Mäeltä näkyy toinen mäki...

...niin se on Laila Hietamiehen, nykyisin Hirvisaari, kirjoittama kirja, minkä Lauri Väärä on aikoinaan dramatisoinut näytelmäksi. Tämä ihana esitys on tämän kesän Jaalan kesäteatterissa kaikkien nautittavana.

Meillä oli tämä oikein suunniteltu etukäteen, sillä olin kutsunut myös Laila Hirvisaaren katsomaan tätä nimenomaista näytelmää. Ohjaaja Piia Kleimolan kanssa oli kaikki järjestyksessä, paitsi juuri ennen h-hetkeä, Piia joutui toisaalle, eikä ollut itse paikalla, mutta kyllä - kaikki sujui oikein hienosti!

Vesisade uhkaili meitä, mutta herkesi juuri sopivasti ennen esitystä, jolloin oli treffit Lailan kanssa. Meitä oltiin vastassa ja Laila pääsi tapaamaan näyttelijät ja vaihtamaan heidän kanssaan muutaman rohkaisevan sanan. Uskoisin, että se auttoi, ettei tarvinut ainakaan Lailaa jännittää.

Katsomo oli täynnä eli eipä sade pelästyttänyt kesäteatteriyleisöä. Niin se saattoi alkaa ja se kaikki, mitä nähtiin, oli hyvää ja erittäin hyvää. Saimme kuulla karjalaisen Suontaan kylän karjalaisten ihmisten karjalaista murretta ja sen karjalaista elämää, mikä osui ja upposi.

Kylässä eletään vuotta 1925 ja kyläläisiä ovatr Akviliinalaiset, Heikkiläläiset, Ala-Heikkiläläiset, Tätiläiset, Kivojainmäkläiset ja Suontakalaiset. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen tai ainakin melkein. Ihana huumori kukkii, joskin sen rinnalla kaikki se, mikä ei kuulu normaaliin elämään, on "tuomittavaa".

Akviliinalaisia ovat Akviliina(Arja Stolt) ja Juosukko(Jukka Junnola), jotka jotenkin vain muodostavat ihanan parin ja vähän niin kuin varastavat koko show'n. Etenkin kun mukana on Akviliinan sisko Tätiläisen Mari(Auli Kallio).

Kylässä tilanne kärjistyy, kun Suontakalaisten miniä, Emmi(Heli Nikunen), joka on leski, onkin pieniin päin. Ennen vanhaan lehtolapsia tehtiin ja kirjailija ei ole sitä niinkään korostanut, mutta dramaturgian myötä se nostettiin tässä hiukan framille.

Vaikka näytelmä sijoittuu aika kauas, niin sitä samaa suvaitsemattomuutta on edelleenkin, mutta myös sitä anteeksi antoa, että pittää antaa anteeks niitkii asioit, mitä ei tiiä, kuten Juosukko tuumasi.

Näytelmän lopussa Laila pyydettiin lavalle ja hänet kukitettiin. Laila kiitti niin kauniisti kaikkia. Näyttelijöitä siitä, miten ovat jokainen oman osuutensa hyvin ja sydämellä hoitaneet. Yleisöä siitä, että olivat tulleet katsomaan, sillä ilman yleisöä ei olisi kesäteatteria.

Mie oon Lailan kans iha sammaa mielt ja mie oon niin iloin, ku sain tän näytelmän nähä. Mie oikee sydämestäin toivon, et kaik muutkii menis kattoo ja miettii, mite hyväst se o tehty!

Kuvat: Tiina Klemola ja Kini Laine