Kouvolan teatterissa on nyt mahdollisuus löytää ja päästä Salaiseen puutarhaan. Vanha nuorten kirja, minkä on kirjoittanut F.H. Burnet ja mikä julkaistiin jo vuonna 1911, on nyt hienosti näyttämöllä. Dramatisointi on Anna Krogeruksen ja ohjaus Iiris Rannion.
Itse luin kirjan joskus 1970-luvulla siinä samassa rytäkässä, kun kaikki muutkin nuorten kirjat. Sen verran oli unohduksiin jäänyt juonen kulku, että kuuntelinpa sitten äänikirjaversion ennen kuin pääsin näkemään tämän esityksen. Nuoruudesta muistan, että kirja oli hyvä, paikoitellen jännäkin, mutta nyt kun se kuuntelin, se tuntui ehkäpä hiukan lällyltä. Vaan kun pääsin näkemään, miten se on Kouvolaan tehty, niin olin aivan häkeltynyt, enkä ollut ainoa, sillä kuulin yleisön seasta välillä hyvinkin ihastuneita huokauksia ja kommentteja.
Päähenkilö on Meeri, joka joutuu vanhempiensa kuoltua, muuttamaan setänsä kartanoon Englannin nummille. Kukaan ei ole koskaan hänestä juurikaan välittänyt ja hänestä on kasvanut aika lailla kiukkuinen tyttö. Tiina Winter on niin osaansa sopiva, reipas ja särmikäs, notkea ja eläväinen.
Kartanon taloudenhoitaja, rouva Medaljonki ottaa Meerin vastaan ja antaa heti kättelyssä ymmärtää, että on talossa se, joka määrää. Johanna Heimonen osaa sen näyttää, miten täynnä hän on... Vaan sitten on Martta, kotiapulainen, joka on ensimmäinen ihminen Meerin elämässä, joka näyttää välittävänsä. Satu Lemola on niin lämmin ja huokuu ystävällisyyttä. Siitä jotenkin alkaa koko kupletin juoni, kuinka suuri merkitys on sillä, kun joku välittää.
Öisin Meeri kuulee itkua ja koska on topakka tyttö, aikoo ottaa siitä selvän. Ne yölliset hetket voivat olla jännitystä täynnä, koska kaikenmoiset muotokuvataulut liikkuvat. Aivan upeaa meininkiä. Kun Meeri löytää Konstan, niin ne ovatkin sitten kaikki erittäin mieleenpainuvia kohtauksia. Panu Poutanen on "sairas lapsi", jota pidetään piilossa. Sitä ennen Meeri on jo tavannut Dinon, joka on Martan pikkuveli ja joka "osaa" eläinten kieltä". Markus Vaara on Dinon osassa yhtä kiltti kuin sisarensa Martta.
Puutarhuri Ilmanen on henkilö, jota on sanottu jopa suosituimmaksi hahmoksi ja kun nyt sitä katselin, en ihmettele yhtään. Jos osallistuu lasten elämään ja on heidän mukana, niin onhan hänestä silloin pidettävä. Jarno Hyökyvaara on juuri sellainen kiva puutarhuri! Toki hänellä on toinenkin rooli, kun on Konstan isä, Herra Sysiluoto.
Ei sovi unohtaa Punarintaa, joka on näytelmän aika lailla keskeisin hahmo. Annina Rubinstein saa vihellellä ihan mielin määrin. Vaikka hänellä on toinenkin rooli, niin sanaakaan hänen ei tarvitse sanoa - mielenkiintoinen replavihko.
Yllätyksenä, joskin erittäin mukavana tuli se, että saimme myös musiikkia! Kymmenisen biisiä siinä tuli ja sanoitus niissä on Anna Krogeruksen, sävellyksestä vastaa Arttu Takalo ja sovituksesta Ilja Kaskimaa.
Lisäksi kaikki lavastukset, äänet ja valot ovat niin taidolla tehtyjä!
Kun toisiaan hakevat palikat löytävät paikansa, niin loppuhuipennus Salaisessa puutarhassa on riemastuttava. Ystävyyden voima, sellainen toisesta välittäminen on vaan niin tärkeää. Niin syvältä kosketti, että salaa vierähti, aivan huomaamatta, kuuma kyynel.
Koko perheen ihastuttava näytelmä kannattaa käydä katsomassa!
Kuvat: TAVATON media
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)