lauantai 2. heinäkuuta 2016

Remu & Hurriganes - Rock and roll musikaali

Kun kuulin, että aina niin suosittu Korvenkylän kesäteatteri esittää Hurriganes-musikaalin, olin mennä sijoiltani! Heti alkoi päässä pyöriä yks sun toinen biisi ja oikein mahan pohjasta kouraisi, kun mieleen palautui yhtä sun toista. Ihan kaikista rockin ajatus oli se, että halusin Remun näkevän tämän! Niinpä heti tuumasta toimeen ja soitin Remulle:
- Tulisit sie tänne kattomaa, ku tääl esitetään siua? Tääl veetää Hurriganes-musikaali.
- Älä perkele!
- No, kyllä! Jos sie tuut, nii mie lupaan siust huolta pitää.
- No siinä tapauksessa ja jos ei heinätyöt estä...
Näin myö Remun kans sovittiin ja kun Remua esittävä Tommi Tainio lähti mukaan järjestelyihin, niin peli oli selvä. Remu saapui Kouvolaan kuski Nikanderin kanssa sovitusta ajasta etuajassa, mutta silti kerkesimme hyppätä kyytiin, minä ja miesystäväni. Sitten kohti Korvenkylää!
Kerroin, että Korvenkylä on nimensä veroisessa paikassa, mutta mitä sieltä löytyy, on jotain ihan uskomatonta! Valistin  koko matkan, että ei voi sieltä muuta kuin saada erittäin hyvän mielen!

Kun saavuimme paikalle, oli vastaanotto kertakaikkisen loistava. Kaiken kaikkiaan, ihan kaikki järjestelyt olivat sitä luokkaa, että uskaltaisin väittää, että moni ihan oikea yritys voisi käydä mallia ottamassa. Remu oli aivan otettu ja sen huomasi, fiilis äijällä oli ihan mieletön! Olin pyytänyt Remulle kunnollista tuolia ja kappas, meille oli kaikille varattu pehmustetut aitiopaikat.Kiitos.

Kun Jalle Niemelän ohjaama HURRIGANES-musikaali alkoi, niin se tempaisi mukaan ihan ensi metreiltä. Oli niin hienoa, kun on itse elänyt Hurriganes-ajan, tuntenut sen musan voiman ja ollut jo silloin haltioissaan ja kuinka nyt tajuaa, ettei syke edelleenkään sammu, niin sitten vielä istua itse Remun vieressä kuulemassa "remumaista" kommentointia. Ihan uskomatonta ja ainutlaatuinen kokemus.

Remun roolissa Tommi Tainio taas näytti kykynsä. Miten osasi olla, laulaa, takoa kannuja ja olla vaan niin "remumainen". Höpinää tötteröön!
- Ei saatana, sanoi Remu aina välillä(ja paljon muuta).
 Ihan helvetillinen suoritus.
Pikku-Henry eli Remu lapsena oli riemastuttava ja sen roolin veti niin tappiin Topias Kuoppamäki. Aivan upeaa aina nähdä, kuinka se nuoruuden into ja taito yhdistyy. Näissä kohtauksissa Remu muutamaan otteeseen kuiskasi minulle, mitä seuraavaksi tapahtuu...
Hurriganes kokoonpanolla, jossa oli Albert Järvinen kitarassa. Levytys käynnissä ja Albertia esittävä Aki Kelin tykittää ihan vimpan päälle. Paitsi, että taustalla on bändi, Hot Wheels joka soitti kaikki biisit niin, että veri oli seisahtua. Ihailtavaa oli seurata se, mite homma toimi, miten sitä soittaa, vaikkei ihan niin soitakkaan. Aki Kelin oli niin Alppu!

Kun Albert lähti, Ile Kallio tuli takaisin. Sami Viitalo, koko tämän musikaalin maestro, esitti niin Ileä! Miten olivat mimmit kuumina, niinjoo, taidan muistaa senkin ajan...

Legendaarinen kuva, ei vaan kuvaushetki Hurriganesista. Cisse Häkkisen roolin veti Kyösti Vuorela niin hyvin, ettei Remu ollut häntä esityksen jälkeen uskoa samaksi mieheksi.

Jos olin koko spektaakkelista ihan murusina, niin koreografiat sai minut melkein pissimään housuun. Niin upeita askelkuvioita ja se rytmi ja syke ja se fiilis, kuinka kaikki vaan rimmasi, että miten ne osaa. Koreografina on tässä jutussa Hilppa Lampi. Läpyt hänelle!

Remun tyttöystävää Jenniä esitti Piia Jussila, jonka laulamana I will stay sai yleisön lähes liikkuttuneeseen tilaan. Remukin tuumasi: Aivittu, osaapas friidu laulaa.

Kun loppubiisi(jota en kerro) oli vuorossa, oli jo ihan uskomaton olo. Remu tuumasi, että oikein veret seisauttava- olo. Olipa melkein häkellyksissään.

Saatiin kuulla esityksen jälkeen, että vaikka Korvenkylässä porukka aina jonkin verran vaihtuukin, niin se yhteenkuuluvuus syntyy aina. Liekö olisi siinä maaperässä jotain niin sympaattista!? Kannataisko sitä alkaa myydä, vaikka 100g pikkupussukoissa paikkoihin, missä on huono fiilis?

Kotimatkalla Remu jaksoi toistaa, miten hieno esitys ja kuinka tuntui niin ytimissä asti. Lisäksi hän moneen kertaan sanoi sitä, miten hieno fiilis, kun  porukka skulaa yhteen, koska kyllä yleisö sen oitis aistii.

Remu ja Hurriganes-musikaali on nähtävä ja koettava. Miekii aion ottaa revanssin! Huolimatta siitä, että Remu oli paikalla vain ensi-iltayleisölle yllärinä, niin suosittelen tätä oikein isolla kädellä!

Kuvat: Kari Huusari
 Kulttuurikissa kehrää....
Kuva: Jasse Varpama

Korvenkylän kesäteatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)