Haminan kaupungin museo

 Tässä taannoin piipahdin Haminassa! Vein sinne tyttäreni tapaamaan ystäväänsä ja sillä aikaa itse lähin käppäilee kaupungille. Oon usein käynyt Haminassa, mutta lähes aina teatterissa, jolloin ei ole ollut aikaa muulle. Nyt sitten pyörin ympyrää oikein huolella, kunnes toppasin ja menin museoon. Kun näin sen kyltin jo aikasemmin, niin heti lammpu syttyi, että sinne, koska en ole ennen käynyt.

Haminan kaupunginmuseo sijaitsee Kadettikoulunkadulla eli siellä ihan ympyrän keskustan liepeillä. Astuin sisään ja olin ainoa asiakas, mikä suunnattomasti minua viehätti, koska on se oma juttunsa hiipiä hissukseen historian havinassa, etenkin Haminassa 😀

Aloitin kierrokseni alakerran Holvikellarista, missä on par'aikaa sellainen näyttely kun YKSINKERTAISTA ELÄMÄÄ - Kesänviettoa saaristossa. Näyttely on alkanut jo 18.6.2025, mutta jatkuu aina 26.9.2026 asti, joten hyvin ehtii. 

Siellä kellaritiloissa oli hyvin saatu saaristollinen vaikutelma aikaseksi. Oli ruutua ja oli merellisiä ääniä. Saaressa vietetyt kesät kuuluivat monen suvun perinteisiin, että kun talvi on ohi, muutetaan saareen. Siellä elämä oli yksinkertaisempaa, mutta terveellisempää.

Näyttelyyn on kerätty aineistoa ja tarinoita juurikin sieltä saarista, pääosin Kuorsalosta ja Tammiosta. Varsin mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa ja alko jotenkin tehdä mieli päästä kesäksi saareen...

Nousin sitten maanpinnalle ja tutustuin Haminan historiaan. Siis kun jo museorakennus on peräisin 1760-luvulta, niin oli aika hulppeeta kulkeaniissä tiloissa, ihan tiloissa. Katariina II on vahvasti läsnä.

Nähtävää piisaa yllin kyllin, mutta ihastun aina vanhoihin huonekaluihin ja niiden asetteluihin. Katselin vanhaa kaappikelloa, joka tikitti, mutta ei se kyllä käynyt, ei mihinkään suuntaan. Eipä mitään.
Oli kuitenkin sellainen olo, kuin olisin ollut jonkun luona kylässä ja se joku ei vaan ollut paikalla. 

Oli siellä sitten oikein tosi wanhaakin eli mentiin ihan kivikaudelle asti. Tila oli kyllä komia!

Siinä talossa on paljon nähtävää, sillä siellä on vielä se Förmaaki, mihin en juuri silloin päässyt, koska sinne oli vasta valmistumassa näyttely Kymmenellä kynnellä - 100 vuotta soittoa Haminassa ja Vehkalahdella. Vaan aionpa kesän mittaan käydä Haminassa uudestaan, sillä minulla on vielä Kauppiaantalomuseo näkemättä ja silloin voi samalla ottaa revanssin myös kaupunginmuseoon.

Kannattaa käydä Haminassa!

Let's Play Hamlet

 Kouvolan teatterin tämän kevään viimeinen rutistus oli Nuortenteatterin mahtava tulkinta Hamletista!!!
Kyllä - kyseessä on William Shakespearen klassikko, jonka on suomentanut Lauri Sipari. Tälle nuorten porukalle Hamletin on sovittanut ja ohjannut Mari Kahri.

Esitys oli Kouvolan teatterin Klubilla ja olin oikein odottavalla kannalla kaikin puolin, että mitä tulen näkemään ja kokemaan, sillä siihen oli monta syytä.
Ensinnäkin, on pakko paljastaa, etten ole Hamletin tarinaa koskaan lukenut, enkä nähnyt. Satunnaisia otteita sieltä täältä on korviini osunut. Joten oli ihan uusi tarina minulle ja olipas se kiinnostava!
Sitten - paljon nuoria, miten he mahtuvat ja toimivat niinkin pienessä tilassa - HYVIN!
Vielä - kun nuoret ovat estraadilla, niin se, miten he aina yllättävät, on jotenkin vaan niin häkellyttävää!

Kuva: TAVATON media

Kun esitys alkoi, olin ensin, että mitä - miksi heillä on replavihkot mukana??? Hahaa, mikä loistava alku! Siitä se sitten lähti ja oli sellaista menoa ja meininkiä alusta loppuun asti, etten meinannu uskaltaa silmiäni räpäyttää.
Hamletin roolissa näyttelijä vaihtui useaan kertaan ja aina vaan draivi säilyi. 

Välillä tuli juuri se sellainen fiilis, kun aikoinaan näin ensimmäistä kertaa Tuntemattoman Sotilaan, jonka siis olin onnistunut välttämään aika lailla pitkälle, niin miten tuttuja juttuja sieltä pulpahteli. Niinpä nytkin, että ahaa, tääkin sanonta on Hamletista. 

En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten nämä nuoret suorituivat, joka ikinen, omista rooleistaan niin taitavasti. Replikointi oli sujuvaa, luontevaa ja he olivat uponneet siihen näytelmään. Koko esityksestä jäi niin lämmin mieli, että varmasti näistä nuorista vielä kuullaan, sillä niin oli mahtavat taidot tarjottimella ilolla ja riemulla tarjoiltuna.

Kuva: Kini Laine

Ei ollut käsiohjelmaa, josta olisin voinut tarkistaa, keitä he olivat, mutta he kaikki olivat 13-17-vuotiaita. Kun pääsin kotiin, olin äärimmäisen onnellinen siitä, että tämä riemastuttava joukko esitti Hamletin, juuri sen Hamletin, mikä oli minulle se ensimmäinen.