Jos joku kirjailija saa minut pauloihinsa, niin olen aika lailla kirjailijauskollinen. Ha-haa ja en varmasti ole ainoa lajissani, sillä onhan se vissi totuus, että kun löytää kirjailijan, jonka tuotokset miellyttää, niin silloinhan se on "peli menetetty", kaikki pitää saada.
Minä tutustuin kirjailija Ari Wahlsteniin mm. kirjassa Kosteiden mestojen balladi ja se oli sitä luokkaa, että tunsin heti tykästyväni. Tyyli ja huumori napsahti heti. Kun Ari Wahlsten sitten alkoi vaikuttamaan jännityskirjallisuuden puolella loihtimalla esiin yksityisetsivä Kit Karisman, olin ihan myyty.
Kit Karisma on juuri se yksityisetsivä, jonka palkkaisin, jos olisi aihetta ja varaa. Ihan mieletön tyyppi, joka joutuu mitä kiperimpiin tilanteisiin ja juuri nyt tuleekin mieleen näyttelijä Eddie Murphy. Pahat paikat, niin että jännittää ihan täpöllä, mutta sitten lentääkin joku ihan mieletön läppä.
Ari Wahlsten on päässyt jo "kymppikerhoon", sillä Häikäilemättömät on koko sarjan 10. osa. Uskomatonta, mutta Kit Karisma on edelleen hengissä ja porskuttaa hommissaan. Ihan vitsin siisti tyyppi. Wahlsten osaa taidon kirjoittaa ja ujuttaa sen huumorin sinne joukkoon niin, ettei sitä edes ensin huomaa, vasta kun alkaa nauru kuplia kurkusta, niin se on perillä.
Häikäilemttömät on tarina siitä, kun Kit Karisma palkataan tutkimaan aviorikosta. No, eikös se ole se perinteisin juttu, mihin saa toimeksiannon. Vaan nytpä tarina poikii sitten ihan vaan pikkasen muutakin maustetta koko aviorikokselle. Tulee yllättäen mukaan jännä yritys, joka tuottaa drooneja viihde- mutta myös sotilaskäyttöön. Meinasin pudota välillä kyydistä, kun sitä on kaikin muodoin yrittänyt olla kiinnostumatta koko droonitouhusta, mutta toisin kävi.
Scandic Drones on mukana touhussa hyvin vahvasti ja kun sieltä sitten paljastuu yhtä sun toista, niin onhan siinä setvimistä.
Kit Karisma joutuu jälleen, hänelle ominaiseen tapaan, tilanteisiin, missä vaan tulee jostain kumman syystä ruumiita. En yleensä pidä siitä, kun ruumiita alkaa tulla, mutta jollain on tyyli tuoda ne esille siihen malliin, ettei niin pahasti harmita.
Pidän tavattomasti kirjassa käydystä sanailusta. Se vaaan on jotenkin niin "elokuvamaista", että kun sitä lukee, lähes näkee, kuka ne replat lausuu ja millä äänensävyllä. Kun mainitsin elokuvamaisuuden ja jo aiemmin Eddie Murphyn, niin Suomessa tämän Kit Karisman osan voisi vetänä Chike Ohanwe.
Häikäilemättömät on häikäilemätön tarina. Se ottaa lukijasta niskalenkin eikä päästä ennen kuin koko setti on käyty läpi. Sitten voi pyyhkiä pölyt hihoista, kohentaa kaulusta ja jatkaa matkaa, pysähtyä ja miettiä, milloin tulee seuraava osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)