Helsingissä käydessäni on aina ilahduttavaa käydä Kiasmassa, nykytaiteen museossa. Se sijaitsee otollisella paikalla ja aina sieltä löytyy jotain yllättävää taiteellista antia. Rakennuksenakin se on miellyttävä, sillä aina tuntuu, että siellä on tilaa ja helppo hengittää.
Ekassa kerroksessa on mm.lipunmyynti, ravintola ja museokauppa. Hyvä tila siihen, että astuu tiloihin ja siitä sitten alkaa kiivetä kohti mielenkiintoisia seikkailuja.
Kakkos- ja kolmaskerros ovat nyt viritetty kokoelmalle Nelivärinen uni. Se on Kiasman kokoelmanäyttely ja käsittää hyvin erilaisia teoksia Kansallisgallerian kokoelmista. En juurikaan ottanut kuvia, kun en osannut päättää, mitä olisin kuvannut. Teoksia on paljon ja eri taiteilijoilta ja osa on semmoisia, että ne "elävät".
Neloskerros otti minut sitten ihan totaalisesti haltuun, sillä siellä on Saamelaisen taiteen aika. Entiset ainoat.
"Tietopaketteja" oli ja niitä innoissani luin, vaikka sellainen ikävä haikeus asettui mieleen. Onneksi sentään ilahduin niistä upeista teideteoksista, joita oli eri tavoin loihdittu.
Kuljin tässä kerroksessa aika lailla pitkään.
Siirryin sitten lopuksi sinne ylimpään kerrokseen, mikä on korkealla ja siellä on kattokin niin korkealla, ettei koskaan tiedä, mitä siellä tulee näkemään. Nyt siellä on Edith Karlson'n näyttely Sarastus.
Kaikenkoisia teoksia, joista osa niin suuria, että oikein pelotti. En ehkä uskaltaisi olla yksin tilassa ja vielä jos valot sammuisivat. Kuitenkin puhuttelevia ja paljon erilaisia.
Kannattaa käydä tutustumassa, sillä aina siellä on jokaiselle jotakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)