Aina joku eksyy Joensuussa

 Tein ensivisiitin Joensuun teatteriin ja olihan elämys! Jo rakennus otti niin haltuun, että sitä vain katseli niska kenossa, miten on sellaista wanhaa ja arvokasta kauneutta. Teatterisali oli sitä samaa settiä, no tietenkin, kun koko talo värkätty kasaan reippaasti yli sata vuotta sitten. 

Esitys, jota menin katsomaan, oli Aina joku eksyy, mikä on Reko Lundanin (1969-2006) vuonna 1998 kehittelemä tarina. Monessa paikassa esitetty, kun itsekin olen nähnyt sen Kouvolan (2024) ja Anjalankosken (2018) teattereissa. Vaan miten olikin jännää, nyt nähdä tuttu tarina itselle aivan uudessa paikassa ja aivan uusilla näyttelijöillä.
Joensuun ohjauksen oli hoidellut kunniakkaasti Tuomo Aitta.

Ajallisesti tarinassa kuljetaan pitkä matka, lähes ihmisikä. Niin ollen pääosaa vetää Hanna, jonka nuoruus ei ole mitään kovin auvoista. Se tulee aika lailla selväksi ja sekö sitten selittää sen, miten käyttäytyy aikuisena ?  Nuorta Hannaa esittää Suvi-Maaria Virta, jolla onkin sitten oma tehtävänsä, kun saa riehua ja riekkua Hannan mielen mukaan. Anna Ojanne otti sitten Hannan nykytilassa osion suojiinsa. Sinänsä hauskaa, että hänen toinen roolinsa oli Suvi-tyttönen. Molemmille suorituksille nous naurua pintaan, huolimatta siitä, ettei Hannan nykytila millään lailla ollut hauska. 

Hannan lapset tai oikeastaan Ripan, ovat aika lailla keskiössä. Kun Hanna lähtee "toteuttamaan itseään" (allekirjoittaneen mielestä), niin lapset jää Ripalle, joka heistä huolehtii. Petteri Rantatalo suoriutuu isä-Ripana roolista kaikin puolin mallikkaasti, vaikka aluksi antaakin sellaisen vaikutelman, että ei onnistu.

Tarinan lapset, kaksoset Aki ja Liisa. Otto Henriksson ja Aino Karlstedt nousevat kyllä aika lailla esiin, kun "sisko ja sen veli"-teema on niin tuttu. Uskoisin, että aika monelle on tuttua sisarusten välinen kannanotto. Vaikka en tykkää sellaisista riitatilanteista, niin miten se tässä hoidettin, oli ihan hemmetin herkullista seurattavaa. Kuinka he näyttelijöinä selviytyivät siitä sanasodasta ilman mitään takelluksia!

Akin ja Liisan lapsuus oli myös niin kuvattu, että se nosti nostalgiaövereiden kautta sen ihanan sisarusten välisen suhteen ja lapsekkuuden. 

Aina joku eksyy on näytelmä, missä käsitellään aika raskaita asioita, mutta huumoriakaan ei ole unohdettu. Aina on se opettajan rooli, mikä sitten naurattaa. Väkisinkin miettii, mitä se Reko Lundan on ajatellut tätä roolia kirjoittaessaan, että ihanko terveisiä lapsuuden opettajille... No, tässä näytelmässä opettajana saa huseerata Regina Launivuo ja aika lailla mallikkaasti. Kaikki koulupainajaiset ovat käytössä, kun hyppypukkikin oli lavalle roudattu! Jaakko Tohkanen yhtenä oppilaan suorittaa mainekkaan "hypyn".

Kaiken kaikkiaan koko esitys oli erittäin nautinnollinen ja sellainen, mitä voi käsi hyppypukin päällä suositella ihan kaikille, sillä kyllä tästä esityksestä jokainen sen oman juttunsa löytää.

Jäi sellainen fiilis, että voisin tulla uudestaankin! Kiitos Joensuun teatteri!

Kuvat:Riikka Hurri