalliset joululaulut. Hillitty meininki, koska olihan kaikki jotenkin muutenkin niin siistiä ja harrasta. Museo on alunperin ollut Alfred ja Helene Jakobssonin koti, joka jo v.1932 avattiin museoksi, tosin silloin Hämeenkadulla, missä se oli isompi. Nykyinen museo avattiin v.1965 Piispankadulla. 

Nähtävää riitti jokaisessa huoneessa runsaasti ja oli kiva tarkkailla kaikkea. Meidän siellä ollessa saimme olla aika lailla ominemme, sillä varmasti muu kansa olivat Turun joulutorilla yms. 
Meillä oli muuten kaiken aikaa kengän suojukset, sillä eihän sitä nyt kenenkään kotiin mennä lompsimaan ulkokengät jalassa. Koti on ihan oikea nimitys, sillä olimme kuin vieraisilla kodissa, jossa isäntäväki on vain jossain muualla. 

Suositeltava kohde ja ihan siinä Turun tuomiokirkon kupeessa. 

***********************************************************************************

Seuraavaksi menin ihan omineen Aboa Vetukseen. Sehän käsittää Argeologisen museon ja Nykytaiteen museon. Seuralaisellani oli jo siinä vaiheessa tapaaminen, niin minä kulutin sillä aikaa nykytaiteen parissa. 

Argeologinen puolihan käsittää keski-aikaista Turkua, mutta olen siellä aikasemmin jo aika lailla kierrellyt, mutta suosittelen sitä silti ja koko perheelle. Itsekseni kävin siellä vain Annan kappelissa ja sytytin siellä kynttilän. 

Nykytaiteeseen perehdyin lähinnä siellä rakennuksen yläkerrassa, missä en ollutkaan ennen käynyt. Nyt siellä on turkulaisen taiteilijan Matti Rag Paanasen (1939-2022) näyttely. Joka huoneessa hänen taulujaan, jotka kävin katsomassa. 

Kun olin aikani kierrellyt, osuin paikkaan, missä pyöri dokumentti hänestä. Hänen vaimonsa kertoi heidän elämästää, kodistaan ja siitä, miten Rag niitä taulujaan maalasi. Se oli todella hyvä ja sen jälkeen minun olikin kierrettävä koko näyttely uudestaan.

Vaikka en ole niinkään nykytaiteen ystävä, niin jollain lailla pääsin "yhteisymmärykseen" hänen kanssaan, kun sain tietää, miten koville taiteilijaa oli ottanut Notre Damen palo. Oli kuulemma maalannut niin siitä, että "savu oli noussut atelejeesta".

Paanasen näyttely kestää 22.3.2026 asti

Ikkuna ja siitä avautuva näkymäkin oli "taideteos".

Kuvat: Kini ja Kasimir Laine