Ailin(Pirkko Virèn) yksiössä on jo se äitee(Anja Tiainen), joka on selvinnyt terveyskeskuksen vuodeosastolta hengissä. Siinä se istua nakottaa puusohvan reunalla paskeria virkkaamassa. Tarinaa tulee, sitä tulee niin, että meinaa kuulija hengästyä. Puhutaan runsaasti, samaan aikaan, mutta eri asioista.
Odotetaan vierasta ja ovikello soi ja se soi useampaan kertaan, kunnes yksiössä alkaa olla tiivis tunnelma. Sinne on pölähtänyt Ailin aikamieshippipoika Kai(Olli Korpela), Ailin opiskelijatytär Jaana(Jenni Vilèn) ja lopuksi Äiteen ystävä, maahanmuuttaja Hamed(Ari Kelin).
Sirkku Peltolan teksti on ihanan runsasta ja voi vaan ihmetellä, miten sellasen replamäärän voi oppia ja niin ripeällä ulosannilla. Olen vasta kaksi kertaa näytelmän katsonut ja kyllä, minua se vaan ihastuttaa. Kaikki näyttelijät ovet minusta loistavia, mutta jos leikitään, että olisi pakko nostaa joku ihan pikkasen framille, niin se olisi äitee. Niin hauskasti hän köpöttelee ja rupattelee siihen malliin, että suu auki(hihittäen) ottaa vastaan sen sanaisen arkun annin.
Tätä näytelmää suosittelen kaikille ihan vaan vaikka piristykseksi syksyn(elämän) harmauteen.
Voi, tämä on niitä jotka ehdottomasti haluaiin nähdä! Toivottavasti joskus satun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
VastaaPoista