lauantai 16. heinäkuuta 2011

Aimo Sankari

Viiko vierähti ja vain kaksi esitystä sain mahtumaan aikatauluihini.

Korvenkylässä kävin uudestaan. Piukat Paikat kestää vaikka kuinka monta katselukertaa ja tiedä, jos viel kerran... sillä jos mahdollista, niin toinen kerta oli parempi kuin eka kerta, niin millainenhan olisi kolmas kerta. Tällä kerralla oli sellainen pikkutapaus, kun sohva rullattiin lavalle, niin siitä meni yksi pyörä. Iik! Seurasimme tilannetta aivan erityisesti ja oli aivan upeaa huomata, kuinka hienosti se sujui. Vain teatterilaiset klaaraavat yllättävät tilanteet. Takariviläiset eivät varmaan edes huomanneet mitään.

Perjantaina olin Jaalassa, missä jalon elämän sai tällä kertaa aikaiseksi Aimo Sankari! Pikkasen olin etukäteen kuullut, ettei olisi kummoinen näytelmä, mutta paskapuhetta! Minä ja seuralaiseni pitivät esityksestä eikä moitteen sijaa ollut.

Voikkaa ja 50-luku oli erittäin kiva paketti ja ne kaikki biisit. Heti olis mieli tehnyt luritella mukana. Muutenkin koko paketti oli kelpo esitys. Elävä orkesteri on aina niin hienoa. Henkilöt olivat niin hauskoja, joista minusta ehkä paras oli Talonmiehen rouva Taimi Saarinen(Aija Kajama-Nikula) ja ei yhtään huonommaksi jäänyt Pietiläiskä(Auli Kallio), joka kiroa täräytti aina sillai voikkaalaiseen tyyliin. Eikä sovi unohtaa kuvassa olevaa pikkupoikaa, joka oli niin valloittava ja hoiti oman osuutensa upeasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)