Joulukuun alkupuolella tuli jo käytyä Amos Rex'ssä ja voin paljastaa, että oli eka kerta. Aiempina kertoina on ollut semmoiset jonot, ettei heikkohermoisella riitä puhti. Sinänsä hienoa, että museoihin jonotetaan. Toki se kertoo siitäkin, että museo on keskeisellä paikalla, mutta myöskin siitä, että sinne on järkätty erittäin kiinnostavia näyttelyjä.
Nyt siellä on esillä argentiinalaisen taiteilija Leandro Erlich'n aivan huikean hieno näyttely. Näin tästä esimakua useitten ihmisten somepostauksissa ja olin heti ihan myyty, pakko päästä näkemään ja kokeilemaan. Kohteita, missä pääsee myös itse mukaan, on useita ja ne ovat hämmästyttävän hauskoja.
Bâtiment - rakennus on yksi niitä suosituimpia ja on saanut ensiesityksensä Pariisissa vuonna 2004. Me emme osallistuneet siihen, koska oli aika lailla yleisöä. Nappasin kuitenkin kuvan tilanteesta, mikä nauratti kaikkia, sillä isä ja pikkuvauva siellä menivät. Tuumasinkin, että siitä vaan nyt kuva isovanhemmille.
Kohteita minun laskujeni mukaan on kahdeksan. Yksi hauska oli myös Lost Garden. Millään en ymmärtänyt, miten se on tehty, mutta peileillä on kikkailtu. En kerro niistä muista, koska jokaisen täytyy itse kokea, yllättyä ja ihastua ja löytää se oma lemppari.
Viihdyimme tässä näyttelyssä hyvin ja sitten oli se Studio Rex, missä oli tulivuori! Sinne menimme köllimään, koska se oli sallittua, jopa suotavaa. Teoksen ÊTER, jonka ydinryhmään kuuluu useita.
Kengät pois ja leikkimieltä ja sinne teputtelemaan tulivuoren uumeniin. Olisi hyvin voinut vetää vaikka päikkärit. Matka kuitenkin jatkui.
Amos Anderssonin taidekokoelmaan tallennettu Sigurd Frosterus-kokoelma on nyt nähtävissä Amos Rex'ssä. Sigurd Frosterus (1876-1956) oli suomalainen arkkitehti (mm. Helsingin Stockmanin arkkitehti) ja taidehistorioitsija. Hän keräsi taidetta ja hänen kuoltuaan tyttäret perustivat Sigurd Frosteruksen säätiön. Maalausten lisäksi on piirroksia, keramiikkaa ja grafiikkaa.
Kokoelma on jälki-impressionistinen ja niitä oli todella kiva katsella. Se sellainen maalaustyyli, jota on ihan kuin pensselillä töpötelty. Valitettavasti unohdin ottaa kuvia niistä. Tämä kuvaus siksi, etten tunne tekniikoita ja tyylejä, mutta pidän tavattomasti taulujen katselemisesta.
Kannattaa tämäkin näyttely nähdä - se on vähän kuin jälkiruoka päänäyttelylle.
Kuvat: Kini ja Kasimir Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)