Miikkulan suuri päivä

 Tänäkin vuonna me suunnattiin Pyhtään harrastajateatterin antia katsastamaan ja olihan se jälleen niin kaikin puolin kannattava reissu. Nyt me nähtiin Markku Pölösen Miikkulan suuri päivä ja Pyhtäälle sen on ohjannut Henni Kiri. Pyhtää on aina se kesän viimeinen kesäteatteri ja se paikka, jonne ei tarvitse varautua säiden puolesta, sillä esitys on sisätiloissa, Purolan Svedebossa. 
Vastaanotto on aina niin lämmin ja ystävällinen, niin että tuntee itsensä heti tervetulleeksi. 

Miikkula on kylä jossain siellä Joensuun kupeessa, pieni ja kuolemassa, jos kauppaan ei saada uutta kauppiasta. Kylän ihmiset ovat kyllä niin hauskaa sakkia, että heti tulee sellainen olo, että voisi muuttaa Miikkulaan (no ei ihan, mutta melkein). Kylän taksisuhari on Keijo, sellainen moottoriturpa, joka ei saa mitään asiaa sanotuksi lyhyesti, vaan alkaa aina kiertän kaartaen selvittää. Jyrki Lommi suhailee osassaan varsin hyvin. Meinaa vaan Keijon elämä käydä surkiaksi, kun elämä koettelee. 

Kylässä on kuollut lääkäri Roseniuksen rouva ja hänelle sitten muistotilaisuutta pitäisi värkätä, samoin kun uudelle kauppiaspariskunnalle tervetuliaisjuhlaa. Koko kylän väki osallistuu niin riemumielin touhuun ja siinä sivussa sitten paljastuu yhtä sun toista. Roseniuksen fiilikset eivät ole korkealla, vaikka uusi rouvakin olisi jo ottamista vaille. Marko Paukkunen on niin sureva lääkäri, että pois alta ja kun hän alkaa laulaa, niin jopas vain ihan tuntuu selkäytimessä asti. Opettaja Kirsti koettaa parhaansa mukaan lohdutella ja Heidi Paukkunen saa roolissaan kipittää tohtorin perään tämän tästä. 

Kun kauppiaspariskunta sitten Keravalta (!) saapuu, niin johan alkaa ilotulitus, sillä Arja avaa heti sanaisen arkkunsa ja silloin on kaikilla muilla suu visusti supussa. Loviisa Luoma on aivan ihana Arja! Ihan solkenaan suoltaa sellaista settiä ja miten lauloi!!! Harri Koponen on mukavasti se avovaimoaan rakastava ja myötäilevä. Jesse Snygg istuu osaansa kuin hansikas. 

Miikkulan baarin emäntä Maikki on reipas ja topakka, kylän sydän. Irene Sipari-Vilhunen viehättää eritoten upealla lauluäänellään. Lammasfarmari Puhakka se käy tarinoimassa omia juttujaan, joissa ei ole päätä, ei häntää, mutta niinhän se aina on, että jos on hyvä tarina, niin ei haittaa, onko se totta. Jouni Tani on oikein sopiva Puhakka ja miten sitä joka kerran yllättyy hänenkin laulutaidostaan!!!

Tässä näytelmässä paitsi, että oli erittäin hauska tarina, niin kuulimme 13 laulua, joita säesti taitava Tanssiorkesteri Karambo! 
Iina Tani - Kapellimestari, koskettimet
Aada Tani - Sello
Sirpa Salorinne - Alttoviulu
Antti Järvinen - Kitara
Sauli Paukkonen - Basso, äänentoisto, äänitehosteet

Miikkulan kylässä oli sellainen porukka, aina Isä Anttoa myöten, joka vetäs Hectorin biisin siihen malliin, että se soi korvissa sitten koko väliajan. Jarmo Marttila oli vakuuttava. 
Vielä mainitsen Jaskan, joka laitosasentajana hääräili ja jonka osan Marjo Viherlaakso hoiti just niin kuin laitosasentajan kuuluukin. Vappua ei sovi unohtaa, sillä hän se oli se kylän tietotoimisto, joka vaan aina "tiesi" kaiken. Vappu oli vielä Jaskan äiti. Gina Drockila-Kosonen osasi aina olla paikalla. Koko kylä oli kaiken aikaa mukana hoitamassa kaikkea ja kaikkien asioita ja hyvässä hengessä. Varmaan samanoloisessa hengessä on Pyhtään Harrastajateatteri saanut tämänkin esityksen aikaiseksi. Kiitos kaikille "kyläläisille" ja kyläläisille!!!

Meidän sakki tykkäsi! Riitti kotimatkalle rupateltavaa, vaikka yksi meistä tulikin Haminasta ja me muut Kouvolasta! Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen keikka. 

Kuvat: Tommy Larvi