Luin aikoinaan koko Millenium-trilogian ja ihan hekuman vimmassa. Meinasi kaikki muu elämä jäädä tykkänään. Miehet jotka vihaavat naisia iski suoraan ytimeen. Perään luin jatko-osat Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti.
Pian lukukokemukseni jälkeen niitä alkoi tulla elokuviin. Ensin Miehet jotka vihaavat naisia ja pian muutkin osat. Olin aivan liekeissä ja pyysin erästä kaveriani mukaan, joka ei ollut lukenut kirjoja. Hänkin piti elokuvista tavattomasti.
Harmitti, kun mitään ei ollut enää tulossa, sillä kirjailija Stieg Larsson oli menehtynyt. Paitsi...
Jo lukiessani kirjoja, ihastuin Mikaeliin. Kun se minun päässäni luoma Mikael oli ihan se sama valkokankaalla, olin aivan myyty! Peli ei ollut loppu, vielä, sillä Mikaelia näytteli Michael Nyqvist, jolta ilmestyi kirja Päivää, isä. Kun se osui kohdalleni, olin ihan onnessani. Luin sen tuota pikaa ja taas olin koukussa.
Oli pakko taas katsoa elokuva...
Ja seuraava ja seuraava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)