Le Havre on kaikkien nähtävä, sillä onhan se valittu Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Niinpä huomasin istuvani taas Studio 123 salissa 1 ja ihan "omalla paikallani" :)
Le Havre on niin Kaurismäkeläinen kuin olla saattaa. Luodaan pitkiä katseita ja poltetaan tupakkaa. Kaikki polttavat... no, koira ei polta, eikä pakolaispoika, mutta lähes kaikki aikuiset. Minua se ei haitannut, mutta paninpahan merkille.
Köyhä kengänkiillottaja(Andr Wilms) tapaa pienen pakolaispojan(Blondin Miguel) ja ryhtyy auttamaan häntä. Se on elokuvan sielu. Mahtavaa on se, kuinka hänellä on hyviä ystäviä, jotka niin pyyteettömästi lähtevät mukaan auttamaan. Vaimo(Kati Outinen) on vakavasti sairas ja melkein kaiken aikaa sairaalassa.
Elokuva on ranskankielinen ja hiukan jännitin, kuinka suomalaiset näyttelijät pärjäsivät ranskan kielellä ja mietin jossain vaiheessa, kuinka olivat sen oppineet. Hyvin se kuitenkin meni, sillä olihan siinä tekstitys :)
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Onnen maa
Kouvolan teatterin uusi musikaali on Onnen maa ja se on niin onnen maa! Keski-ikäisen naisen mieltä ja sydäntä lämmittää ne kaikki heinähommabiisit.
Olen nähnyt aiemmin tietysti tv-version, mutta myös joku kesä sitten Kyminlinnan kesäteatteriversion. Silloin oli mukana nyt jo teinityttöni, mutta silloin pikkutyttö, joka kirkkaalla äänellä kysyi kesken esityksen: Äiti, mikä on kortsu? Kun supatin hänelle, että kerron sitten kotona, niin hän kädet puuskassa tuhahti: No, sittenhän minä en ymmärrä tästä mitään.
Kyllä siitä ymmärtää, voin lohduttaa, sillä musiikkia on niin ihanan paljon ja se menee niin syvälle. Vaikka tangokuningas Petri Hervanto on loistava, niin yhtään hänelle ei kalpene Tenhokaan(Veli-Matti Karen), niin ja kun karjakkoneiti(Eeva Markkinen) vetäsee hiukan Beatlesia, niin huh!
Jos johonkin voisi samaistua niin Jose Viitalan esittämään Tenhon veljenpoikaan, koska sen ikäisenä tuli se 60-luvun maalaiselämä tutuksi. Heinätyöt ja sekin, ettei se musiikki ollut etusijalla, mutta kun sitä kuuli, niin se tuntui kovasti mukavalle.
Kuoleva vanha isäntä oli mahtava ja Arimo Haltsonen onnistui siinä minusta todella hyvin. Musikaali on niin hyvä ja niin taidolla tehty, että sen haluaa nähdä uudestaan. Ehkä minä vaan en aina saa kerrasta kyllikseni.
Olen nähnyt aiemmin tietysti tv-version, mutta myös joku kesä sitten Kyminlinnan kesäteatteriversion. Silloin oli mukana nyt jo teinityttöni, mutta silloin pikkutyttö, joka kirkkaalla äänellä kysyi kesken esityksen: Äiti, mikä on kortsu? Kun supatin hänelle, että kerron sitten kotona, niin hän kädet puuskassa tuhahti: No, sittenhän minä en ymmärrä tästä mitään.
Kyllä siitä ymmärtää, voin lohduttaa, sillä musiikkia on niin ihanan paljon ja se menee niin syvälle. Vaikka tangokuningas Petri Hervanto on loistava, niin yhtään hänelle ei kalpene Tenhokaan(Veli-Matti Karen), niin ja kun karjakkoneiti(Eeva Markkinen) vetäsee hiukan Beatlesia, niin huh!
Jos johonkin voisi samaistua niin Jose Viitalan esittämään Tenhon veljenpoikaan, koska sen ikäisenä tuli se 60-luvun maalaiselämä tutuksi. Heinätyöt ja sekin, ettei se musiikki ollut etusijalla, mutta kun sitä kuuli, niin se tuntui kovasti mukavalle.
Kuoleva vanha isäntä oli mahtava ja Arimo Haltsonen onnistui siinä minusta todella hyvin. Musikaali on niin hyvä ja niin taidolla tehty, että sen haluaa nähdä uudestaan. Ehkä minä vaan en aina saa kerrasta kyllikseni.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Kunnon leffailta!
Oli aikaa viettää ihan kunnon leffailta, niin että sai ittensä joksikin aikaa iloiseksi :) Joten ei ku autoon ja pienen kierroksen jälkeen oli auto täynnä ja kohti Kuusaata! Studio123 ja lippuja sitten kahteen leffaan! Kyllä, juuri näin, sillä huomasin tarjonnassa olevan minua kiinnostavia elokuvia, niin miksi ei sitten samalla kertaa :) Paitsi mukana olevat nuorisolaiset hengailivat kirjastossa sen aikaa kunnes toinen leffa alkoi.
Joten suoraan asiaan ja ekana MIDNIGHT IN PARIS! Halusin nähdä sen, koska a) Pariisi on ihana!!!, b) olin kuullut, että leffa on katsomisen arvoinen. Olihan se, iik, mite heti tuli olo, että sinne ja heti. No, leffa oli muutenkin kelpo kuva. Tykkäsin siitä, että päähenkilö pääsi ajassa taaksepäin ja tapasi kaikki ne huimat ja meille kaikille tutut kulttuurin tyypit. Pidin Hemingwaysta!
Leffa on Woody Allenin ohjaus, joka selvisi minulle vasta jälkeenpäin. No, elokuvan henkilöt, ne jotka elivät nykyajassa olivat ärsyttäviä. Ne, jotka elivät siellä menneessä olivat tosi hyviä. Voi olla, että katson elokuvan joskus uudestaan, tulevaisuudessa.
Heti perään vaihdoimme salia ja uudet popparit mukaan. Sinne nuorisolaisetkin olivat jo löytäneet. Vuorossa oli PUSSIKALJAELOKUVA. Olin jo aiemmin nähnyt teatteriversion, joten tiesin odottaa jotain tosi hauskaa. Hah, ja miten minua nauratti, niin että vesi silmistä tirskui. Mikko Rimmisen romaanin pohjalta tehty leffa on loistava! Teksti on hulppeaa ja näyttelijät niin luontevia.
Nyt oli niin, että koko autolasti, jossa oli siis mukana nuorisolaisiakin, tykkäsi elokuvasta! Vaikka kyseessä onkin laiskansorttiset nuoret miehet, jotka ei juuri mitään tee, lusmuilee ja lorvii ja sellasistahan ei juuri kukaan tykkää, niin elokuvassa he olivat niin sympaattisia, että voi pojat. Heidän sanailunsa oli kerrassaan hivelevää, nautittavaa.
Suosittelen muuten kaikille elokuvan ystäville, että menkää ihmeessä katsomaan kaksi leffaa samana iltana. Se toimii, kun valitsee täysin erilaiset elokuvat. Niin, ja kun henkilökunta on mukana juonessa, niin hyvin kerkee.
Kiitos taas Studio 123, ihanasta palvelusta ja poppareista!
Joten suoraan asiaan ja ekana MIDNIGHT IN PARIS! Halusin nähdä sen, koska a) Pariisi on ihana!!!, b) olin kuullut, että leffa on katsomisen arvoinen. Olihan se, iik, mite heti tuli olo, että sinne ja heti. No, leffa oli muutenkin kelpo kuva. Tykkäsin siitä, että päähenkilö pääsi ajassa taaksepäin ja tapasi kaikki ne huimat ja meille kaikille tutut kulttuurin tyypit. Pidin Hemingwaysta!
Leffa on Woody Allenin ohjaus, joka selvisi minulle vasta jälkeenpäin. No, elokuvan henkilöt, ne jotka elivät nykyajassa olivat ärsyttäviä. Ne, jotka elivät siellä menneessä olivat tosi hyviä. Voi olla, että katson elokuvan joskus uudestaan, tulevaisuudessa.
Heti perään vaihdoimme salia ja uudet popparit mukaan. Sinne nuorisolaisetkin olivat jo löytäneet. Vuorossa oli PUSSIKALJAELOKUVA. Olin jo aiemmin nähnyt teatteriversion, joten tiesin odottaa jotain tosi hauskaa. Hah, ja miten minua nauratti, niin että vesi silmistä tirskui. Mikko Rimmisen romaanin pohjalta tehty leffa on loistava! Teksti on hulppeaa ja näyttelijät niin luontevia.
Nyt oli niin, että koko autolasti, jossa oli siis mukana nuorisolaisiakin, tykkäsi elokuvasta! Vaikka kyseessä onkin laiskansorttiset nuoret miehet, jotka ei juuri mitään tee, lusmuilee ja lorvii ja sellasistahan ei juuri kukaan tykkää, niin elokuvassa he olivat niin sympaattisia, että voi pojat. Heidän sanailunsa oli kerrassaan hivelevää, nautittavaa.
Suosittelen muuten kaikille elokuvan ystäville, että menkää ihmeessä katsomaan kaksi leffaa samana iltana. Se toimii, kun valitsee täysin erilaiset elokuvat. Niin, ja kun henkilökunta on mukana juonessa, niin hyvin kerkee.
Kiitos taas Studio 123, ihanasta palvelusta ja poppareista!
maanantai 29. elokuuta 2011
Martti !
Tykkimäessä päätettiin huvikausi...
ja illan artistivieraana oli Martti Saarinen!!!
Porukkaa ei ollut ihan yhtä paljon kuin silloin kun YÖ-yhtye oli paikalla. Silti, viheltelevää ja tanssivaa nuorisoa oli mukavasti paikalla. Tunnin setti meni ihan huomaamatta ja hyvin se sujui. Martti ja bändi esiintyivät ihan luontevasti. Vähän minua hämäsi, että bändin esittely tapahtui vasta encoren aikana...
ja illan artistivieraana oli Martti Saarinen!!!
lauantai 13. elokuuta 2011
Levoton lapsuus
Kuusankosken teatteri ylpeänä esitti vielä kerran musiikkiesityksen Levoton lapsuus, mikä oli Tapio Suomisen "Täältä tullaan elämä"- elokuvan innostamana tehty. Pohjois-Kymen musiikkiopiston ja taiteen perusopetuksen oppilaat olivat niin LOISTAVIA!
Muistan hyvin omasta nuoruudestani elokuvaversion ja siksikin oli hienoa fiilistellä teatteriesityksellä. Olin alusta asti aivan liekeissä! Siis kerta kaikkiaan, miten ihana esitys! Kaikki olivat niin hyviä, kaikki olivat niin mukana. Minusta oli aivan upeaa katsoa joka ikinen kohta tässä musikaalissa. Tanssiesitykset olivat niin loppuun asti hiottuja, ainakin minun silmissä. Musiikki oli mahtavaa! Kaikki muusikot soittivat niin, että oikein sydän läpätti. Laulut olivat huikeita! Pidin kaikista, enkä millään haluaisi nostaa ketään, mutta on pakko, sillä Vuopalan sisarukset, Roosa(laulu ja kosketinsoittimet) ja Joona(kitara) olivat ihan huikeita. Etenkin kun mietin, missä Roosa on sunnuntaiaamuna :)
Olen kultaisessa keski-iässä, mutta aina kun näen, miten nuorista saadaan irti jotain näinkin mahtavaa, se antaa toivoa tulevaisuuteeen! Olen niin iloinen, että näin tämän esityksen, josta on vielä yksi esitys jäljellä; Kouvolatalon ulkoilmanäyttämöllä osana Taiteiden yötä pe 19.8. klo 21.30. Suosittelen ihan kaikille, mutta erityisesti niille aikuisille, jotka ovat jostain syystä oman nuoruutensa unohtaneet!
Muistan hyvin omasta nuoruudestani elokuvaversion ja siksikin oli hienoa fiilistellä teatteriesityksellä. Olin alusta asti aivan liekeissä! Siis kerta kaikkiaan, miten ihana esitys! Kaikki olivat niin hyviä, kaikki olivat niin mukana. Minusta oli aivan upeaa katsoa joka ikinen kohta tässä musikaalissa. Tanssiesitykset olivat niin loppuun asti hiottuja, ainakin minun silmissä. Musiikki oli mahtavaa! Kaikki muusikot soittivat niin, että oikein sydän läpätti. Laulut olivat huikeita! Pidin kaikista, enkä millään haluaisi nostaa ketään, mutta on pakko, sillä Vuopalan sisarukset, Roosa(laulu ja kosketinsoittimet) ja Joona(kitara) olivat ihan huikeita. Etenkin kun mietin, missä Roosa on sunnuntaiaamuna :)
Remu & Hurriganes
Remu & Hurriganes oli Jaalassa, Vanhassa Kelossa. Kun saavuin paikalle, oli jo ihan kivasti porukkaa ja lisää valui kaiken aikaa, melko lailla ikäistäni sakkia. Kun kello tuli 23.30 se alkoi!
Nipa avasi kitaransa, joka ei herpaantunut hetkeksikään.
Remu hyppäsi puikoihin ja paukutti ihan tosissaan. Oli jotenkin ihan liikuttavaa nähdä, miten aito Hurriganes-veteraani antoi palaa.
Basistina oli melkoisen rockimman oloinen heppu, Hike Kärppä.
Kaiken kaikkiaan noin tunnin setti oli yhtä revitystä alusta loppuun asti, ilman minkäänlaisia taukoja. Edellisen biisin lopusta alkoi jo seuraava. Tunnelma oli hikinen ja tiivis, sillä sen verran oli heiluntaa. Ainoa harmi oli se, että osa oli minun mielestä ihan liian jurrissa. Kyllä Remua & Hurriganesia voi kuunnella pienemmässäkin liikutuksessa! Kaiken kaikkiaan tykkäsin todella paljon, sillä kuuluihan Hurriganes aika lailla tiukasti minun nuoruuteeni ja edelleen on aika rock olo!
Kaiken kaikkiaan noin tunnin setti oli yhtä revitystä alusta loppuun asti, ilman minkäänlaisia taukoja. Edellisen biisin lopusta alkoi jo seuraava. Tunnelma oli hikinen ja tiivis, sillä sen verran oli heiluntaa. Ainoa harmi oli se, että osa oli minun mielestä ihan liian jurrissa. Kyllä Remua & Hurriganesia voi kuunnella pienemmässäkin liikutuksessa! Kaiken kaikkiaan tykkäsin todella paljon, sillä kuuluihan Hurriganes aika lailla tiukasti minun nuoruuteeni ja edelleen on aika rock olo!
torstai 11. elokuuta 2011
Katsastus
Tämän kesän viimeinen kesäteatteri, ulkona ja säiden armoilla oli Haminan kesäteatteri Katsastus. Vanhoina konkareina olimme varautuneet kaikkeen ja mikä parasta, sadeviittoja ei tarvittu, vaikka kuuroja oli tullut kaiken päivää. Viltti sen sijaan lämmitti oikein mukavasti.
Haminassa on kesäteatteria esitetty muissakin paikoissa, mutta nyt oli ihan uusi paikka. Haminan linnoituksen suojiin oli rakennettu ihan näppärä teatteri, jossa varmaan ensi kesänäkin saamme jotain nähdä.
Tämän kesän esitys oli Joni Skiftesvikin Katsastus, mikä on monille tullut tutuksi elokuvaversiona. Olen minäkin sen joskus nähnyt, mutta autuaasti niin unohtanut, etten juuri mitään muistanut, joten näytelmä oli niiltä osin tuore. Vauhtia piisasi koko reilut kaksi tuntia ja välillä oli kivoja kohtauksia, jolloin yleisö sai miettiä, kuuluuko esitykseen vai ei !
Autot, vanha Hillman ja Mersu olivat esityksessä kuin myös mopo. Niillä ajettiin näyttämölle milloin mistäkin suunnasta. Pakko myöntää, että pelkäsin välillä sitä, miten Hilma kestää...
(kuva: Sofia Virtanen)
Roolisuoritukset olivat hyviä ja suhteellisen luontevia. LukuunottamattaViltteriä(Mikko Halme), Mallua(Jonna Kajander) ja Junnua(Petri Syrjänen), niin kaikilla muilla oli vaikka kuinka monta roolia. Vaihdot sujuivat näppärästi. Kaiken kaikkiaan koko esitys oli katsomisen arvoinen.
Kiva erikoisuus, ainakin minulle, oli lopussa, kun näyttelijät tulivat kumartamaan, niin kaikki kumartelivat miten sattuivat ja ihan minne sattuu, hauska sekamelska! No, ihan viimeiseksi kaikki sitten kumarsivat vielä perinteiseen tyyliin.
Haminassa on kesäteatteria esitetty muissakin paikoissa, mutta nyt oli ihan uusi paikka. Haminan linnoituksen suojiin oli rakennettu ihan näppärä teatteri, jossa varmaan ensi kesänäkin saamme jotain nähdä.
Tämän kesän esitys oli Joni Skiftesvikin Katsastus, mikä on monille tullut tutuksi elokuvaversiona. Olen minäkin sen joskus nähnyt, mutta autuaasti niin unohtanut, etten juuri mitään muistanut, joten näytelmä oli niiltä osin tuore. Vauhtia piisasi koko reilut kaksi tuntia ja välillä oli kivoja kohtauksia, jolloin yleisö sai miettiä, kuuluuko esitykseen vai ei !
Autot, vanha Hillman ja Mersu olivat esityksessä kuin myös mopo. Niillä ajettiin näyttämölle milloin mistäkin suunnasta. Pakko myöntää, että pelkäsin välillä sitä, miten Hilma kestää...
Roolisuoritukset olivat hyviä ja suhteellisen luontevia. LukuunottamattaViltteriä(Mikko Halme), Mallua(Jonna Kajander) ja Junnua(Petri Syrjänen), niin kaikilla muilla oli vaikka kuinka monta roolia. Vaihdot sujuivat näppärästi. Kaiken kaikkiaan koko esitys oli katsomisen arvoinen.
Kiva erikoisuus, ainakin minulle, oli lopussa, kun näyttelijät tulivat kumartamaan, niin kaikki kumartelivat miten sattuivat ja ihan minne sattuu, hauska sekamelska! No, ihan viimeiseksi kaikki sitten kumarsivat vielä perinteiseen tyyliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)