Voi pojat, mitä poikia! Kolme kaverusta toi niin elävästi silmiin ja korviin ja ah, mieleen sen kasariajan. Kaikkine tuttuine biiseineen ja tapahtumineen, jotka luuli jo melkein unohtaneensa.
Unelma onnesta on mahtava esitys siitä, mihin elämä meitä kuljettaa, jos ylipäätään kuljettaa. Mitä meistä tulee kun nuoruus jää ja aikuisuus tulee. Teksti ja lukuisat siinä esitetyt biisit rimmasivat niin hyvin yhteen, että se oli suurta nautintoa.
On jo tunnettua, että Korvenkylässä ei tarvitse pettyä. Siellä on aina niin hyvä porukka, joka osaa asiansa. Näytteleminen on luontevaa ja laulaminen loistavaa. Mikä meno, mikä meininki. Kaikki toimii. Auto ja mopo ja se jumalattoman iso mikäsenytolikaan-kone!
Tommi Tainio veti Penan roolin niin täysillä,että kyllä, sitä ihan eli mukana. Sami Viitalo(Make) lauloi taas niin, että ihan sydän läpätti, etenkin Armin roolissa!
Kyösti Vuorela(Rauno) on varmasti kumia. Miten sitä voi olla niin monissa asennoissa tai tietysti voi, mutta... Pyörän päälle hyppääminenkin sai miettimään, oliko monta kertaa mennyt ohi? Olin vaikuttunut, moni nuorempi ei taipuisi, ei hyppisi sillä lailla. Niin, ja mikä Danny!
Kaisa Pakkanen(Lissu) lauloi jälleen itsensä yleisöön. Sen oikein tunsi, kuinka kaikki olivat aivan tärppänä.
Kaikki olivat mahtavia! Minusta on aina upeata, kun mukana on lapsia, jotka niin reippaasti vetävät omat osuutensa. Jonain päivänä he esittävät aikuisia!
En kerro yhtään enempää, sillä soisin mieluusti, että tämän esityksen voisi kaikki nähdä! Minusta tuntuu, että saatan mennä uudestaan....
Kuvat: Kari Huusari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)