Menneisyyden varjo - musiikillinen maaseutukomedia

 Helmikuun varsin kosteassa ja pimeässä illassa suunnistimme Uttiin ja siellä Kuivalan nuorisoseurantalolle, missä oli Uusi Teatteri Utin ensi-ilta: Menneisyyden varjo, mikä on musiikillinen maaseutukomedia. Käsikirjoitus ja pääosan esittäjä on Henna Hännikäinen. Ohjaajana on luotsannut erittäin onnistuneesti tätä maaseutuhässäkkää Sami Sivonen.

Tarinassa olla maalla Vähäkäen tilalla, missä temmeltää monta sukupolvea ja vilskettä piisaa. Välillä kinastellaan aika lailla isoilla kirjaimilla ja sitten taas halaillaan. 
Tilan nykyinen isäntä Benjamin Vähäkäki, jonka roolia Ari Hännikäinen isännöi, on päättänyt luopua lehmistä. Muut ovat jo viety, mutta yksi pääsi karkuun. Karkuun päässyt on Maitotyttönen, jonka nahkoissa ammuu ja valloittaa Henna Hännikäinen. Ihana lehmä !!!

Vähäkäkiä on melkoinen joukko ja lisäksi on vävykokelasta ja naapuria. Oikein sellaista kuin olettaisi olevan, jos vielä elettäisiin niin, että sitä väkeä maalla olisi. "Tietoiskuja" maatalouselämästä tulee välillä pieninä paloina lehmältä, kun miettii syntyjä syviä. 

Parhaiten osu ja uppos tämän näytelmän lapset ja nuoret näyttelijät. Olin suorastaan haltioitunut sille luontevalle ja reippaalle esiintymiselle. Se ei ollut vain replojen ulkolukua vaan aivan mahtavaa tulkintaa. Maitotyttösen paras ystävä Lahja Vähäkäen roolissa Diana Uotila loistaa ihan vimpan päälle. Sitten kaksoset Otto ja Otso Pulkki. Heitä esittivät Eino Pasi ja Otto Kangas. En lakkaa ihmettelemästä sitä meininkiä, mitä näin, miten pojat siellä estraadilla olivat kuin kalat vedessä. Odotin kaiken aikaa niitä kohtauksia, missä näitä nuoria oli.

Lisäksi Viivi Mauno, joka on Laina Vähäkäki, Lahjan sisko, säkenöi lavalla ja onpa esityksen koreografiatkin hänen tuotostaan.

Niin, että sorry kaikki aikuiset, kun en teitä niin ylistä, vaikka olittekin tosi hyviä. Annoitte tilaa näille nuorille ja se on hienoa se. Sydäntä lämmittävää se, että nuoret vaan tuovat aina sellaisen oman lisän ja toiveen siitä, että kaikki jatkuu. 

Musiikki oli Virve Rostin tuotantoa ja säestyksestä vastasi bändi Mekka Q! Biisit vedettiin hienosti, yksin tai yhdessä, riippuen biisistä. Ne yhteisvedot olivat tansseineen nautittavia. Kaiken aikaa näki sen, millä innolla ja riemulla kaikki olivat mukana. Toki harrastelijamaisuus näkyi, mutta se olikin juuri se juttu!

Riemastuttava, koko perheen harmiton näytelmä, josta yleisö tuntui tykkäävän!

Kuvat: Ari Varima