Kotkan kaupunginteatterin kevään viimeinen ensi-ilta oli Yöllisen koiran merkillinen tapaus. Niin merkillinen nimi, että oli hiukan etukäteen otettava selvää, mistä oikein on kyse. Niinpä sitten löysin kirjan, minkä on kirjoittanut Mark Haddon ja kirjastossa se löytyy nuorten aikuisten hyllystä! Minäpä sitten kuuntelin sen äänikirjana ja siinä samalla mietin, että miten se saadaan näyttämölle? Toki oli heti vahva tuntuma, että kyllä kotkalaiset osaa, enkä ollut väärässä - tälläkään kertaa. Simon Stephens on tehnyt sovituksen ja Aino Piirola on suomentanut. Kotkaan tämän upeasti ohjasi Sini Pesonen.
Kun odotimme esityksen alkamista, sitä katseli lavalle ihmetellen, että nyt on taas melkoinen lavastus, koska sellaisia valoputkia meni siellä sun täällä. Jahka esitys lähti lähti käyntii, silloin alkoi se valoshow ja miten hyvin koko setti toimi! Lavastus onkin Lucie Kurapatován ja valaistusmestarina Mikko Laaksonen.
Mutta sitten itse tarinaan! Päähenkilö on Christopher, 15-vuotias autisti. Naapurin koira on kuollut ja siitä seuraa sellainen episodi, joka hämmentää entisestään Cristopherin elämää. Marika Huomolin tekee kyllä sellaisen roolisuorituksen, että jos jo tarina on aivan mahtava, niin ei voi kuin käsi sydämellä haukkoa henkeään, mite taitavasti hän on upputunut Cristopherin osaan.
Cristopheriin ei saa koskea, hän ei pidä keltaisesta ja ruskeasta, hän haluaa aina tietää paljonko kello on ja paljon kaikkea muuta. Hän ei osaa, hän ei ymmärrä kaikkea, mutta kuitenkin hän on erityinen, joka osaa ja ymmärtää paljon sellaista, mitä muut eivät. Isän ja äidin riidat ja erot riipivät. Hän ei pidä valehtelusta, hän ei itse valehtele, koska ei osaa. Äitinä on Ella Mustajärvi. Hienosti tulee esiin, kuinka äiti ei vaan jaksa, ei ole hyvä äiti, mutta kuitenkin tekee sittenkin kaikkensa.
Isänä Jarkko Sarjanen menettää malttinsa, mutta joutuu kovaa paikkaan, että saa poikansa luottamusta edes vähän takaisin. Se vanhempien rakkaus omaa lastaan kohtaan oli koskettavaa.
Cristopherin luokkakaverit ja opettaja ovat ihania. Kun on eritysryhmä, niin miten siellä huolehditaan toisesta, eletään mukana niin iloissa kuin suruissa. Miia Maaranen on se ymmärtäväinen ja viisas opettaja. Oppilaina, joskin myös muissa sivuosissa temmeltävät Anne Niilola, Kalle Kurikkala, Kari Kukkonen, Osku Haavisto ja Mirka Mylläri.
Sanat eivät riitä kertomaan sitä tunneskaalaa, mitä tämä näytelmä herättää. Esitys tuli niin vauhdilla päin, että se oli todella pakahduttavaa. Antoi ajattelemisen aihetta ja nostatti pintaan kaikenlaisia ajatuksia, mutta päällimmäiseksi jäi sellainen hyvin lämmin olo.
Taas voin suurella sydämellä suositella tätä esitystä, joka antaa kaikkensa, kaikin puolin!
Kuvat: Jukka Koskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)