Tehtiin matka Neuvottomaan, Neuvo-teatterin esitystä katsomaan. Oli jo toinen kerta, kun siellä kävimme ja taas oli sellainen neuvoton fiilis, että lähetäänpä ajoissa, koska on huomioon otettava eksymisvaara. Tämä paikka on siis Haminan kupeessa ja sellaissa niemen nokassa kuin Lauvanniemi. Mahettoman kaunis paikka ja molemmilla kerroilla ajoin sinne ihan suoraan, ilman eksymistä ja ilman navigaattoria, koska se nyt ei vaan minun elämänkatsomukselle sovi. Olimme siis ajoissa, joten oli aikaa virittäytyä tunnelmaan.
Koska on Suomen kesä ja sen epävakaat säät, niin oli sadevermeet mukana, koska koko päivän oli satanut, vaan kuinkas sitten kävikään, ei satanut enää!
Kahen akan loukussa on sellainen tyypillinen kesäteatteri-iloittelu, jonka on käsikirjoittanut Heikki Luoma, kaikkien maalaiskomedioiden kunkku. Ohjauksen on toimittanut Ninni Suntio. Nokkelan lavastuksen suunnitellut Henri Saarainen ja varsin kiva puvustus on Mervi Leinosen tyylillä luotu.
Tarina alkaa vastanaineen pariskunnan kotiin paluu häistä - autolla tai sellaisella kämäsellä Volvolla, jonka takaikkunassa on kyltti "JUST NAIN"...
Sulhanen, Veijo Hurmalainen, varsinainen peräkammarin poika on sellainen vässykkä, että joo, sellasia varmaan on oikeastikin olemassa. Jouni Saikkonen Veijon roolissa osaa olla niin lapanen, että heti alkaa miettimään, että mitenkähän tässä oikein käy .
Kuva: Ninni Suntio
Morsian on aluksi niin onnellinen ja innoissaan, mutta kun se Veijon äiti saapuu kotiin, niin jopas ääni kellossa muuttuu. Tuulia ei ole kuin hetken onnellinen nuorikko ja hänen osassaan Maarit Räsänen saa olla ja tyytyä kakkosijaan. Veijon äiti BERTTA, aiperskutti, miten perin juurin ÄRSYTTÄVÄ eukko!!!! Maarit Valtonen on niin Bertta, että varmaan sinkosin häneen "murhaavia" katseita. Yritin muistuttaa itseäni, että tämä on vain näytelmä ja henkilöt ovat lievästi karrikoituja, ehe-ehe.
Veijon kaveri, poikamies-Pekka, joka on vahvasti sitä mieltä, ettei yhen maitolitran takia tartte koko lehmää ostaa on ehkäpä koko näytelmän hauskin rooli ja ehkä juuri siksi, että siinä pelleilee Jan Mykkänen, joka vaan on aina niin luonteva esiintyjä.
Kuva: Jan Mykkänen
Väliajan jälkeen vauhti vaan kiihtyy, sillä silloin mikään ei ole enää sitä, miltä alussa näytti! Näytelmän muut naisosat ottavat ja rempaisevat Veijon mukaansa ja alkaa eri meininki.
Naapurin naukkaileva Ulpu on tomera täti ja hänen osassaan on Tuula Pakkala. Sitten on Reeli, aivan hupaisa eestiläinen lehmapiohelpottaja - Leena Jaakkola on kyllä niin maan mainio Reeli. Talon piika, Bertan käsikassara Mallu, joka ei koskaan osaa tehdä mitään Bertan mieliksi. Saimi Ahonen saa Malluna puistella mattoja ja vaikka mitä muuta, mutta hänestäkin kuoriutuu jonottaja. Nämä naiset kun raapasevat vässykkä-Veijon mukaansa, niin sit tuleekin Sir Veijo ja tempo on ihan omaa luokkaansa.
Kuva:Jan Mykkänen
Kun on kyse maaseutukomediasta, niin onhan mukana vielä avioliittoneuvoja Gunilla ja salaperäinen Vello. Leena Jaakkola saa sählätä mielin määrin hienoissa kengissään ja Jani Jaakkola ei paljon lava-aikaa saa, mut hyvin otti osansa ihan viime metreillä.
Kahen akan loukussa on esitys, mistä ei mitään tolkullista osaa sanoa muuta kun että se kannattaa käydä nauttimassa ja nauramassa. Juuri sellainen hatunnosto, miten on tyyppejä, jotka panevat itsensä likoon, viihdyttääkseen meitä, jotka haluamme vain istua paikoillaan ja katsella, kun muut huhkii.
