Mikkelin kesäteatteri Naisvuorella, se jotenkii kuuluu kesään, ihan pakko päästä ja sit mennä. No, nyt on päästy, menty ja käyty!
Tänä vuonna siellä on maalaiskomedia Iso Iita. Lähettii liikkeelle siihen malliin, että selvä, että semmonen. Ei tarvinut etukäteen perehtyä millään lailla, koska aateltiin vakavissaan, että Mikkeli ei ole koskaan pettänyt.
Asetuimme hyville paikoille ja ajoissa. Alettii selailee ohjelmaa ja sillo se sytty - lamppu - siitä, että Antti Heikkinen on ollut toinen käsikirjoittaja ja mie niin heti, sillo viimeistään käsitin, että nyt se sitten pukkaa semmosta settii, että perse penkkiin ja sukista kiinni. Se toinen käsikirjoittaja on Heikki Kujanpää.
Ohjaajaan on hääräillyt Pekka Laasonen.
Alunperin tarina on viritetty Kuopioon, mutta nyt kivasti sovellettu Mikkelii, koska sitä sammaa savvoo. Iso Iita esitettiin alusta loppuun niin maan mahettoman hienosti savon murteel, et jotenkii tuppas olemaan välillä melkein kotonen olo. Ite ku oon sillee puoliks savolain, ni kieli on tuttu.
Esitys lähtee käyntiin ilman mitään alkuesittelyjä, sillä heti mennään syvään päätyyn ja vaikka ollaan apteekissa, niin meno on melkosen huimaa. Apteekissa ihan vaan töissä oleva Mäkysen Lyyti ottaa itelleen niin päähenkilön osan ja sen huomaan tähteyden, niin hänen roolissaan Anna-Leena Sipilä on kerrassaan loistava.
Tommi Rantamäki, okei joo tuttu mm. Modernit miehet-sarjasta, mutta nyt, niin täysin päinvastainen rooli, että pikkasen piti hakea, onko kyseessä sama henkilö. Maalari Eero Bovellankin, joka niiden sutien ja pensseleidensä kanssa oli sitten sutimassa yhtä sun toista ja Lyyti se antoi hänelle ihan oman nimenkin, joka jääköön silti tässä kertomatta, koska...no,kröhm...
Iso Iita, Iida Railo on se, joka pelmahtaa heti alussa paikalle, koska on juhannus ja haluaa löytää isänsä ja äitinsä. Johanna Kuuva paukuttaa sellaista settiä, että tuntuu kuin katsomossakin alkais hengästyttää.
Apteekkari ite, melkonen lapanen, mutta Lyyti vaan on aina tykänny, ei ole vaan koskaan päässy oikein tuntumaan. Apteekkari Aadolf Saastamoinen, tuttujen kesken vaan Aatu ja näyttelijänä Panu Vauhkonen, on kova ottaa huikkaa ja sillä on uusi vaimo, joka on sitten koko tarinan pahis, Sirpa. Irina Isberg vetää sellaisen vampin osan, että pois alta.
Iso Iita on esitys, missä on sellainen vauhti päällä, että kun tuli väliaika, niin oli sellainen fiilis, että mitä perskuttia, justhaa tää alko!!! Jokahiin ol roolissaa niin kuin just siihe muottii luotu!
Siis semmonen meininki oli, että meijän vieressä istu iäkkäämpi naisimmeinen, joka tuumas meille heti väliajan alettua, että olpa hyvä, ku en lähteny mökille, vaa tulin kattoo, mitä ne täällä esittää. Muutenkin huomattiin, että yleisö ol messis, kaikkii nauratti niin mahettomast.
Koko tarina oli rakennettu niin hienosti kasaan, että siitä nautti ihan joka hetkessä ja kyllä, toivoi, ettei vaan vielä loppuisi. Tämmöstä on kesäteatteri just ihan parhaimmillaan, aivot narikkaan ja sit vaan istumaan ja ottamaan vastaan se, mitä sieltä tulee ja nauttimaan siitä .
Uskaltaisinko väittää, ettei ihan joka puolella Suomea toimisi, mutta tällä puolella kyllä. Murre oli ihan parasta ja miten kaikki sen taisivat, sitten ne kaikki lukuisat hauskat sanat, joita vaan on murteissa. Joten mie, joka rakastaa murteita ja niiden tuomia uusia/vanhoja ilmaisuja, tää esitys oli niin purkkaa.
Tykättiin ja koko kotimatka Kouvolaan juteltii, mite ol mahtava esitys ja taas jaksaa pakertaa.
Kuvat: Jere Lauha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)