maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tommi Kainulainen ja Neiti Kevät

Tommi Kainulainen, olet ohjannut Kotkan Kairoon musiikkinäytelmän Neiti Kevät, mikä perustuu Sir Elwoodin hiljaiset värit-yhtyeen musiikkiin.

1. Mistä idea tehdä juuri Sir Elwoodin hiljaiset värit-yhtyeen musiikista näytelmä?
- Ajatus tuli alunperin teatterinjohtaja Snoopi Sireniltä, joka halusi tehdä jonkun uuden musiikkiteatterikappaleen Kairoon ja hänellä oli kytenyt ajatus Sir Elwoodin musiikin tuomisesta näyttämölle. Minun oli helppo tarttua ehdotukseen, sillä olin 90-luvulla jo valmiiksi marinoitu yhtyeen musiikilla, alunperin kai siskojeni vaikutuksesta. Erityisesti ensimmäiset levyt Varjoissa vapaan maailman ja Yö tekee meistä varkaat tekivät vaikutuksen ja soivatkin puhki teinivuosina.

2. Miten se lähti käyntiin? Miten porukka valikoitui?
- Kun lähdimme työstämään käsikirjoitusta, oli Snoopilla myös toive että meillä olisi naisnäkökulma Lehden teksteihin, eli naispäähenkilö. Tyylilajiksi valikoitui romanttinen musiikkinäytelmä tai romanttinen komedia, ja tässä käännyin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Outi Keskevaarin puoleen, joka on ansiolla työstänyt tyylilajia tekstien ja liikkuvan kuvan puolella (mm. elokuva Ainoat oikeat.)  Näyttelijät ovat kaikki talossa kiinnityksellä olevia, mutta aivan erityisesti halusin Miia Maarasen esittämään pääosaa, hän on huikea laulaja! Ja tietysti oli mahtavaa päästä jatkamaan Keisarikunnassa alkanutta yhteistyötä kapellimestarimme Ari Ismälän kanssa.

3. Millainen työnjako käsikirjoittajan kanssa oli? Muuttuiko esitys harjoitusten myötä?
- Lähtökohdaksi näytelmälle valikoitui yksi Outin novelleista, jonka tarinarunkoon lähdin sovittamaan biisejä Elwoodien tuotannosta ja sitten kun alkoi löytymään sekä emotionaalinen että tarinallinen kuljetus niihin, niin Outi palasi työstämään dialogia. Neiti kevät on poikkeuksellinen juttu siinä mielessä, että halusimme että biisit vievät todella paljon tarinaa eteenpäin, eli käännekohdat on tavallaan jopa rakennettu sisään kappaleisiin, ei dialogikohtauksiin. Joku tituleerasikin teosta ravintolaoopperaksi. Käsis, varsinkin uusi, aina elää harjoituksissa ja niin nytkin kävi, mutta ei mitenkään dramaattisella tavalla.

4. Biisit eivät ole ihan helpoimmasta päästä, kuinka ne upposivat näyttelijöihin?
- Ismiksellä (kapumme Ari Ismälä) oli haastavaa aluksi purkaa Lehden laulua melodioiksi, sillä kyse on kuitenkin tarinankerronnasta ja ensimmäisissä treeneissä kun kuunneltiin biisejä niin näyttelijöistä nousi huoli, että “on vaikeaa saada biisistä kiinni.” Tämä johtui myös siitä, että musiikki oli monelle pitkälti tuntematonta, eivätkä sovitukset olleet vielä valmiita. Työstimme kuitenkin musiikkia todella paljon treeniaikana ja pyrimme etsimään myös sovituksellisesti niihin variaatiota. Aina ei ollut selvää ennenkuin aloimme treenamaan kuka mitäkin laulaa, vaan pyrimme katsomaan mikä tilanteessa tuntuisi hyvältä ja tarpeelliselta. Itselläni on vahvasti emotionaalinen suhde musiikkiin ja sen myös halusin välittää näyttelijöille ja sitä myötä katsojille. Meillä oli mahtava tiimi tätä tekemässä ja Kairossa on aivan erityinen tunnelma tehdä töitä, sen uskon myös välittyvän katsojalle.

5. Musiikkinäytelmät ovat todella suosittuja? Mikä voisi olla seuraava tai kenen musiikista voisi kuvitella tekevänsä musiikkinäytelmän?- Jotain on jo tulossakin, mutta siitä pysyn vielä hys-hys. Yksi mitä muistan erityisesti kelanneeni Neiti Kevään aikaan oli, että oispa siistiä tehdä rockooppera CMX:n musaan. Siinä bändissä on jytyä ja lyriikoissa kokonainen runollinen universumi.
Kuva: Harri Joensuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)