Mannerin lipan alla sitä nuorena tuli notkuttuu erinäisiä kertoja ja voin vakuuttaa, että en ollut ainoa. Koskaan en ollut siellä yksin, päinvastoin, väkeä piisasi niin, että oli melkosen tiiviin olonen tunnelma. Liikkuminen oli lähes mahdotonta, mutta silti liikuttiin ja se tunnelmakin oli tiivis.
Se oli sitä aikaa ja siitä ajasta on
Kouvolan kaupunginmuseo nyt pystyttänyt näyttelyn
Mannerin lipan alla. Näyttely on ainutlaatuinen ja suosittelen sitä ikäisilleni eli aikalaisilleni, jotka siellä kanssani aikaa viettivät. Mutta myös paljon vanhemmille, jotta heille edes nyt selviäisi, mitä ne heidän nyt jo aikuiset lapsensa nuorena hääräsivät. Lisäksi nuorille, näille nykynuorille, että he saisivat pikkasen osviittaa siitä, miten heidän vanhempansa ovat nuoruutensa aikoja viettäneet!
Museossa on autoja! Wau! Autot olivat osa meidän nuoruutta. Ne cruisailivat rinksaa, pojat ajoivat ja tytöt kyttäs, millo se tietty auto taas tulee. Pääsisköhän kyytiin ja kenties saisi kyydin kotiin?
Nuoren tytön ja nuoren pojan huone on kans! Aika hirveetä! Peittoja ja värejä myöten oikein puistattaa, kun materiaalit ovat niin muuttuneet.
Musiikkipuoli on hyvin edustettuna! On levyjä, on julisteita ja "kirjaston musahuone" ja jos vaikka mitä, millä voi palauttaan mieleen just vaikka mitä!
Ravintolapuoli löytyy jukebokseineen! Niitä aikansa ruokalistoja ja joo, kyllä te tiedätte! Katsomaan vaan, tulee mieleen niin paljon entisiä juttuja, että alkaa naurattaa, ihan väkisin.
Nuorisotalot olivat kovassa käytössä. Kaikilla on niistä jotain muistoja. Kuvia piisaa museossa ja kannattaa käydä bongaamassa, onko siellä tuttuja, kenties ittensäkin saattaa sieltä löytää. Biljardia saa pelata - silloin ja nyt myös museos!! Saa koskea!
Vaatetus - niin, miten se onkin eri aikoina ollut niin kovin erilaista? Ei kun museoon nauramaan ja muistelemaan, että ei, oliko se tuollaista? Oli se.
Kaikki oli erilaista silloin, ennen ja nyt. Vaan kyllä, ihan käsi sydämellä suosittelen tätä näyttelyä! Kaikki voitte mennä katsomaan, miten tässä ihan vähän aikaa sitten elettiin.
Siellä on äänijuttujakin, ihan oikeilla äänillä - pakko kuulla! Filmimateriaalia löytyy, joten kaikki peliin.
Kuvat: Elina Winne
Kouvolan kaupunginmuseo Poikilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)