Outokummun kaivosmuseo

 Minulla on kesäloma, jonka vietän totuttuun tapaan Valamon luostarin talkoolaisena. Vaan, koska sieltäkin saa vapaapäiviä, niin silloin sitten menoksi. Tänään kävin Outokummussa ja oli muuten ihan eka kerta. Kun saavuin sinne, niin ensin kävin ruokailemassa Hotelli-ravintola Kummussa, missä oli erittäin herkullinen lounas. Sitten hyvinkin kylläisenä piipahdin paikallisessa kirjakaupassa ja mitä löysin??? Sellaisia muovitaskuja, joita olen etsinyt tuloksetta joka paikasta jo useamman vuoden. Olin iloinen. Niinpä suunnistin varsinaiseen kohteeseen:

Kaivosmuseoon! Vilautin Museokorttia ja sitten seikkailemaan. Minua helli sää, mikä oli aurinkoinen ja aika, jolloin siellä ei ollut ketään muita. Ihan itekseni sain kävellä, kierrellä ja tutustua ja se oli astetta jännempää.

Kun olin ensin kiertänyt näyttelyt, niin sitten sinne museotunneliin. Kypärä päähän vaikka välillä tuli mieleen, että oisko sateenvarjo ollut parempi vaihtoehto, kun siellä sitä vettä tiputteli aika tiuhaan ja silti en muuten kastunut? Aluksi tuntui, että olen tullut johonkin kummitusten kokoontumisajoihin, koska kuului niin kammottavaa ääntä, vaan olipa siellä sitten varoitusilmoitus, ettei kannata pelästyä - tosin olin jo pelästynyt. Kiertelin pitkin käytäviä ja olin innoissani. Kävinpä tapaamassa Vuorenhaltijaakin, joka tarinan mukaan on poltellut virvatulia ja sen takia paikan nimi on Outo kumpu.

Kun oli tullut tunnelin toiseen päähän, niin ulos ja sitten kiipeilemään rappuja...

Helpot raput ja ei niitä loppujen lopuksi niin paljoa ollut ja kyllä kannatti kavuta, koska näkymät olivat ylhäällä ihan huikaisevat.

Paluu alas tapahtuikin sitten toisella puolella olevaa tietä pitkin ja sekin oli oikein passeli, kun portaiden ylösnousu on helpompaa kuin alas meno niitä pitkin. 

Hienoja juttuja näin vieläkin ja ihan hassua oli se, että kun näin yht'äkkiä nuoria, niin sitten huomasin, että Outokummun lukio sijaitsee siellä kaivosalueella. Melko siistiä.

Kaiken kaikkiaan kiva reissu, upea ja erikoinen museoreissu ja jälleen olen yhtä kokemusta rikkaampi. Voin siis suositella ihan kenelle vaan ja ehkä kesällä on parempi vaikka koko perheen voimin, kun siellä on ulkona lapsillekin kaikkea mukavaa. 

Jäniksen vuosi

 Kävinpä Kouvolan teatterissa ja olipa mukana jälkikasvuakin. Pitkästä aikaa, ihan oikeaa teatteria sisätiloissa niin, että yleisöä oli enemmän kuin 10 henkeä, hieno fiilis ja tarjolla oli Jäniksen vuosi.

Mitään en ottanut etukäteen selville, joten lähdin niissä mietteissä, mitä minulla oli muistissa, kun oli lukenut Arto Paasilinnan kyseisen kirjan ja katsonut elokuvan, missä pääosaa veteli Antti Litja. No, olinkin jäänyt sinne aikakaudelle, sillä nyt oli sellainen versio, että ei isosti ollut yhtymäkohtia, paitsi nimi ja joo Vatanen ja se jänis, joita olikin aika monta. 

Tämän esityksen on dramatisoinut Kristian Smeds, Sami Keski-Vähälä ja Esa Leskinen ja kyllä mietin, millaisen sillisalaatin olivat koonneet, koska tarinaa tuli niin paljon, että minulta taisi mennä osa ohi. tarina oli siis sovitettu tähän päivään ja tämän päivän ongelmiin ja kriiseihin. Ohjaamisesta vastasi Seppo Honkonen.

Jos tarinan kanssa olinkin hiukan hukassa, niin näyttelijäsuoritukset olivat ihan huippuluokkaa. Oli niin ihana nähdä heidät siellä estraadilla ja nauttia siitä, mitä oli tarjolla kaiken sen korona-ajan harkkojen jälkeen. Kun heitä oli siellä vain viisi, mutta tuntui, että 25. Roolit vaihtuivat tämän tästä ja jäniksiä vilahteli siellä sun täällä ja aina joutui hiukan tsiikaa, kuka nyt on jäniksenä. Mutta - Vatanen oli vaan Vatanen eli Tommi Kekarainen, joka oli roolilleen niin omistautunut, että välillä kävi ihan huoli päällä. miten Vatasen käy.

Satu Lemola on ihan tähti. Kun hän heti alussa kurkistaa nurkan takaa, olisi mieli tehnyt hihkasta; Heippa. No, sain hillittyä itteni. Hänellä on y-k-s-i-t-o-i-s-t-a erilaista roolia! Jos pupuna onkin tomera, kiltti ja söpö, niin korppina kovin tuhma, mutta miten esitetty, wau!

Annina Rubinstein - hänelläkin 10 roolia ja kun hän oli siinä Voimaantuja-kohtauksessa, niin soi DOORS! Olin, että mitä hittiä, täähän oli aikanaan hitti. Vaan olipa hänelläkin kaikki pelissä, kun aamutakkisesta vaimosta aina hoitsuksi ja poliisiksi ja Jänöksi!

Markus Vaarallakin oli 11 roolia! Hauska roolinimi on Hörhökkeli, mutta kaiken lisäksi paljon muuta ja hei, tietty hän oli Jänö.

Tiina Winter loisti myös kahdeksassa roolissa. Aivan nautinnollisen reipasta ja pirtsakkaa menoa. Supikoira Moi, voi toista! 

Siis aivan mieletön määrä rooleja, ja ihan väkisin sitä aatteli, millainen kuhina kulisseissa, oikeat vermeet niskaan, mikä rooli ja kenen vuoro lavalle. Silti - kaikki sujui kuin rasvattu, mitään kömmähdyksiä ei huomannut. Tosin, en tuntenut kässäriä. 

Joten, kaikki ne, jotka tykkäävät vähän nykyaikasemmasta teatterista, niin pöytä on katettu. Minä tykkään Kouvolan teatterista, joten aika lailla sama, mitä siellä esitetään, nautinto on aina taattu.

Kuvat: TAVATON media

Petter Lax - rockooppera

 Se oli kauhian viluinen tiistai-ilta, kun suuntasimme Myllykoskelle ja siellä Wanhan Rautakaupan takapihalle. Ei suinkaan nauloja etsimään vaan ihan Rockoopperaa seuraamaan. Etupenkkiin ja sit se alko.

Aluksi oli kirja, Petter Lax, minkä ovat kirjoittaneet Jenni Joki ja Jouni Sjöblom. Niin ja sitä ennen oli tietysti, kauan aikaa sitten, Petter Lax, joka näitä Kymenlaakson seutuja oli asuttanut. Tämän kirjan pohjalta Petterin ja Batseban elämän oli Jouni Sjöblom säveltänyt ja sanoittanut rockoopperaksi eli aika lailla tiivis paketti. Koko spektaakkelin on ohjannut Eveliina Lätti. 

Petter Laxin roolissa on itseoikeutettuna Jouni Sjöblom ja Batsebana luonnollisesti Eeva Sjöblom.

Mukana on tietysti Sielulintu-yhtye, jotka hienosti hoiteli sieltä näyttämön takaosasta koko säestyksen ja Juha Vanhatalon kitarasoolot olivat korvia hiveleviä. 

Kuorolaisia eli kyläläisiä oli niin oikealla kuin vasemmallakin puolella ja he osallistuivat muutenkin kuin vain laulamalla. Oli oltava meiningissä mukana, milloin milläkin välineellä. Kaiken kaikkiaan hauskaa se, että ei seisottu vain paikallaan vaan hameen helmat heiluivat.

Biisejä piisasi, niin että kokonaiskattaus oli 24 erilaista laulua, missä jokainen kertoi omaa tarinaansa. Oli todella rock-meininkiä, sitten oli enemmän kansanmusiikillista ja jopa melko hidastakin eli ihan joka lähtöön. Tanssitytöt taustalla elävöittivät tarinaa muutamissa kohtauksissa.

Koska tarina Petter Laxista ajoittuu aika lailla Kustaan sodan aikaan, niin toki Kustaa Kolmas pelmahti paikalle ja taitavasti, kuninkaallisella arvokkuudella, veteli oman osuutensa. Kuninkaana lauloi Lauri Pönni.

Eniten mieltäni ilahdutti lapset/nuoret. Maria, Minttu ja Miska Eilola, Maarit Airola ja Anni Kälviäinen. Oli hienoa katsoa, kuinka he niin suvereenisesti hoitelivat osansa ja isommat paimensivat pienempää. Miska Eilola silti otti osansa aivan valloittavasti.

Matias Husgafvel tulitaiteili yhdessä ja erikseen Terhi Espon kanssa. Osiossa oli mukana jännitysmomentti, koska aluksi oli hieman tuulinen sää. Matias kävi myös Mustan linnun laulamassa ja se oli kaunista kuultavaa. Tässä biisissä oli säv. ja san Jenni Sällisen.

Petter Lax on nopeasti kerrottu tarina ja olipas helppoa seurata, kun oli lukenut kirjan ja koska oli libretto käsissä, josta pystyi seuraamaan sana sanalta. Väkisinkin tuli välillä mieleen, että siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla... 

Kuvat: Anu Hedborg

Sofian maailma

Joka kesä ohjelmistoon kuuluu Suomenlinnan kesäteatteri. Sinne on pakko päästä ja niin on kaikki järjestettävä siten, että ollaan ajoissa lautalla ja hyvissä ajoin itse kohteessa, jotta ehtii nauttia teatteri-sherryn. Tänä kesänä Suokissa menee Sofian maailma.

Sofian maailma on norjalaisen kirjailija Joostein Gaarderin huippusuosittu kirja, joka julkaistiin Norjassa 1991 ja suomeksi se ilmestyi 1994. Kirja on niin kuuluisa, että muistin heti kansikuvan, mutta itse en ole sitä lukenut, joten ihan pystymettästä tulin tätä tarinaa katsomaan.

Ryhmäteatterille näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Johanna Freundlich.

Sofiana tähteilee Suvi Blick. Nuori, juuri valmistunut näyttelijä selviytyy roolistaan suorastaan loistokkaasti. Valtaisalla energialla hän on hypännyt nuoren Sofian housuihin ja tahti on kova, mutta siita selviytyminen täys kymppi!

Tarinahan on jokseenkin sitä, että pian 15 vuotta täyttävä Sofia saa kaksi nimetöntä kirjettä: Kuka sinä olet? ja Mistä maailma on peräisin? Nuoruuden innolla hän alkaa miettiä ja on aivan kummissaan, mistä sitä postia tulee. Kun tulee ilmi, että kaiken takana on  Alberto Knox, joka on filosofian opettaja, niin siitä se filofian portit aukeavat. Alberton osassa opettajana häärii Robin Svartström.
Vaan saapa Sofia myös postikortteja Hilde-nimiselle tytölle, joka asuu samassa osoitteessa. Jos on Sofia tässä hiukan pihalla, niin voin lohduttaa, niin olin minäkin.

Alberton myötä marssitetaan esiin lukematon määrä filosofeja, aina antiikin Kreikasta ihan 1900-luvulle asti. Vaatteita saavat vaihtaa ahkerasti, Jouni Innilä, Sari Mällinen ja Aarni Kivinen.

Kun Sofian äitiä, Heleneä esittävä henkilö oli ollut lavalla jonkin aikaa, olin aivan kujalla, että kuka, näyttää ihan Ritva Valkamalta, muttei todellakaan voi olla hän. Oli pakko luntata luurista ohjelmaa ja herttinen sentää, hän on Sari Mällinen. Tämä äidin rooli oli myös se, mikä tuli lähelle itteäni. Jotenkin niin luonteva ja todellinen, ehkä ainoa, joka oli tässä näytelmässä realistisin ja se, joka sai yleisön naurun pyrskähdyksiin.

Mystinen Majuri tupsahtaa mukaan kuvioihin ja hän tuo tietynlaisen jännitteen tarinaan. Jouni Innilä oli jo ollut muutama filosofi, mutta majurina hän on jopa hiukan pelottava. 

Jos on lukenut kirjan tai jo entuudestaan tietää juonen, niin selviää helpommalla. Joskin olin kyllä jotain minäkin ymmärtäväni, vaikka en juuri olekkaan perehtynyt filosofian historiaan. Joka tapauksessa näyttelijasuoritukset olivat ihan parasta ja nimenomaan se, miten muuntautumiskykyisiä oltiin.  

Kiitos Suomenlinnna ja Ryhmäteatteri!

Kuvat: Mitro Härkönen

Valkealan ViihdePLÄJÄYS

 Heinäkuinen ilta ja ei kun kohti Valkealaa ja siellä kesäteatteri, missä esitetään Viihde Pläjäys. Osasin odottaa jotain ihanaa ja odotukseni ylitettiin!

Virve Mattila on ideoinut, käsikirjoittanut ja vieläpä ohjannut sellaisen pläjäyksen, ettei siitä viihdettä puutu. Kaiken pakollisen teatteripaaston jälkeen kansa janoaa tällaista, missä tarttee vaan istua ja nauttia. Nyt minua viehätti tietysti musiikki, mitä on soitettu jo aikoja sitten. Sai hurmaantua ihan vapaasti nostalgiapöhinöistä.

 Virve Mattila oli monessa roolissa, mm. Katri Helena. Hän on vieläpä kahden upean tyttären äiti, jotka molemmat ovat mukana ja millaisia esityksiä. Yhdessä ja erikseen he vetivät jos ja vaikka mitä.

Salla Vainio ja Riina Mattila olivat mm.ihan huikea Baccara. Heti tuli mieleen eräs 1970-luvun kesä, kun serkkuni kanssa "leikimme" samaa duoa. (Mie olin se, jolla oli valkea puku)

Lavalla piipahti myös Cat Cat, samoissa vermeissä...

Jukka Tiitola ja Antti Salmela vetivät melkoisen shoun, niin että lähellä oli, ettei ollut Tenoille tarvetta.

Mira Peussasta on myös moneksi. Anita Hirvosena hän oli niin Hirvoska, ettei paremmasta puutetta. Entäs sitten Meiju! Voi vaan syvään huokaista. Miran ääni on myös aivan ihana, sen verran käheä, että huh!

Tässä Viihde Pläjäyksessä aika kului niin siivillä ja toivoi, ettei loppuisi ikinä, että lisää, lisääää!

Salla Vainion ääni saatiin kuulla monessa eri roolissa ja aina vaan mahtavampana. 

Riina Mattila, nuoresta iästään huolimatta on koko ajan vaan kehittynyt lisää. On ollut ilo seurata häntä ihan siitä asti, kun hän oli pikkutyttö. 

Kaikki koreografiat ovat niin upeita, loppuun asti hiottuja ja kaunista katsella. Pehmeää, sulavaa ja nautinnollista. Kaikki osasivat askelmerkit ja koko porukalla kun mentiin, niin olisi halunut, että olisi ollut enemmän silmiä.

Hauska potpuuri oli myös tehty mainoksista! Mukana Riinan ja Sallan kanssa Aada Nurminen, jolla oli myös niin monta roolia, ettei laskuissa pysynyt. Meni tanssit, laulut ja replat kuin vettä vaan. 

Spedeilyltä ei voitu välttyä, kun mukana oli Niko Tuominen, jolta jamilointi meni ihan nappiin, kun oli Nikon Spelit. Olipa muitakin tunnistettavia hahmoja ja ne on vaan nähtävä ja kuultava.

Euroviisu-setissä pölähti estraadille Herreys ja Diggiloo Diggiley! Muista viisupätkistä en kerrokkaan, mutta miten oli hauskoja, hurmaavia ja hyvältä kuullostavia ja näyttäviä.

Kerrassaan koko porukka, joista vielä mainitsen Kristiina Pokki-Tuomisen ja Kaisa Leinon. Jokaisella oli niin paljon tehtävää, aivan hirveästi rooleja, vaatteiden vaihtoja ja miten paljon annettavaa.

Tässä siis pikkasen pintaa raapaisin, koska en edes yrittänyt kertoa kaikkea, etten vaan liikaa, koska - toivon, että kaikki menee tämän Pläyksen katsomaan ja ottaa mukaan kaverinsa, mumminsa ja vaarinsa, ihan kenet vaan. Itse menen katsomaan uudestaan, sillä haluan vielä kerran kokea sen - Pläjäyksen!

KIITOS teille, ihan jokaiselle, jotka tämän saitte aikaan!

Kuvat: Vesa Sailio

Vain Bocelli puuttuu

 Kesäteatterirumba on käynnistynyt ja nyt oli vuorossa Kuusankoski ja siellä Vain Bocelli puuttuu. Näytelmä on Pasi Lampelan käsikirjoitus ja Karolina Eklund-Vuorelan ohjaus. 

Huolimatta siitä, että säätiedotteet lupasivat vettä, niin katsomossa oli kiitettävästi yleisöä. Kesäteatterivarusteisiin kuuluu aina sadeasusteet ja viltti. Kumpaakaan ei tarvinnut, vaikka meinas alkaa sataa, mutta meinaamisesta ei pidetä.

Vai Bocelli puuttuu on näytelmä kahdesta ravintola-alan työntekijästä, tarjoilija Mirkusta ja baarimikko Kaitsusta. Kaitsu tulee ensimmäistä päivää töihin uuteen paikkaan ja tapaa henkilökunnan tiloissa Mirkun. Itse aikoinaan olin Mirkkuna, jopa Kaitsuna, joten oli kiva katsoa, nautiskella heidän sanailustaan. 

Mikä vielä myös oli kiintoisaa, niin se, että näytelmän valloittavat näyttelijät ovat pariskunta, joita olen ennenkin nähnyt lavalla. Harrastajina aivan parasta A-ryhmää.

Irma Jäppinen oli niin retee Mirkku. Varsinainen sähäkkä, sanavalmis ja tilannevalmius kohillaan, tarttuen heti kiinni aiheeseen, olipa se sitten mikä hyvänsä. Läppä lentää ja heti on huomattavissa, että Mirkku on retkahtanut Kaitsuun. Aluksi se on vain läppä, juuri sitä, mitä ravintola-alalla on aina ollut.

Olli Korpela on hieman hillitympi Kaitsu ja yrittää pysyä Mirkun vauhdissa mukana, kunnes ei voi vastustaa ja kappas, kuinkas siinä sitten käykään. Ainahan Salainen Agentti lääpästyy kauniiseen naiseen.

 Reploja tulee tiuhaan ja vauhdilla, niin että, eipä aikaakaan, kuin oli väliaika! Mitä, vastahan tää alkoi... Väliajan jälkeen sama vauhti jatkuu niin, että sitten se oli loppu! Olisihan sitä katsellut pidempäänkin. Vaan olipa sellaista settiä, että tuntui mukavalta, suorastaan riemastuttavalta olla iloisena katsojana. Uskoisin kyllä monien nauttivan esityksestä, joten tohdin kehoittaa menemään Kuusankoskelle ja katsomaan Vain Bocelli puuttuu!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Tuottajan sana Ruukinmyllyn kesäteatterista

 1. Olet Veli-Matti Koivula, Ruukinmyllyn kesäteatterin tuottaja. Mitä kaikkea se pitää sisällään?

- Kaikkea mahdollista meidän laisissa matalan organisaation teattereissa. Päätehtävä on tietysti saada asiakkaat liikkeelle, ja esitysten liput myytyä, johon liittyy luonnollisesti markkinointi, somea, verkkokauppaa, tiedotusta jne. Lisäksi vastaan, että puitteet lavastuksessa ja katsomossa ovat sellaisia, että siellä viihdytään. Kolmas ja yksi tärkeimmistä on luoda näyttelijöillemme sellainen kesäteatteri ja olosuhteet, jossa he viihtyvät lavalla ja harjoituskaudella ja mieluiten haluavat tulla myös uudestaan seuraavina vuosina. 

2. Viime kesä meni koronan takia ihan kiville, mutta nyt taas ollaan estradilla - millä mielellä?

- Kaikki ovat odottaneet kovasti pääsyä tekemään teatteria ja näkemään meidän huippuja asiakkaita, niin uusia kuin upeita vakiokävijöitä. 

Hieno päästä jatkamaan perinnettämme jo vuodesta 2012.  

Kuva: Selfie taiteilija Miikkulaisen kanssa

3. Kultainen vasikka - kuinka se valikoitui ohjelmistoonne?

- Tästä kiitos, kunnia ja vastuu kuuluu Ohjaaja Juhanalle, ja dramatisoija Essille. Kultainen Vasikka oli meille Maria Jotuni Trilogian kolmas osa, ja ajankuvaan sopiva tarina myös tähän aikaan.  

4. Mukana on uusia kasvoja - miten pääsee/joutuu mukaan Ruukinmyllyn porukkaan?

- Ohjaaja vastaa meillä näyttelijäryhmästä, ja jo vuosia teatteriperheeseemme on päässyt vain pyynnöstä. Siksipä meillä on Suomen paras tiimi, joka hurmaa asiakkaitamme niin lavalla kuin ennen esitystä.  

5. Onko jo ensi kesää suunniteltu?

- Vuoden 2022 ympärillä velloo huhuja, mahdollisuuksia ja suuria odotuksia. Perinteisesti se jouluun mennessä on selvinnyt. Toivomme siis malttia. 

Kiitos haastattelusta Vellu !