Jälleen Kotkassa ja tällä kertaa Pelkkänä korvana. No, kyllä muutenkin, sillä onhan tämä hassunhauska komedia niin herkullinen, että sitä katsoo valppain mielin ja silmä tarkkana.
Pelkkänä korvana on Larry Shue'n käsikirjoitus, minkä on suomentanut Teemu Kaskinen. Aikoinaan näin samaisen esityksen vain nimellä Ulkomaalainen ja nyt olin innoissani näkemään, mitäs tässä tulkinnassa tapahtuu. Kotkaan tämän on ohjannut Anna-Maria Klintrup.
Heti kun istahtaa omalle penkilleen, huomaa huikean hienon lavastuksen ja kun näytelmä käynnistyy, käsittää sen toimivuuden ja ei voi olla kuin ihastuksissaan. Lavastuksen on loihtinut Paula Koivunen.
Puvustus on myös sitä luokkaa, missä jokaisen persoonallisuus tuodaan niin hyvin esiin ja etenkin Osku Haaviston tulkitsemassa Ellard'ssa ne housun lahkeet. Pukusuunnittelu on Anne Hannulan.
Mutta - pääosassa on Kari Kukkonen, hän esittelee meille Charlie Baker'n, kiltin ja aran ihmisen. Hän on elämänsä vaiheessa, missä tuntee itsensä ei-miksikään ja vaikka olisi halunut olla jotain, ei ole eikä uskalla. Hän onnistuu ottamaan yleisönsä todella hyvin, vaikka aluksi ei juuri ole reploja. Loistava rooli. Hänellä on kuitenkin ystävä, hyvä ystävä, Froggy. Juho Markkanen vetelee reippaasti tämän roolin, missä tuo ystävänsä majataloon lepäämään. Froggy joutuu lähtemään omille asioilleen ja Charlie on hätää kärsimässä, miten pärjää, kun ei uskalla puhua. Niinpä he tai Froggy päättävät, ettei tarvitse puhua, että Charlie on ulkomaalainen, eikä ymmärrä sanaakaan. Jep, ja siitä lähtee!
Majatalon emäntänä häärii Betty Meeks. Anne Niilola on niin Betty, että piti katsoa oikein tarkkaan, kuka siellä huseeraa. Vauhtia ja tarinaa meinaan piisaa. Betty tulee ja menee, puhua pärpättää niin, ettei väliä, puhuuko joku muu. Sydämellinen ja kiltti ja niin kovin ihastuksissaan ulkomaalaisesta vieraastaan.
Majatalossa on myös Catherine Simms, seurapiirihempukka. Eeva Hautala tekee tämän roolin niin, että oikein huvittaa, kuinka sitä voikin olla niin uskottava, sellainen avoimesti ihan bimbo, rikas tyttörukka.
Hänen sulhasenaan päsmäröi pastori Davin Marshall Lee. Miikka Tuominen onnistuu olemaan lempeä ja hyvin itsensä kurissa pitävä, jopa niin, että häneen kyllä uskoisi, vaan lopussa kiitos seisoo.
Majatalossa asustaa ja häärii myös Ellard, Catherinen veli, jolla ei ihan kaikki valot pala. Osku Haavisto Ellard'na on sympaattinen ja niin ihana! Viimeistään tämän roolin kohdalla lähettää kiitoksia käsikirjoittajalle.
Näytelmän rämäpää ja sanoisko nilkki, on Owen Musser. Jarkko Sarjanen vetelee ihan täyden sarjan ja oikein järisyttävää katsoa, ku päreet palaa. Juuri sellainen vähän tyhmän tyypin rooli, joka ei osaa hillitä itseään ja on omasta mielestään oikeassa.
Pelkkänä korvana on nautittava esitys, mikä ottaa katsojan haltuun ja antaa sille koko illan setin. Siinä tapahtuu koko ajan ja kun asiat mutkistuvat, niin voi vaan miettiä, kuinka ne oikenevat. No, hyvin kaikki menee, mutta miten, se on nähtävä!
Kiitos jälleen kivasta illasta, nautinnollisesta esityksestä!
Kuvat: Juha Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)