Viikonloppu oli teatteria!
Perjantaina aloitettiin Anjalankosken teatterin esityksellä SURUVAIPPA. Musiikkinäytelmä kertoi elämän kolhimasta naisesta, jota aivan loistavasti tulkitsi Jaana Kurittu. Eve Forsman Band oli mahtava, tuli melkein keikkafiilis, jollei joka biisin välissä olisi ollut katkelma näytelmää, johon myös Eve Forsman osallistui ja pärjäsi hienosti. Miesrooleissa oli Timo Kurittu, joka oli myös käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän. Rumpujen takaa Jukka Hakaniemi astui jouhevasti toiseen miesrooliin.
Toteutus oli siis kerrassaan upea. Tarina sen sijaan minua hiukan ärsytti. Ehkä se oli tarkoituskin? Kun näitä ressukoita, jotka antavat periksi vastoinkäymisten kohdatessa, on niin paljon. Oliko näytelmän viesti kuitenkin se, että vastoinkäymiset voivat olla haasteita. Näin haluan uskoa.
Launtaina oli vuorossa Onnen maa. Toistamiseen! Kestää hyvin vaikka kuinka monta katselukertaa. Olin ihan innoissani. Vanhat tangot vaan niin herättelevät nostalgista mieltäni. Meno oli niin reipasta ja raikasta. Väliajalla kuuntelin, että en ollut suinkaan ainoa, joka oli näkemäänsä ja kuulemaansa ihastunut. Veli-Matti Karen Tenhona on armoton tähti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)