Otin pestiä Calamari Unioniin, puun alle kahvioon. Kannatti.
Näin Frankin! Siis, miten niitä riittikin. Katsoi mihin tahansa, aina näki Frankin. Yhtään ei haitannut, vaikka Frank kuoli, aina tuli uusi. Frank ja Frank ja ne kaikki Frankit jättävät Voikkaan ja lähtevät kohti parempaa maailmaa - Myllykoskelle. Autolla, pyörillä, kärryillä, kävellen...
Kaurismäen tyyli on niin hyvin mukana, vähäeleisyys viehättää. Paikallisuus ui niin nahkoihin, että se mikä tulee lähelle, naurattaa.
Lavastus on ihanan karua, mutta hemmetin toimivaa, kaikella vaan on tarkoituksensa.
Musa on ihan huikeaa! Juulia Rihu muusikon roolissa on mahtava ja saksofoni soi. Biisit ovat niin soivia ja Frankit esittävät ne frankimaiseen tyyliin!
Matka alkaa ja sujuu miten sujuu. Pääseekö kukaan Frank Myllykoskelle, paremman elämän toivossa, hah, se on ihan pakko nähdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)