maanantai 28. maaliskuuta 2016

He eivät asu enää täällä

Paavo Westerberg on käsikirjoittanut näytelmän He eivät asu enää täällä ja nyt se on nähtävissä Kotkassa, Nelosteatterin tiloissa Teatteri Kaaren toteuttamana. Ohjauksesta vastaa Jyrki  Koskimies.

Menimme hyvissä ajoin paikalle, koska oli ihan ensimmäinen kerta mennä Nelosteatteriin, mikä muuten osoittautui oikein lämminhenkiseksi, jopa kodikkaaksi paikaksi. Pieni, mutta toimiva.

Lähtökohta on se, kun kaksi pariskuntaa tapaa toisensa. He vaikuttavat vähän vierailta ja hyvin pian selviää, että heillä on ainoa yhteinen asia, että heidän lapsensa ovat kuolleet, samassa auto-onnettomuudessa. Miten kukin suruaan käsittelee, on mielenkiintoista ja miten lapsen menetys vaikuttaa parisuhteeseen, on vielä enemmän kiinnostavaa.

Pariskunta Erik ja Anna. Erik(Keijo Kumanto), hyvin koulutettu, mutta poissa töistä. Hän vaikuttaa olevan ihan hukassa. Anna(Jenni Helmore) on menestyvä uranainen, joka ilmeisesti on hukuttanut surunsa työhön.

Toinen pariskunta on Helena ja Pauli. Taas aivan erilaisia ihmisiä. Helena(Anu Vuolio) hössöttää ja höpöttää miehensäkin puolesta. Pauli(Henry Holopainen) on kiltti, mutta jotenkin ehkä koko sakin se hahmo, joka edes hiukan panee hymyä huuliin.

He eivät asu enää täällä on näytelmä, missä paneudutaan kipeään aiheeseen, surutyöhön. Miten sitä kukin tekee vai tekeekö. Minkälaiset jäljet jättää lapsen menetys, tässä näytelmässä ainoa lapsi, molemmissa perheisssä. Voiko sitä käydä pahempaa ihmisen elämässä? Suru ja se tuskan määrä vaikuttaa ja muuttaa ihmistä. Jotenkin vain niin ymmärsin senkin, kun Helena sanoo, että oottaa vai laskeeko aikaa siihen kunnes kuolee. Miten elämästä häviää toivo ja sitä pakertaa eteenpäin, kukin tyylillään.

Ensimmäinen puoliaika oli hiukan liian pitkä ja toistonomainen. Toisella jaksolla päästiin jo hieman toisenlaiseen fiilikseen. Olisin kuitenkin kaivannut hiukan huumoria, sillä hiukan oli angstisuutta liikaa. Kyllä, lapsen menetys on se pahin paikka, mutta huumorilla on se elämän keino, mikä kantaa ja auttaa selviytymään.

Teatteri Kaaren porukka vetää esityksen kunnialla alusta loppuun ja se on melkoinen veto. Hatun noston arvoinen asia. Nyt sitten vaan porukalla katsomaan!

Kuvat: Heidi Mustikkaniemi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)