Helppo ero - Mikkelissä...

 Kyl ol taas otettava eroo Kouvolast ja lähettävä Mikkelii, koska kesä ja siel Naisvuorel kesäteatteri. HELPPO ERO siel ny menee ja mite se olkii helppo tai mite sen ny ottaa, mut ainakii ratkiriemukas.

Taas ol tällaisel wanhal nartul iha uus tarina! Jotenkii sitä vaa ain ilahtuu, jos ei tiiä, mikä on kupletin juoni ja se ikääku pääsee yllättämää. Ny kävi nii ja mite ol kiva yllättyy sillee iha isol käel. Mut, asiaa...

Tämän näytelmän ovat käsikirjoittanut Satu Rasila, Mikko Kouki ja Pekka Laasonen. Ihan mieletöntä settiä ovat saaneet aikaseksi ja sellaista hyvin päivitettyä. Vaan, sitten se näyttelijäsakki, miten toteutti koko pakan, niin kyllä sitä sai vaan äimistellä oikein sillai kyynärpäitä myöten.

Mika Nuojua oli ainut, jolla oli vain yksi rooli, mutta sitäkin kattavampi, koska joutui vastaanottamaan ne kaikki muut! Hän se oli eroterapeutti Mika Laakso, jolla on viimeinen työpäivä, koska haluaa eroon kaikesta. Miten se sitten onnistuu, jää todellakin nähtäväksi. 

Asiakkaita tulee ja kuinka moni tulee uudestaan ja samalla pitäisi kiinteistön kummallista seinällä olevaa omituista läikkää selvittää. Joten asiakkaiden lisäksi paikalla ramppaa jos vaikka kuin moni alan asiantuntija. Asiakkailla taas oli mitä ihmeellisimpiä asioita, joista he halusivat eroon.

En varmasti ole ainoa, joka on haltioissaan, kun pääsee näkemään näyttelijöitä, jotka pomppaavat roolista toiseen, koska se vaan on niin mahtavaa. Nauttia siitä mielettömästä ammattitaidosta, kun mennään ovesta pois ja tullaan seuraavan kerran, hetken kuluttua, estraadille aivan eri roolissa. 

Näissä osissa niittivät gloriaa Jukka Rasila! Pauliina Hukkanen! ja Joonas Kääriäinen!  Jokainen veti sellaisen setin, että pois alta. Heillä kaikilla oli 9-12 roolia. Kyllä - pakosti antoi pisteet sille, joka siellä taustalla hoiti puvustusta!!!!
Ketään ei voi nostaa framille parhaana, koska koko joukkue oli niin parasta A-ryhmää!

Kaiken kaikkiaan riemastuttavan hauska näytelmä, missä sai alusta loppuun asti olla hymy korvissa. Varsin harmiton, niin hyvin tehty, ettei kukaan voi mieltänsä pahoittaa, päinvastoin. 

Tämä ei ole vain minun arvio, koska kyllä "salakuuntelin" yleisön kommentteja, niin väliajalla kuin esityksen jälkeenkin, että miten oli hubaisaa. Ihmiset lähtivät sieltä kaikki hyvillä mielin.

Joten wahva suositus, käykää Mikkelissä ja menkää Naisvuorelle, siellä se kesäteatteri on!

Kuvat: Kontarastia / Pihla Liukkonen

Jenni Tieaho - Kouvolan Taidemuseo Poikilo

 Kouvolan Taidemuseo Poikilossa on Jenni Tieahon näyttely - Pyörteitä ja virtauksia 23.5 - 1.9.2024

Aivan ihana näyttely, mistä ei yhdellä kertaa saa tarpeekseen. Kävin sellaisena päivänä, kun siellä oli joku ryhmä ja taiteilija itse. Jonkin aikaa kuljin mukana, mutta kun se ei ole minun juttu, jättäydyin kulkemaan omineni. Muutaman sanan pääsin kuitenkin vaihtamaan Jenni Tieahon kanssa. 

Teokset ovat upeita! Olin aivan häikäistynyt siitä, miten luonnon materiaaleista voi saada kasaan niin oikeita ja elävän näköisiä juttuja. Oli katsottava kaikkia kaukaa ja ihan läheltä. Hevonen on aika lailla aiheena ja äärettömän hienosti toteutettuna. Siis vaikka kuin yrittäisi, niin ei vaan ymmärrä, miten se teos saadaan niin oikean näköiseksi. Okei, rautalankaa ja vaikka pajua, niin, miten kaikki suhteet toimii ja lopputulos näyttää juuri niin aidolta.

Varsat olivat tuohesta värkättyjä, mutta juuri sen olosia, että olisi mieli  tehnyt halata. Jotenkin sellasia, että kohta ne siitä lähtee eteenpäin. 

Ne "käpytakit" olivat oma ihmetyksen aihe, koska olivat niin suuria, että sopisivat sellaiselle kolmemetriselle tyypille, kun se menee torille ostamaan perunoita.  Oli männynkäpyulsteri ja kuusenkäpytrenssi.

Teoksia on niin laidasta laitaan, että jokaiselle löytyy joku mielititetty. Minut vakuutti se luonnon materiaalin käyttö, että miten paljon voi luonnosta ammentaa materiaalia ja ideoita. 
Kun siellä sitten sain katsoa sen videoesityksen, niin se avarsi lisää sitä, miten teokset ovat syntyneet, niin niitä osasi katsoa jotenkin syvemmin. 
Puhumattakaan siitä, kun taiteilija itse kertoi tarinoita liittyen aina johonkin teokseen tai sen tiimoille. 

Kävin näyttelyssä jo 8.6, mutta odotin, että saan paremmat kuvat, joten vasta siksi vähän myöhemmin tämä *wink-wink* 

Menkää katsomaan ja taiteilija Jenni Tieaho on seuraavan kerran itse paikalla 24.8 klo 13
Aion mennä itsekkin vielä uudestaan!

Kuvat: Kasimir Laine

Vielä ehtii - Heinolan kesäteatteri

 Tänä vuonna kesän ensimmäisen kesäteatterin näin Heinolassa. VIELÄ EHTII oli siellä ensi-illassa 13.6.

Tämän hulvattoman hauskan näytelmän käsikirjoitus on Carin Mannheimer'n, joka aikoinaan Ruotsissa palkittiin  kriitikoiden Teaterpriset-palkinnolla. Suomennos on Liisa Urpalaisen. Loistavasta ohjauksesta vastaa Sari Siikander, joka on ohjannut Heinolaan aiemminkin. 

Rooleissa Tiina Weckström, Katariina Kaitue, Jaana Saarinen, Juhani Laitela, Sauli Suonpää, ja Kirsi Ylijoki

Näytelmä kertoo ystävyksistä, jotka tapaavat aina Maanantai-lounaan puitteissa. Syödään, juodaan ja pelataan bridgeä. Ollaan vanhoja ja myönnetään, koska se vaan on tosiasia. Silti on elämää vielä jäljellä ja sitä on hyvä elää, vielä ehtii vaikka mitä, kun pistää töpinäksi. 

Tapahtumapaikka on Mariannen olohuone ja melkoisen vilkas paikka onkin, kun ovi on aina auki ja sieltä sitten tulee mm. Kotiapu-Tommi, joka auttaa kaikissa tarvittavissa kotihommissa. Ensin ei olisi tarvetta, mutta sitten onkin ihan kaiken aikaa. KotiapuTommin oli paikalle "kutsunut" Säde, jonka mielestä Marianne tarvitsee apua. Katariina Kaitue kaikkine ilmeineen, raivareineen ja olemuksineen oli säteilevä Säde.

Jaana Saarinen on nähty Heinolassa lukuisia kertoja, mutta nyt hän on Mariannen ystävä Annakaisa. Hänellä on mies, joka vaatii alituista huolenpitoa. Lopulta tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, että Annakaisa tekee oman ryhtiliikkeen. Sekin on aivan suotavaa, olipa ikää sitten kuinka paljon tahansa.

Peter on Annakaisan serkku, joka värvätään maanantailounaalle, mutta mikä pettymys, kun ei osaakkaan pelata bridgeä. Juha Laitala on kiltti Peter, joka on leski ja no, kenelle häntä sitten ollaankaan värväämässä... ja kuka hänet lopulta saa. 

Tiina Weckström Mariannen roolissa oli ihan huippu. Se räväkkä äänen sävy, kun sieltä tuli sitä settiä, oli niin selkeä, ettei kyllä jäänyt tavuakaan kuulematta. Miusta tuli heti fani!
 Vaan kyllä kaiken kaikkiaan koko porukka oli niin vakuuttavaa, että sitä jopa pystyi unohtamaan, ketä he ovat. Olivat vain joukko ikääntyviä, joilla on vikoja ja toiveita, mielentilavaihteluja, vessahätää ja erimielisyyksiä, muistoja ja unohduksia. Elämän koko kirjo ja se oma tahto!

Tyttären roolissa Kirsi Ylijoki oli kaunis ja reipas ja juuri sellainen tytär, kun sitä varmaan suurin osa. Kiireinen ja ei sillai oikein "ymmärrä" äidin elämää. Ihanan ulkopuolinen ja asiallinen.

Tämän näytelmän teksti on niin railakasta ja raikasta, että jotenkin sitä vaan eli mukana kaiken aikaa. Sitten sitä tunnisti kaikkia kohtauksia joko niin, että oli nähnyt ja kuullut läheisissä ja tuttavissa. Parasta sekin, että kyllä oman itensäkin luki välillä joukkoon ja sekös vasta naurattikin. Etenkin se, kun asiat tuotiin esiin ihan suodattamatta. Kun se tehdään taidolla, se on nautinnollista.

Uusia sanontoja ja sanojakin tuli esiin ja voin vakuuttaa, että minussakin heräsi eräänlainen Passiivinen Puuma, kun katseli sitä KotiapuTommia... (Sauli Suonpää)

Vaikka se oli hauskaa ja riemullista, niin kyllä välillä silti nous vedet silmiin ja koko yleisö oli ihan hipihiljaa. Vielä ehtii on näytelmä, mikä todella antaa paljon, kaikin tavoin, koska se herättää monenlaisia tunteita. Lopputulos on kuitenkin se, että siitä jää tavattoman hyvä mieli. 

Heinolan kesäteatteri on paikka, mihin kannattaa se kesäretki tehdä, koska sijainti on jo ihan mahtava. Keskellä kaupunkia, upeassa miljöössä, vettä ja puistoja ympärillä ja katettu katsomo!

Hei-hei, menkää Heinolaan, koska siellä Vielä ehtii!!!

Kuvat: Tommi Mattila

Eero Järnefelt Ateneumissa

 Eero Järnefelt on nyt Ateneumissa ja sinne kannattaa poiketa, koska se käynti jää mieleen. Ne taulut kertovat niin paljon ja niissä voi bongata entisajan julkkiksia. 

Olen kovin mieltynyt tutustumaan näihin ihmisiin, jotka joskus ennen muinoin olivat "tapetilla". Vastikään olin lukenut kirjan Arvid Järnefelt: Vanhempieni romaani, joten olin aika lailla tietoinen Eero Järnefeltin lapsuusperheestä, jos jo sitä ennenkin.

Ei voi kuitenkaan olla tietämättä Eero Järnefeltin tauluista, joista osa on ihan klassikkoja. Hänen kulttuuritausta toi oman kipinänsä kaikkeen siihen, mitä hän loi. 

Moni voi ehkä vasta nähtyään taulun ajatella, miten tuo kuva saa sen taiteilijan nimen vasta nyt. 
Järnefeltin taulut ovat sitä esittävää taidetta, jonka äärellä ei tarvitse miettiä. mitä se esittää, vaan se on siinä. Itse ainakin halusin katsoa tauluja läheltä ja kaukaa. 

Jokainen maisema antoi jonkinlaisen fiiliksen, vei katsojan jonnekin tai toi mukaan jonkinlaisen muistikuvan. Vähän sen jälkeen mietti, että millainen on ollut taiteilijan tunne ja mahdollisuus maalata kyseinen taulu. 

Kuva: Katariina Laine

Näyttely on varsin laaja, missä pääsee näkemään monia erilaisia tuotoksia ja aikaa saa varata sillai, ettei ole heti kiire minnekään.  Ihmisiä oli aika lailla, mutta hyvin hienosti kaikki antoivat tilaa katsella ja nauttia milloin mistäkin teoksesta. 

Kaikkea tietoa oli luettavissa ja myös valokuvia, jolloin taiteilija ikäänkuin tuli kuvissa "eläväksi" katsojalle. Sai hetken elää samaa elämää. 

Pidin tavattomasti kaikista tuotoksista, mutta lempparini oli lehmätaulu, koska sen avulla menin jonnekin omaan lapsuuteeni, josta tuli kuva. 

Moni voi tietää jo muutenkin, että Eero Järnefelt oli myös Kolin kuvaaja ja niitä sitten on siellä. Kaikille Kolin kävijöille on mannaa, kun näkee tuttuja maisemia. 

Kesä aikaa tutustua, nähdä ja kokea! Aina 25.8 asti!!!!

Kuvat: Kini Laine

Lempi

 Lempi - se on Minna Rytisalon kirja, minkä olin aikoinaan lukenut lentokoneessa matkalla Prahaan. Silloin tiesin, että tulen lukemaan Minna Rytisalolta kaiken. 
Miten hyvä kirja on Lempi, niin onhan se, kun siitä on tehty näytelmäsovitus Sinikka Sanelman ja Miika Murasen toimesta. Nyt LEMPI on aivan mahtava, sillä se on Operaatio sähköpyörätuoli Petralle. Tämän näytelmän puitteissa on joukkorahoituskampanja, jonka tavoitteena on saada rahat, jotta Petra saisi sen tarvitsemansa sähköpyörätuolin. Idean äiti, ohjaaja ja kaiken alulle panija on Piia Kleimola. 

Kun kuulin tästä, olin heti mukana! Halusin lähteä tukemaan kampanjaa ja tietysti näkemään näytelmän Lempi. Otin ystäväni mukaan ja niin me sitten nautimme täysin sydämin koko esityksestä. Lempissä ei ole väliaikaa, mutta aika jotenkin pysähtyi, niin että sitä vaan lähes hypnoottisena seurasi, mitä tapahtuu ja sitten se oli ohi, loppu ja sen jälkeen onkin makusteltu, että mitä siinä tapahtui ja miten se meille kerrottiin. 

Lempi on, mutta häntä ei nähdä, vaan kaikki puhuvat hänestä, kuka milläkin tyylillä. Heli Nikula on Lempin kaksoissisko, Sisko. Hyvin tulee esille sisaruussuhde, äidittömyys, kaksosuus. Nikula tulkitsee oma osansa saksalaisen "morsiamena" niin osuvasti, että se kyllä osuu. Lempi ja Sisko ovat kuitenkin niitä parempiosaisia ja sekin tulee esille. 

Kaikki roolit ovat upeita ja huomaa, että niihin on perehdytty. Se tunnelataus oli niin vahva. Heikki Junnola on Lempin aviomies, Viljami. Miten joutuukin kesken kaiken lähtemään rintamalle, jättämään kauniin ja rakkaan vaimon. Kuinka suree sitä, kun rintamalta palaa ja vaimoa ei enää ole. 

Renne Karppinen on sivurooleissa äänenä, mutta on kaiken musiikin takana! Kaikki näytelmässä kuultavat biisit ovat ihanan herkkiä ja niitä olisi kuunnellut loputtomiin. Jokainen esitti oman osuutensa niin kauniisti, että oli nautinto sitä kuulla. Kuinka jokainen biisi vei tarinaa eteenpäin. 

Lempin yllätys oli Elli! Kaikin puolin. Elli on Lempin ja Viljamin aputyttö, piika, joka tekee ja näkee  kaiken. Tämän roolin tulkitsee Elli Nieminen niin, että en voinut kuin ihastella. Elli yllättää! Elliä haluaisi nähdä lisää ja tarkoitan nyt Elli Niemistä, jonka perunan kuoriminenkin oli ihan vimpan päälle. 

Koko esitys oli todella vaikuttava, että miten sitä saattoikin seurata niin, että tuskin hengitti. miten uskalsi silmää räpäyttää, ettei vaan menettäisi mitään. Kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa ei hetkessä unohda. 

Me näimme tämän esityksen Pato Klubin Vintillä, mutta hei, sitä esitetään aika monessa muussakin paikassa eli ei voi olla este se, ettei jaksaisi lähteä kauemmaksi. 

Kiitos Petralle, kun olit mukana!
Nyt kaikki tukemaan sitä, että Petra saa sen sähköpyörätuolin!

Tässä linkki, mistä voi hankkia lippuja ja sieltä näkee ne kohteet, missä LEMPIn ja Petrankin voi nähdä!

Kuvat: Piia Kleimola

Olga

 Kevyesti keskellä viikkoa ja teatteriin. Tällä kertaa Mikä?teatteriin, mikä toimii nykyään Kouvolan entisen elokuvateatteri KuvaPortin tiloissa. Siellä on muuten varsin mukavat penkit tai penkki on huono sana, kun ne ovat sellaset "nojatuolit".

Siellä nähtiin esitys OLGA. Laura Ruohosen käsikirjoitus ja ohjaajana on toiminut Kimmo Lavaste. 

Olgan osan on Aija Kajama ottanut kyllä niin luontevasti haltuun, että kyllä kelpasi katella. Ihana, yksinelävä, topakka vanha nainen. Heti aluksi saa riesakseen antiikkikauppias Ervastin, jonka roolissa nähdään Rolf Hedman. Voisi kyllä kuvitella, millaisia rökäleitä mokomat kauppiaat ovat, kun ostavat "roskaa" ja myyvät antiikkia. 
Olgalla on tytär, Sirkka, jota ei nähdä, mutta kuullaan kyllä ja se ääni kuuluu Sirpa Serovuolle. Äiti-tytär-suhde ei ole se paras mahdollinen. Odotin, että sitä olisi vähän enemmän avattu, mutta kai sitä saa sitten kuvitella.

Rundis on kuitenkin se pääparin toinen osapuoli. Nuorempi mies, mukamas siivooja, no eräänlainen putsaaja kuitenkin, pelmahtaa Olgan luokse ja heti kättelyssähän se paljastuu, millanen rosvo on kyseessä.  Janne Järvisalo on kyllä niin mahtava hulttio kaikin puolin. Vaikka onkin olevinaan kovanaama, niin miten sitten onkin kiltti ja empaattinen, ei ihme, että Olga tykkää. 

Rundis vie Olgan lintuja katsomaan ja sitten jouluksi he menevät katsomaan Olgan kotitilaa. Miten sitten viihtyvätkin hyvin yhdessä.
 Kaikki lavastus, toteutus, videot ja lavastusten vaihto on toimivaa ja sujuu kuin tanssi, vaihtoaskelin. Lavastus on Elina Winnen ja esitystekniikasta vastaa Pihla Lindström. 

Muissa rooleissa on Olli Korpela nilkkinä kunnanjohtajana ja Viivi Mauno  Rundiksen tyttöystävä Ellana. Kantoko Ella Rundiksen pois esityksen alussa?? Tia Aronen on poliisi ja posteljooni, joilla molemmilla on asiaa. 

Olga ja Rundis kuitenkin jättävät ajatuksia, sillä siinä kaksi erilaista ihmistä, kumpikin vähän hukassa ja sitten kuitenkin, välittävät toisistaan, vaikka lopputulos on luopuminen. 

Monisäikeinen esitys, missä oli hyvä tempo!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

ÄN YY TEE - Esitys ajasta ja sen hukkaamisesta

 Kuusankosken teatteri loppuu ja jo senkin takia on siellä käytävä, nähtävä kaikki! Nyt siellä menee Nuorisoteatteriryhmän esitys ÄN YY TEE, mikä kertoo ajasta ja sen hukkaamisesta. 
Esitys on rakennettu yhdessä nuorten kanssa, jotka ovat 18-21-vuotiaita ja heitä on seitsemän. Käsikirjoitus ja ohjaus on Karolina Eklund-Vuorelan. Tämän upean esityksen voi kokea Luolanäyttämöllä, jossa se tulee tosi lähelle, kaikin tavoin. 

Tämä nuorten porukka olivat kaikki aivan ilmiömäisiä ja aina vaan jaksan ihmetellä, miten sujuvasti sieltä replat tulivat, vaikka olivat pitkiä. Ajasta ja sen käyttämisestä, sen hukkaamisesta ja siitä loputtomasta kiireestä on saatu kokoon niin mahtava esitys, että sitä vaan katsoi lähes hypnoottisena. 
Kohtaukset seurasivat toinen toistaan ja olivat suorastaan yllättäviä. 

Nykyajan trendi on se, kun on KIIRE! Kenellä on eniten kiire, niin on kai sitten olevinaan tärkein. Niin se vaan on. Erittäin hyvin tuotu esille. Kun sitä itse jäi tuumimaan, että kiire on kuin kirosana. 

Parivaljakko Iina Lagus ja Ella Runni jäivät mieleen, kun heillä oli keskenään kohtauksia mm. tulevaisuudesta. Tulevaisuusosio oli mielenkiintoisesti toteutettu ja vaikka puhuttiin vakavista asioista, niin ne kerrottiin sellaisella tyylillä, mikä nauratti, vaikka sinänsä ei olisi naurattanut. 

Mitä mahtuu minuuttiin!? Siinä sitä heräs itsekin miettimään omaa ajankäyttöään, joka on juuri sitä, että minuutissa ehtii vaikka mitä. Tuli heti mieleen, että jos laittaa ruuan mikroon ja ajastaa 2 min. niin eihän sitä siihen viereen jää seisomaan, kun sillä aikaa ehtii tehdä vaikka mitä!
Niin, tämä loistava esitys on tarjoiltu niin, että siitä jää pitkäksi aikaa mietittävää. Nämä seitsemän nuorta jäävät mieleen. Koko kattaus kesti vain 45min, vaikka sitä olisi katsellut vielä toisenkin samanmoisen session. 

Lavastus (Sisu Laitinen) oli olematon, tummanpuhuva, mutta äärimmäisen toimiva. Hieno tekniikka oli Jyrki Kleimolan.

Vaikka kuin upposi nauttimaan esityksestä, niin kyllä silti oli sellainen herkkä pala kurkussa, että tämäkin loppuu. Emme voi enää nauttia nuorten aikaansaannoksista Kuusankosken teatterissa. 
Meitä oli kolme naisen porukka katsomassa tätä esitystä ja yksi meistä tuumasi, että olisi voinut halata heitä kaikkia. Joten täältä tulee iso hali teille kaikille:
Iina Jaakkola, Iina Lagus, Inkeri Niemelä, Aamu Ojapalo, Milla Pohjola, Ella Runni, Ilona Salminen ❤️ Kiitos Karolina Eklund-Vuorela, kun ohjasit heitä! 

Kuvat: Teija Ahola