lauantai 16. heinäkuuta 2016

Tuulen Koira

Pulsan asema ja sen puisto toimi kohtauspaikkana, missä saimme tavata Paavo Ruotsalaisen. RATA-Ryhmä on loihtinut aivan mahtavan sovituksen Matti Pajulan käsikirjoituksesta Tuulen Koira, jonka on ohjannut niin taitavasti Aapo Stavén.
Oma nuoruus 1970-luvun lopun opinahjosta tuli mieleen. Opiskelin silloin kansanopistossa, missä lähes joka päivä mainittiin jollain tapaa Paavo Ruotsalainen ja jonka reliefi koristi juhlasalin seinää ja mikä syöpyi minun näkökenttääni ikuisiksi ajoiksi.

 RATA-ryhmän Paavo ei ollut ollenkaan niin askeettisen näköinen, kun ei ollut suorien hiuksien jakaus keskellä päätä. Iiro Iivonen Paavona oli äärimäisen vaikuttava ja osansa sisällä. Synnin tuska ja rauhattomuus tuli todella hyvin esiin.
Kaiken takana on nainen, joka palavasti rakastaa... Niin juuri! Paavon vaimo Riitta oli se, joka piti kaiken pystyssä, kun Paavo messusi pitkin kyliä, milloin minkäkinlaisessa hengessä. Heidi Haiko on näytelmässäkin se kantava voima. Loistava naisen rooli, jonka on jaksettava ja kestettävä, kunnes ei enää jaksa...

Upea kohtaus oli se, kun Paavo vihdoin ja viimein saapuu Seppä Högmanin luokse. Marika Spencer seppänä vetää niin ronskin ja viisaan osan, että sitä melkein haukkoo henkeään.

Kuuden hengen voimin tämä Tuulen Koira esitetään ja niin taidolla ja tunteella, että sitä vaan hämmästelee. Musiikkia oli mukana, näytelmään tehtyä ja niin hyvin vedetty. Johanna Sientola oli haitarissa ja Oscar El Husseini rummuissa. Lisäksi heillä oli musiikin lomassa muitakin rooleja. Kun Oscar El Husseini hyppäsi Niilo Kustaa Malmbergin lipereihin, sitä kuunteli kuin oikeatakin saarnaajaa!

Yleisö pääsee mukaan, kun välillä ohjelmassa on Siionin virsien veisuuta! Ihan mahtavaa!
Oli ensimmäinen kerta kun olin Pulsan asemalla kesäteatterissa ja oli ensimmäinen kerta, kun näin RATA-Ryhmän esityksen, mutta käsi sydämellä vakuutan, että tuskin viimeinen.
Suosittelen lämpimästi ihan kaikille, nyt jos koskaan, niin tätä ei kannata jättää näkemättä, sillä puitteita myöten kaikki on kunnossa.

Kuvat: Minna Mänttäri



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)