Korvenkylän We will rock you-musikaali

Minun kesään on kuulunut, kaiken muun lisäksi, myös Korvenkylän kesäteatteri. Kun siitä sain infoa jo aika lailla ajoissa, että siellä on Queen-musikaali, niin olinpa pissiä housuuni ja sitten alkoi se malttamaton odottaminen. Pääsinpä sitten ensi-iltaan ja otin autooni kaikki ne, jotka mahtuivat. Sää oli sitä sun tätä ja vettä oli luvattu, mutta ihan sama. Jos siellä esiinnytään, ni me kyllä voidaan valita sellaiset varusteet, että voidaan nauttia siitä. Kaiken päivää tihutteli enemmän ja vähemmän, mutta jotenkin en vaan osanut olla millään lailla huolissani. Kun olimme kohteessa, niin siellä vähän ripotteli ja yks sun toinen viritteli sadeviittaa kohillensa, mut mie en. Sadeviitta se oli minullakin mukana ja meinasin, että sitten kun ihan oikeasti alkaa sataa, viritän sen, ja eipä muuten tarvinut sen virityksiä.

Nähtiin mieletön esitys Queenin musiikista! Jos musa oli Queenia, niin siihen alkuperäisen kässärin oli värkännyt Ben Elton, mutta nyt annan sitten suuren kunnian myös suomentaja Paavo Leppäkoskelle, sillä niin oli nasevaa tekstiä. Olipa muutenkin omintakeinen tarina. Ohjaajana on Jalle Niemelä ja apulaisohjaajana Henna Hännikäinen. On heillä ollut hommia, että kaikki on saatu toimimaan. 

Pääosissa tähteilivät Galileo ja Scaramouche eli Lauri Pönni ja Piia Jussila. Voi jumalaare, miten taitavia ja osaavia, ihan jumalaisilla äänillä lauloivat ja esiintyminen oli muutenkin ihan parasta.

Koko tarina oli varsin kivasti värkätty sen Queenin musiikin ympärille, jota oli runsaasti, enkä halunut seurata käsiohjelmasta ollenkaan, että mikä biisi tulee seuraavaksi, vaan heittäydyin vaan siihen fiilikseen niin täysin, että kaiki otetaan avosylin vastaan, mitä on tarjolla ja kyllä oli syli ihanasti täys. 

Minä siis pidin tästä esityksestä tavattomasti, niin jakaisin kiitoksia jakaa vaikka kelle vallan mahottomasti, mutta siis kaikki esiintyjät olivat niin kuin olisivat ennenkin esiintyneet! 
Hanna Peralä saa kiitoksia lavastuksesta ja puvustuksesta, ensinnäkin, koska bändi oli nostettu estraadille, ylös ja sateelta suojaan. ja puvustus oli sitä luokkaa, että silmä lepäsi. Koskaan ei tiennyt, millaisissa asuissa sieltä tullaan.

Koreografiat olivat aivan mahtavia! Tuuli Immonen on ne hoidellut ja oli ilo seurata jokaista liikettä ja aina jäädä ihmettelemään, miten siistiä se on. 

Jokainen oli tähtenä omassa roolissaan ja sitä katsojana sai vaan olla ihan haltioissaan, miten uskomatonta settiä oli tullut näkemään. Olisi voinut luulla, että kyseessä ovat ammattilaiset, koska kaikki meni vaan niin putkeen. 

Todella ISO joukko on ollut tätä tekemässä ja toivon, että paljon isompi joukko menee tästä nauttimaan. 

Ääni- ja valosuunnittelu oli Sami Viitalon. Aivan huikeeta, ku niin hienot valotaulut, missä näki välillä tekstiäkin ja sit oli ihan hukassa, kun ei tiennyt, mitä seuraa. Sami viel näytteli ja oli hoitanut kuoronjohdon yhdessä Maarit Viitalon kanssa, joka myös oli estraadilla. 

Koko esityksen ajan oli poutaa. Joskus vaan käy niin ihanasti, että jossain tuolla pannaat hanat kiinni, että saadaan jotain upeeta esitettyä ja siitä nautittua.  Kyllä ja tulee sellainen olo, että näkiskö joku siellä jossain, miten sitä täällä muistetaan...

Queen kuului jossain määrin minun nuoruuteeni ja kun sitä kuuntelee, niin ottaahan se nostalgiat esille. Kun tuli se biisi, mitä ei käsiohjelmassa mainita, nousi mieli aika lailla herkille. 
Koko esitystä voisi hehkuttaa kokonaisen romaanin verran, mut en tee sitä, vaan kehotan kaikkia menemään ja kokemaan sen, koska paikan päällä se on parasta!

 Kaikki pelasi vimpan päälle! Sitä aina arvostaa liikenteen ohjausta, niin ja sitä, kun tulee ajoissa paikalle, niin voi se luppoajan käyttää siihen, kun nauttii kärkkärin!

Kuvat: Jani Kiviranta