Pari uusintaa !

Kevään viimeiset teatterielämykset olivat uusintoja. Joskus on vaan niin, että tahtoo nähdä jotain toistamiseen. Niinpä kävin katsomassa Päällystakin toisen kerran. Koska Kouvolan teatteri on remontissa, niin esitys oli Kuusankosken teatterissa, mikä ei ollenkaan ollut huono paikka. Esitys oli edelleen vaan hyvä ja kesti vallan hyvin toisen katsomiskerran. Ehkä tällä toisella kerralla vielä puhutteli enemmän. Vantaalta tullut ystäväni oli samaa mieltä.

Kuvassa: Elina Ylisuvanto(Kvl:n teatteri), Jarmo Tulonen ja Teemu Koskinen(Kotkan teatteri) ja Ilmo Ranne(Kvl:n teatteri)

Seuraavana päivänä marssimme Vaakunaan, missä saimme nähdä Parasta ennen -Naisten juttu 3. Vaikka olin senkin jo nähnyt aiemmin, niin olin ihan innoissani näkemään sen taas. Oli kyllä penkillä olemista, sillä niin hersyvää oli tälläkin kertaa. Ihmetellä saattaa, miten se aina vaan tuntuu niin tuoreelta, vaikka esityskertoja on jo vaikka kuin.

Kuvassa: Hannele Laaksonen

Kuvat: Marja Seppälä

Nyt sitten oottamaan kesäteatteritarjontaa :)

HAMLET

Oli teatteri-ilta! Tällä kertaa menin kaupungintalolle, missä en ole koskaan ennen nähnyt teatteria. Nyt näin ja en ihan mitä tahansa teatteria, vaan siellä oli Hamlet! Ja millanen Hamlet, uuh, aivan huikea! Minä, joka en juuri ymmärrä mistään hienoista klassikoista yhtään mitään, niin tämä ikivanha näytelmä avautui minulle kuin olisin ollut fiksumpikin.

Näytelmä oli niin mahtava, että siitä todella nautti alusta loppuun asti. Tarina oli mahtava ja se miten se tarjoiltiin, oli niin loistava kattaus, että voi vain olla olla itteensä tyytyväinen, että tulipas lähdettyä.

Mikko Bredenberg on sellanen Hamlet, mikä syöpyy varmaan iäksi mieliin. Sitä vaan ihaili kaiken matkaa, ihmetteli, miten sitä joku kykeneekin olemaan niin hyvä? Suorastaan ihanan hullu! Monta kertaa mietin, miksi hän ei sekoa sanoissaan, sillä Shakespearen teksti ei ole niitä helpoimpia joskin on aivan uskomatonta tulitusta.

Elina Ylisuvanto Ofeliana oli koskettava. Hän oli niin kaunis ja kun hän murtui, sitä melkein meni hänen mukanaan. Siinä vaiheessa oli jo vihainen Hamletille.

Ilkka Hämäläinen oli monessa roolissa. Voi Ilkka, miten taitava ja muuntautumiskykyinen oletkaan! On aina ilo seurata kuinkä näyttelijä pystyy venymään moneen rooliin.

Kouvolan teatteri oli jälleen kerran pannut parastaan! Rakentanut aivan uskomattoman näyttämön kaupungintalolle(jo se on nähtävä) ja miten se toimi, wau! Kaikki näyttelijät olivat niin mahtavia!
Eturivin paikalta katselin puvustusta, mikä oli Niina Pasasen käsialaa. Jokaisen sauman näki ja sitä sukkahousujen määrää(miehillä)... Väkisinkin kerkesin miettiä, miten kankaat ovat valittu ja kuinka kauan on mennyt aikaa, kun on saatu niistä valmista.

Minä todella toivon, että mahdollisimman monet ehtisivät nähdä tämän upean näytelmän, joka on täynnä kaikkea, mikä tihkuu rakkautta, valtaa ja petoksia.

Kuvat: Marja Seppälä

Vares - Nuoruustango

Pääsiäisen päätteeksi Varesta, oikein teatteriversio. Vares oli erittäin hyvä syy nousta sohvan uumenista pystyasentoon. Ilmoitin herra 12v:lle, että olen valinnut hänet seuralaisekseni ja sitten menoksi. Anjalankosken teatteriin, mars. Meinasi tulla hoppu, kun rantatien kautta ajettaessa näkyi joutsenia... Kun pääsimme perille, huomasimme, kuinka moni muu oli ajatellut samalla lailla ja noussut Vareksen takia sieltä sohvasta. Pikkasen jänskätti herra 12v:n puolesta, kun siellä luki, että K-15.
Teatteri tuli täyteen, ihan jokainen penkki sai täytettä.

Esitys pääsi heti vauhtiin ja sitä piisasi ihan loppumetreille asti. Porukkaa oli aika paljon ja silti joitakin oli siunattu useammalla roolilla. Vares oli jo edellisestä esityksestä tuttu Panu Pilli. Sillä mentiin. Kiva rooli oli Orkku, jota esitti Minna Sipinen. Kuvassa on meneillään "Orkku-terapia".

Nuoruustangossa ei juuri tangoa tanssita, mutta Vareksen nuoruuden ystävistä on kyse. Yksi heistä on Emilia(Piitu Himanen), joka ei jätä Jussi Varesta rauhaan, vaan tunkee uniinkin. Kunnes erään kerran Emilia osuu kohdalle ja hurja soppa alkaa kuplia.
Laittomia aseita tarvitaan ja niitä toimittaa Vattumäki(Antero Raanoja), joka oli niin hyvä, etten millään meinanut käsittää kuka häntä esitti. Hah, hauska!
Hullunhauska parivaljakko oli Alpakka(Minna Sipinen) ja Pata-ässä(Ari Kelin).
Kun Vares auttaa Kyypakkausta(Timo Kurittu) ja joutuu nastan naisen luokse, se on Asta(Marika Vuori), topakka täti.
Kuten yleensä kaikki Varekset, juoni on aika sekava, mutta tyypit ja kohtaukset hyviä. Tämäkin esitys kantaa juuri loistavien kohtauksien vuoksi ja kaikkien niitä tekevien hauskojen tyyppien takia.

Kaikkia rooleja ei mitenkään viitsi luetella, mutta on pakko vielä mainita pari naisten tulkitsemaa miesroolia. Paniikkinappula(Jaana Kurittu), joka oli ihan hervoton ja Viitapiru(Ritva Muhonen) oli niin hurja!

Minusta tässä oli ihailtavaa teatterin tekemistä isolla porukalla. Jopa herra 12v oli ihan mukana kaiken aikaa. Kyllä kannatti käydä katsomassa.

Kuvat: Teresa Nurmioja

Rouva Presidentti

Minulla oli sovittu tapaaminen Rouva Presidentin kanssa. Paikka oli Studio123 ja aika(tarkka) tiistaina klo 18:25. Ihan protokollan mukaan ei menty, sillä en riisunut takkiani, minua ei kätelty enkä saanut drinksua. Menin istumaan popparipänikän kanssa, otin tosi rennon asennon ja nautin. Siis paras tapa minulle tavata Rouva Presidentti, sillä olisi aivan kamalaa, jos olisi joutunut joskus tapaamaan ihan sillai oikeesti. Nyt ei tarvinut miettiä, osaako käyttäytyä.

Rouva Presidentti oli erittäin hyvä elokuva, kertomus meidän rouva presidentistä, joka ei ole enää virassa. Tarja Halonen kuvattiin niin eloisasti, niin kivasti, että olin ihan myyty. Näinkö huumorintajuinen ja ihanan presidentti meillä oli?

Kuvausryhmä seurasi Rouva Presidentin elämää ja se oli todella mielenkiintoista. Se, miten Tarja Halonen oli aina ajan hermolla, homma hoidossa ja huumorilla. Hänen aina hymyilevä olemus oli jotenkin vaan niin valloittava, että elokuvan loputtua jäin miettimään, että olisipa hän ollut vielä meidän presidentti ja onhan hän....

Vares - Uhkapelimerkki

K-12. Hyvä, sillä just sain herra 12v:n seurakseni, Studio123, saliin 3. Varoitin häntä sitten, ettei katso pahimpia kohtia... Turha varoitus, sillä ei ollut niitä, pahoja kohtia? Vares(Antti Reini) ei saanut kertaakaan turpaan, mitä nyt oli aseen tähtäimessä, mutta siinäkin Jussi Vares hymyili. Miksi sitten oli K-12, niin kyllähän Vares naisen taas sai... Sole Sulavesi(Minna Haapkylä) on nainen, mihin Vares ui kuin sulaan veteen.

Tämä elokuva alkaa siis siitä, että Jussi Vares rakastuu. Oikein pelästyin, että ei kai koko elokuva ole yhtä hunajaa, mutta onneksi ei, sillä pian rakkauden kohde roikkuu hirressä. Ei ihan kiva loppu suhteelle, mutta Vares saa siitä hieman pähkinää purtavaksi, kun surun murtamana alkaa selvittää tyttöystävänsä kuolemaa. Siihen hän saa toimeksiannon Sole Sulaveden veljeltä, Timo Petterssonilta. Tutkittavaa tulee lisää, sillä Pettersonin vaimokin aiheuttaa ongelmia. Samaan soppaan toimittaja Ruuhio(Mikko Leppilampi) nakkaa omituiset saamansa kirjeet. Todella sotkuinen vyyhti ja miten se selviää...

Kaiken kaikkiaan minusta tämä Vares oli minusta hivenen sekava ja pliisu. Kaksi kertaa katsoin kelloa ja popparit olin syönyt jo ennen puolta väliä. Antti Reini Vareksena oli kyllä nam, moni muukin, mutta miksi Tuula Amperla(Tyttö kampaa märkää tukkaa) oli valittu näyttelemään Maria Rodriques'ta. Hänen replat oli niin suoraan replavihosta...

Vareksen bootseja ei saisi vaihtaa. Hän veti jalkaansa rakastelun jälkeen tylppäkärkiset, mutta kun hän käveli kadulla, hänellä oli teräväkärkiset, ai-jai...

Kohta 18

Kohta 18 -elokuva oli ihan pakko nähdä, vaikka siitä ajasta kun oli itse kohta 18 on ikuisuus... *huoh*. Ehkä juuri sen takia, minusta on aina kiva kurkistaa nuorten elämään. Ilman sitä otsarutussa-asennetta, kuinka kamalia ne nykyajan nuoret ovat. Ehei, nuoret ovat nuoria ja jokainen aikuinenkin on sen ajan elänyt, toivottavasti :)
Otin mukaan Kuusaalle jo 18, ja pari sellaista, jotka ei ihan vielä 18. Onneksi otin... Olisi ollut aika köpsää yksin töröttää siellä nuorten joukossa. Yritin olla huomaamaton.

Kohta 18 on minusta erittäin hyvä elokuva. Se kertoo viiden nuoren pojan, jotka kaikki ovat kohta 18, elämästä. Kaikki viisi ovat kavereita ja jokaisesta kerrotaan se oma elämä. Poikien kaveruus oli minusta upeaa, niin kuin nyt pojilla yleensä, että kykenevät olemaan kimpassa kavereita. Millaista poikien elämä oli kaveruuden ulkopuolella, oli aika koskettavaa.

 Elokuva on hauska, mutta silti joka raossa tulee asioita, perheitten ongelmia. Kaikki viisi poikaa olivat minulle näyttelijöinä uusia, mutta kerrassaan loistavia. Jokainen oli niin uskottava. Kiva pikku tähti oli yhden pojan, Andren pikkuveli Max.

Häpesin oman ikäpolveni aikuisia, että miten meillä voi olla vanhemmuus hukassa ? Elokuvassa tuli hyvin julki se, miten usein lapset ovat "viisaampia". Tämä elokuva todisti sen ja se oli oikein hyvä! Elokuvan nuoret olivat minusta melko terveellä pohjalla.

Vaikka tämä on nuorten elokuva, niin hopi-hopi, kaikki aikuiset, nyt katsomaan tämä elokuva, sillä kyllä siinä riittää sanomaa aikuisillekin!

Päällystakki

Mietin tarkoin, millaisen päällystakin laitan päälleni, kun lähden Kouvolan teatteriin. Kun se oli valittu, niin suunta teatterille. Siellä ripustin päällystakin narikkaan ja siirryin nauttimaan lasillisen sherryä. Virittäydyin tunnelmaan nähdäkseni Päällystakin.

Pikkasen jännitti mennä kattoo, et millanen vermee siellä oli näytillä. Vaan, miten olikin huikee, reipasotteinen, hauska ja puhutteleva.
Kotkan ja Kouvolan teatterien yhteinen Päällystakki toimi hyvin.
Näytelmän kesto oli 2h40min väliaikoineen. Kun se alkoi, vauhti oli melkoinen ja kohtaus kohtauksen perään, sitä mietti, että tämän on ohi puolessa tunnissa. No ei, kun menoa piisasi ihan koko ajan.

Akaki Akakijevits oli kyllä tavan reppana ja häntä tulkitsi Jarmo Tulonen(Kotka). Kaikilla muilla näyttelijöillä olikin sitten mittava lista lukuisia eri rooleja. Minusta on aina erityisen hauskaa, kun on näyttelijällä on useita rooleja. Sitä pääsee yhdessä näytelmässä näkemään, mihin kaikkeen sitä venyykään. Kaikki olivat niin mahtavia, mutta oli silti ihanaa nähdä taas Elina Ylisuvanto(Kouvola) näyttämöllä.
Rooleista Storbjörn(fuusiojohtaja) on minusta jotenkin mieleenpainuvin ja Anne Niilola(Kotka) veti sen todella hyvin.

Akaki Akakijevitsin takki oli vanha, risa rytky, loimi, mikä nousee pääosaan. Takki kuvastaa kantajaansa? Kun Akaki saa vihdoinkin ja suurella vaivalla uuden takin, kaikki muuttuu. Hänestä tulee heti karismaattinen ja hänet huomataan. Kun takki viedään, kaikki loppuu.

Päällystakki on hauska ja surullinen yhtä aikaa. Minusta niin kovin puhutteleva näytelmä!