Elävän tarkoitus

 Lokakuinen perjantai, kostea, pimeä ja kylmä, mutta Anjalankosken teatterissa, Myllykoskella oli mukavan lämmin ja lupsakka fiilis, kun saimme nauttia esityksestä Elävän tarkoitus. 

Erittäin raikas ja kaikin puolin mielenkiintoinen näytelmä on Daniel Katz'n käsikirjoitus ja Anjalankosken teatterille sen on ohjannut Ilmo Ranne. 

Kaikki alkaa Lydiasta, joka on taiteilija ja päättää lähteä kissansa Aamoksen kanssa suolle maalaamaan. Lydian osassa taituroi Päivi Virta-Sihvola ja Aamos-kissana naukuu Erno Harju/Heta Sipinen. Ihana kissa, joka tietää paikkansa.

Lydiaa "hoitavat" Laila ja Lailan työtön avomies Kaiho. Anne Nurmela ja Jarmo Pilli rooleissaan saavat olla aika lailla keskiössä, koska kaikki kun alkaa mennä pieleen, niin mutkat eivät millään meinaa suoristua. Lydia on hukkunut suolle ja tilanne on jotakuinkin kimurantti.

Laila tuskailee kaiken aikaa tilanteen mielettömyyttä ja Martta säestää. Martta on Lydian "ystävä" ja varsinainen suupaltti. Jaana Kurittu pysyy kyllä niin siinä sanailussaan mukana, että oikein hengästytti ja nauratti vuoronperään.

Kaiho ja hänen velloksensa Vilho ja Sulho, jessus mikä sarja tai enimmäkseen Vilho ja Sulho sähläävät niin kuin jokaisessa hyvässä tarinassa, on oltava ne pölhöt. Hauskoja tilaneita! Timo Kurittu ja Jukka Sinkkonen ovat sellainen parivaljakko, että saivat aikaan monta hupaisaa tilannetta. 

Koko näyttelijäkaarti antaa taas niin parastaan ja siis KAIKKI ovat niin hyviä, mutta jos ihan pikkasen nostan, niin Minna Sipisen tulkitsema Saara ja Timmo Hopposen osa Mähösenä, oli kyllä niin hauskaa settiä, että oikein riemastutti. 

Paljon oli muitakin henkilöitä, jotka toivat kivaa väriä palettiin. Esitys koostuu näppärästi pienistä kohtauksista, joten missään kohtaa ei tule herpaantumisen tunnetta. Pidimme tästä tarinasta todella, sillä niin oli jännä tarina ja todella hyviä heittoja. 
Vaikka vaikuttaakin varsinaiselta kimaralta, niin kannattaa käydä katsomassa, miten hauska tarina on tarjolla!

Kuvat: Pekka Kaatiala

Seitsemän koiraveljestä

 Kotkan kaupunginteatterissa oli Seitsemän koiraveljestä ensi-illassa 18.10 klo 15! Riemastuttava koko perheen näytelmä. Alunperin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on saanut jos vaikka mitenmoista tulkintaa, mutta tämän version on viritellyt Mauri Kunnas, joka siitä kirjankin kuvitti ja sanoitti. Kotkaan tämän näytelmän on sovittanut ja ohjannut Aleksis Meaney.
Ja sitten vaan koirulit lavalle!

Oli todella hauskaa heti aluksi tunnistaa, kuka kukin on, sillä niin oli mainiosti heistä koiria tehty. Kiitos siitä kuuluu naamioinnin suunnittelija Silja Huuhtasella ja naamioitsija Heidi Kolhoselle. 

Juhani - Osku Haavisto
Tuomas - Jarkko Sarjanen
Aapo - Juho Markkanen
Simeon - Kalle Kurikkala
Timo - Marika Huomolin
Lauri - Konsta Lippo
Eero - Ella Mustajärvi

Melkoinen koiralauma, jolla jokaisella se oma tyylinsä ja luonteensa ja ne tulevat hyvin esiin. Korvat heiluu!

Petteri Pietiäisen lavastus oli kyllä ihan mahtava. Kaikki kivat keinot käytetty. Härkälauma oli varsin mielenkiintoinen totetutus. Parasta oli kyllä se, että saatiin olla metsässä.

Koiralauman lisäksi oli muitakin rooleja melko joukko ja niistä vastasivat Eeva Hautala, joka veteli aina Männistön Venlasta Lucifeerukseen ja muutaman siitä väliltäkin, Lise Holmberg, joka taas roolitti nimismiehestä suteen ja pari muutakin, ja Anne Niilola, jonka osaksi koitui olla mm. lukkari, peikko ja 
jne.  Anne Niilolan "röhkiminen" kuullosti niin hupaisalta, että melkein alkoi kurkkua kutittaa.

Esityksessä kuultiin myös lauluja! Jouni Bäckström oli biisit sovittanut ja johtanut ja tuttujahan ne olivat. Mikseipä olisi ollut, kun ehkä jokusen kerran kuullut, mutta miten raikasta kuulla uusia sovituksia. 

Ensi-illassa sali taisi olla täpösen täynnä kaikenikäistä yleisöä, joten kyl kelpaa mennä joukolla katsomaan, miten koiraveljekset pärjäävät ja oppivatko lukemaan???
Vielä kun nämä nimenomaan aikuiset ihmiset osaisivat olla teatterissa niin, että siellä saisi rauhan nauttia esityksestä, ilman sitä omaa elämöintiä. Lapset kyllä osaavat katsoa, kuulla ja kokea, ilman, että heille pitää selittää ja esittää kaiken aikaa siitä vierestä.

Kuvat: Jukka Koskinen

CAROLA - Kielletyt leikit

 Kouvolan teatterin Klubilla pääsee nyt Kiellettyihin leikkeihin, sillä siellä on Carola! Eikä vaan yksi vaan kaksi Carolaa, sillä Annina Rubinstein ja Satu Taalikainen tulkitsevat Carolan kappaleita ja siinä sivussa tulee sitten Carolan elämän vaiheetkin tutuksi. Carola eli 1941-1997.

Tunteikkaan illan on ohjannut Tiina Luhtaniemi ja Carolan laulujen sovittajana ja säestäjänä on pianisti Kirsi Saari. Käsikirjoituksen on tehnyt Mari Posti. Valot ja äänet on viritellyt Jari Rinne. Puvustus ja kampauksetkin ovat niin ajan hengen mukaisia ja sitä oli helppo tarkkailla eturivistä. Mietin siinä samalla, että mistä niitä sen aikuisia kengiä saa, kun olivat niin kuin pakasta vedetyt.... Janika Rikkola on loihtinut maskeeraukset ja ne tukat. Helena Hankosalo, Kirsi Niemi ja Mirkka Torniainen ovat puvustuksen takana. 

Esityksen biisilista on mittava. 17 upeaa kappaletta saatiin kuulla ja miksi ne mahtuivat niin hyvin, niin niitä ei laulettu kokonaan vaan sopivasti. Koko setti alkoi laululla Nousee päivä, laskee päivä... Olin että ounou, nyt menee vetistelyksi, sillä olinhan vastikään ollut Rovaniemen kaupunginteatterissa nyyhkimässä tätä biisiä, joka aina nostattaa tunteet pintaan. Kerrankin helpotti, kun sitä ei laulettu kokonaan, sillä kauempaa ei olisi kyennyt kyyneleitä pidättelemään. 

Sitä on kuullut Carolan lauluja lähes koko elämän, mutta kun sitä sitten istuu teatterin Klubilla ja näkee ja kuulee sellaista sydämeen sopivaa tulkintaa, niin se kyllä herkistää, vaikka kuin yrittäisi ajatella, että täähän on ihan tuttu juttu. Silti sitä vaan on niin herkillä. 
Ilta etenee niin sulavasti, etten katsonut kertaakaan ohjelmalehtistä, kun niin vaan upposin tunnelmaan ja kappas, tulikin väliaika ja sen jälkeen päästiin taas nauttimaan toinen mokoma niitä kauniita ja hyvinkin erilaisia kappaleita. Sitä välillä tajusi, että aijaa, tämäkin on Carolan laulama!

Kaikille on takuuvarmasti tuttu biisi Rakkauden jälkeen. No, onhan sitä vuosien mittaan kuullut moninaisia kertoja, mutta kun sen nyt kuuli, niin hienosti tulkittuna, että se upposi ja piirtyi syvälle sieluun. Kotiin päästyänikin se vielä soi mielessä ja pitkään. Anninan ja Satun äänet menivät kyllä niin ihon alle. 

Carolan elämä oli tuotu hienovaraisesti esiin ja ei ole ensimmäinen taiteen työntekijä, joka on paininut moninaisten ongelmien kanssa. Enää ei ole Carolalla haasteita minkään suhteen, mutta silti halusin kuvitella, että hän jossain olisi nähnyt tämän hienon illan!

Tämä kannattaa kokea!

Kuvat: Kouvolan teatteri

Viulunsoittaja katolla Rovaniemellä

 Kun alun alkaen huomasin sen, että Viulunsoittaja katolla menee Rovaniemen teatterissa, niin olihan se tehtävä sitten "tikusta asiaa" ja lähettävä käymään oman pojan luona siellä kylässä. Niin me sitten vietimme äiti-poika-laatuaikaa ja nautimme ihanasta esityksestä yhdessä.

Rovaniemelle tämän iki-ihanan musikaalin on ohjannut Seppo Välinen, joka on kunnostautunut hyvillä ohjauksillaan vaikka missä. Tälläkin kertaa oli niin reipas veto, että kyllä riemastutti. Musikaalin käsikirjoituksen on tehnyt Joseph Stein, musiikin säveltänyt Jerry Bock ja laulujen sanat kirjoittanut Sheldon Harnick. Suomennos Esko Elstelä.

Pertti Koivula vierailevana tähtenä oli niin lupsakka Tevje ja miten hyvin sopivat yhteen, kun Golden roolissa oli Paula Miettinen. Jotenkin niin kiva kombo, kun Tevjen piti olla se perheen pää, mutta kyllä se loppupeleissä oli Golde. 

Entäs sitten ne tyttäret! Mitä upeaa iloittelua, kun siskokset tyyrää omiaan ja kun pitäs naimisiin mennä ja kuka se päättää sulhasista. Siinä oli ruutia kerrakseen ja hyvä niin. 

Kovasti tykkäsin Jenten roolin aivan hykerryttävän hyvin vetäneestä Karoliina Surma-ahosta. Sitä jotenkin aina jäi odottamaan, että tule pian takaisin. 

Tämän musikaalin biisit ovat osin jääneet soimaan muuallakin, joten niistä saa sitä tuttuuden tunnetta. Häälaulu on aina se, mikä nostattaa vettä silmiin. Miten se onkin niin kaunis. Toki Rikas mies jos oisin jne. tuovat omanlaisensa fiiliksen, niin että tekisi mieli laulaa mukana. Ei siis ihme, että tämä musikaali on yksi monien suosikeista. 

Tanssikohtauksia oli paljon ja ne olivat toinen toistaan upeampia. Koreografiat olivat vierailija Jouni Pirttisen. Mutta - mukana olivat Santasport Lapin urheiluopiston tanssinopiskelijat, jotka kyllä niin panivat parastaan. Lisäksi Siepakoiden tanssijat, joten siinä pantiin jalalla koreasti todella vimpan päälle. 

Koko esitys oli alusta loppuun niin nauttivaa esitystä ja mikä oli hienoa, niin paljon oli vierailijoita ja TAMK:sta oli peräti kolme. Nuoria lahjakkuuksia nähtiin lavalla ja siinä ne menivät vanhempien rinnalla yhtä lailla. Joten tulevaisuus on taattu, kun niin paljon on nuoria taitavia tähtiä tulossa. 

Meidän näkemämme esitys oli päiväesitys ja loppuunmyyty ja yleisö oli aika lailla iäkästä. Suosittelisin kuitenkin nuoremmillekin, koska olisi hyvä tietoisku siitä, miten se elämä ennen oli, 1900-luvun alussa ja kuinka se siitä sitten muuttui, koska tässä näytelmässä rikotaan perinteitä, vaikka niistä yritetään kiinni pitää. 

Upea bändi siellä säesti kapellimestarinaan Minna Siitonen ja runsas puvustus on pukusuunnittelija Paula Variksen. Toimiva, jotenkin Aaltomainen lavastus on Juho Lindströmin. 

Voin ihan vilpittömästi kehoittaa joskus lähtemään "merta edemmäksi kalaan", jos tällainen ilmaisu sallitaan, sillä ajoin minäkin Kouvolasta tätä katsomaan ja niillä fiiliksillä elää pitkään. 

Kuvat: Petri Teppo