Oli vuorossa mennä Kouvolan teatteriiin! Yks kaks vaan niin päätettiin ja se ei ollutkaan niin vaivatonta, sillä paikkoja ei juuri ollut valittavana. Takariviin ei lapsen kanssa halunut eikä hajapaikatkaan innostaneet. Jäimme jonoon.... Onni suosi meitä, sillä kaksi tuntia ennen esitystä meille soitettiin ja hurraa, vierekkäiset paikat loistokohdasta oli meille!
Kuin ensimmäistä päivää on näytelmä perushoitaja Ritvasta, kiltti ja suurisydäminen arkisen työn puurtaja, joka ei saa kiitosta kuin potilailta ja yhdeltä työkaverilta, joka on maahanmuuttaja. Ritva tekee kaiken, mitä pyydetään ja kyllä pyydetään, joka taholta. Vaihtoehtoja ei ole. Ei uskalla kieltäytyä, koska aina on pelko, ettei määräaikaista työsuhdetta jatketa. Ritvan roolin niin ansiokkaasti veti Nina Petelius-Lehto.
Työkavereina loistivat Minna(Elina Ylisuvanto) ja Seikku(Jaana Raski). Lisäksi sivarit Mara(Satu Taalikainen) ja Kaide(Jose Viitala) ja tietysti maahanmuuttaja Adam(Raimo Räty).
Potilaat olivat ihan oma luokkaansa, joista erityisesti Taimi(Sirkka Seittu) kosketti. Hän, Kymen Hovin entinen kerroshoitaja, oli jotenkin niin herttaisen ihana. Sellainen mummu, millaisena haluaisi itsensäkin sitten joskus nähdä. Mahtavia oli kaikki toisetkin potilaat. Vanha pariskunta Toivo(Arimo Haltsonen) ja Martta(Hannele Laaksonen).
Kaiken kaikkiaan näytelmä on todella onnistunut! Vaikka se on paikka paikoin hersyvän hauska, se on niin ajatuksia herättävä, että oikein kirpaisee. Kun lopussa Ritva saa sanaisen arkkunsa auki, sieltä tulee niin paljon tekstiä, että sitä oikein etukenossa kuunteli ja jokainen sana upposi ja jokaisen sanan kohdalla ymmärsi, miten totta se oli. Kuinka tuli oikein sellainen olo, että olisi voinut nousta seisomaan ja huutaa hurraa! Vahvasti oli sellainen tunne, että täysi katsomollinen oli samaa mieltä, ainakin taputuksista päätellen.
Kuvat: Marja Seppälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)